perjantai 30. toukokuuta 2014

Elämä kantaa

Antti-Fantin pikkuveli Möhkö-Fantti
Uskokaa tai älkää, nyt on jo viisi kokonaista viikkoa leikkauksesta kulunut ja kohti parempaa mennään kaikin puolin. Tällä viikolla on nostettu lenkin pituutta jo sellaiseen, että saatan käyttää koko jengin kerralla aamulenkillä (noin 15min). Lisäksi jumppaillaan kuuliaisesti fyssarin ohjeilla, vaikka välillä tuntuu ettei itse enää huomaa mitään eroa painon varauksessa puolelle tai toiselle... ehkä se on sitä kehitystä?

Sallittujen lenkkien ja jumppien lisäksi ollaan viihdytetty itseämme näyttelyturisteina Järvenpäässä ja eilen Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Säätila saisi olla vähän vähemmän vaihtelevaa, kun viikko sitten lauantaina grillattiin itseämme hikipäissä Järvenpäässä niin eiliseen näyttelyyn piti kaivaa pitkät kalsarit, pipo ja hanskat mukaan!

Järvenpäässä Otso terriäinen oli PU3 ja Ruska Roopentytär oli kasvattajatuomarilla rodun paras kera 11. sertinsä!! Alkaa olla rodun sertiennätyslukema käsillä, kun parhaimmillaan sertejä on Suomessa kerännyt aikanaan tuon 11kpl Essi (Tiny Scoundrel Beatrix Kiddo). Antilla tulee kiire jos meinaa päihittää tytöt ennen kuin maaginen 2v tulee täyteen ensi Ystävänpäivänä... näyttelyitähän riittää, mutta ennätyksen rikkominen vaatii jo melkoista onnistumisprosenttia.

Möhkö-Fantti

Käytiin tsiigailemassa Antin pikkusisaruksia ja voi vitsi miten me oikein saataisiin tuo pikkuveli mahdutettua porukkaan... Sillä on Luonnetta isolla ällällä! Eikä se ulkoisestikaan ole pilattu.. Ihan ei vielä sunnuntaina 3,5 viikkoisena ottanut jalat pöydällä alle niin hyvin, että oltaisiin saatu posekuvat aikaan, mutta otetaan uusi yritys ensi viikolla kun ikää on mittarissa jo viisi viikkoa! Möhkis olisi vailla aktiivista kotia, kurkkaa lisää www.bouvier.fi.

Antin aarteista suurin! Aito hirven jalka!
Raato

Tehtiin vuoden ensimmäinen verijälki viikko sitten, olisi jätetty väliin jos olisi tajuttu miten törkeä kuumuus iltapäivällä on. Jäljen alku oli siistiä työtä, mutta kulmat hukkui matkalla ja loppu meni haahuillessa jossain niillä main mihin jälki oli vedetty. Löytyi se hirven raato kuitenkin ja pikkumies oli varsin onnellinen jälleennäkemisestä.


Ne ainokaiset ja erityiset Walman kasvatit ovat ahkeroineet harrastusten parissa, tällä kertaa ihan siinä rodun alkuperäisessä tarkoituksessaan paimenessa. Alla muutama Sipilän Tiinan kuvatus leiriltä.
Reilun viikon päästä molemmat kaunistautuvat näytelmiin ja yrittävät valmistua uusiksi muotovalioiksi tahoillaan. Tsemppiä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti