Eestimaal
Tosiaan, taas matkalla, tällä kertaa suuntana eteläinen naapurimme Viro ja Tallinna. Lauantaina iltaselle lähdettiin matkaan LindaLinen pika-aluksella, hieman keikutti matka ja pahiten taisin voida minä. Matkakumppanit Boogie ja Walma nukkuivat rauhassa häkissään ja satamaan saavuttuamme olivat reippaasti lähdössä. Tallinnassa on helppo matkustaa ilman autoa, takseja on jonossa asti joka nurkalla ja siitä ensimmäinen vapaa ja hotellille. Majoituimme hotelli Metropoliin joka oli tuttu jo aikaisemmalta reissulta ja sijaitsi hyvin keskustan tuntumassa josta pääsi mukavasti myös koirien kanssa ulkoilemaan vanhan kaupungin puistoihin. Meillä kävi melkonen tuuri kun kirjoittauduttiin hotelliin sisään sanottiin hotellin olevan niin täynnä, että meidät "jouduttiin" majoittamaan junior sviittiin omalla saunalla!!! Ihan mieletön tuuri ja aivan upea huone ja hotelli muutenkin, yhtään ylimääräistä ei jouduttu pulittamaan vaan saatiin sviitti normaali kahdenhengen huoneen hinnalla. Ei muuta kun sitten sauna päälle ja ulkoilemaan lämpenemisen ajaksi koirien kanssa. Oli sen verran hiljaista vanhan kaupungin puistossa, että koirat saivat kirmata vapaana ja purkaa matka ressiään. Tyytyväisenä palattiin hotellille saunomaan ja nauttimaan sviitin ylellisyyksistä.
Sunnuntaina ei tarvinnut herätä aikaisin, vasta puolen yhdeksän tienoilla noustiin ja lähdettiin taas juoksuttamaan koiria puistoon, josta sitten tietty jalkahuuhteluun aamukasteen ja hiekan ansiosta. Onneksi oli aikaa kuivua. Aamupala oli ihanan runsas, joskin ruokailusali olisi saanut olla hotellin kokoon nähden isompi. Rauhassa kerättiin kamppeet kasaan aamupalan sulattelun jälkeen ja taas huristeltiin taksilla upealle näyttelypaikalle Kalevi stadionilla.
Kehää katsellessa yritettiin muista roduista päätellä miten meidän käy, mutta ei kyllä ollut päätä eikä häntää siinä hommassa. Walma esiintyi kauniisti ja rutinoituneesti, mutta iloisesti, kuten aina. Laatuarvosana erinomainen saatiin, mutta juniorivoittaja-titteli jäi pykälän päähän kun oltiin luokassa toisia. Boogiella ei mennyt sen paremmin vaan jostain selittämättömästä syystä tulos oli erittäin hyvä ja avoimen luokan ykkönen... arvostelusta ei syytä tulokseen löydy. Walman lopputulos oli siis toiseksi paras narttu. Ei kyllä ollut ihan linjaa siinä kehässä, mutta mitäpä vinkuintiaanilta voi odottaa. Ketutus oli aikamoinen ja lähdettiinkin vähin äänin pois, edes shoppailu ei kiinnostanut vaan painuttiin syömään ja kerjäämään aikaisempaan laivaan paikkoja. Saatiin onneksi paikka viiden laivaan ja kotona oltiin jo siinä vähän ennen kahdeksaa.
Sellainen reissu, järjestelyt onnistuivat hyvin ja mukavaa oli. Kiitos Marille ja Boogielle hyvästä matkaseurasta. Loppu vuoden suunnitelmia pikkaisen muutetaan ja taidetaan vähän kasvaa kotosalla ennen kuin lähdetään uudestaan maailmalle. Jos vaikka saisi lehden ja vuosikirjan pois jaloista ja pääsisi treenaamaan säännöllisemmin. Parit näyttelyt on vielä syyskuulle, molemmissa erikoistuomari, joten niihin lähdetään ihan mielellämme. Palaillaan, nyt omiin lakanoihin, vaikka oli se sviittikin aika ihana! ;)
Sunnuntaina ei tarvinnut herätä aikaisin, vasta puolen yhdeksän tienoilla noustiin ja lähdettiin taas juoksuttamaan koiria puistoon, josta sitten tietty jalkahuuhteluun aamukasteen ja hiekan ansiosta. Onneksi oli aikaa kuivua. Aamupala oli ihanan runsas, joskin ruokailusali olisi saanut olla hotellin kokoon nähden isompi. Rauhassa kerättiin kamppeet kasaan aamupalan sulattelun jälkeen ja taas huristeltiin taksilla upealle näyttelypaikalle Kalevi stadionilla.
Kehää katsellessa yritettiin muista roduista päätellä miten meidän käy, mutta ei kyllä ollut päätä eikä häntää siinä hommassa. Walma esiintyi kauniisti ja rutinoituneesti, mutta iloisesti, kuten aina. Laatuarvosana erinomainen saatiin, mutta juniorivoittaja-titteli jäi pykälän päähän kun oltiin luokassa toisia. Boogiella ei mennyt sen paremmin vaan jostain selittämättömästä syystä tulos oli erittäin hyvä ja avoimen luokan ykkönen... arvostelusta ei syytä tulokseen löydy. Walman lopputulos oli siis toiseksi paras narttu. Ei kyllä ollut ihan linjaa siinä kehässä, mutta mitäpä vinkuintiaanilta voi odottaa. Ketutus oli aikamoinen ja lähdettiinkin vähin äänin pois, edes shoppailu ei kiinnostanut vaan painuttiin syömään ja kerjäämään aikaisempaan laivaan paikkoja. Saatiin onneksi paikka viiden laivaan ja kotona oltiin jo siinä vähän ennen kahdeksaa.
Sellainen reissu, järjestelyt onnistuivat hyvin ja mukavaa oli. Kiitos Marille ja Boogielle hyvästä matkaseurasta. Loppu vuoden suunnitelmia pikkaisen muutetaan ja taidetaan vähän kasvaa kotosalla ennen kuin lähdetään uudestaan maailmalle. Jos vaikka saisi lehden ja vuosikirjan pois jaloista ja pääsisi treenaamaan säännöllisemmin. Parit näyttelyt on vielä syyskuulle, molemmissa erikoistuomari, joten niihin lähdetään ihan mielellämme. Palaillaan, nyt omiin lakanoihin, vaikka oli se sviittikin aika ihana! ;)