Debut

Eilen se sitten oli, Walman näytelmädebyytti Helsingin messukeskuksessa. Näyttely oli lapsi- ja eläinmessujen yhteydessä, joten tungosta riitti. Tuomarimmekin vaihtui viime tipassa Rainer Vuorisesta espanjalaiseen Javier Sancheziin, jolla tuntui olevan kova kiire vaikka kehä olikin ihan ajallaan. Perjantai iltana kokeiltiin vielä miten liikkeet sujuvat... meinasi paniikki iskeä kun neito tarjosi vaan istumista ja maahan syöksyjä. Naksutin kaivettiin esiin ja alettiin naksuttamaan neljällä jalalla seisomisesta, pikku hiljaa löydettiin se oikea asento ja voitiin rennoin mielin mennä yöpuulle.

Aamulla lähdettiin junalla liikenteeseen, ja eikös käynytkin niin että asemalle kun päästiin huomasin unohtaneeni pyyhkeen ja vesipullon kotiin. Rutinoitunut näyttelyissä kävijä? Ei siltä vaikuttanut. No kaikki hyvin, onneksi oli Pasilasta kävelyn jälkeen aikaa kuivua ja vesipullon sai sieltä ostettua. Pistettiin leiri pystyyn Bomberin ja Wunjon porukan kanssa, kivaa oli pulistessa kaikenlaisesta muustakin kuin päivän tapahtumista. Walma esiintyi niin hienosti koko ajan ja hurmasi tuomarinkin niin, että viimeinen lause arvostelussa lämmittää sydäntä todella paljon, tässä arvostelu kokonaisuudessaan:

7 months. Nice puppy. Moves with typical gait, but narrow behind. Very typical coat & colour. Enough angulation. First class temperament. (Arvostelu vapaasti suomennettuna: 7 kuukautta. Mukava pentu. Liikkuu tyypillisellä askeleella, mutta ahtaasti takaa. Erittäin tyypillinen turkki ja väri. Tarpeeksi kulmautunut. Ensiluokkainen luonne.) PEK 1, KP, VSP-pentu

Saatiin taas rutkasti lisää kokemusta, junamatkailu oli Walmalle uutta ja alkuun junaan mennessä vähän tärisytti, mutta äkkiä se nukahti syliin. Itse en antanut sen junaan kävellä vaan kaappasin syliin ettei jäisi ruuhkassa vaan jalkoihin ja saisi traumoja. Itse kaupunkikävely asemalta messukeskukselle sujui rutiinilla vaikka autoja olikin liikkeellä ruuhkaksi asti. Itse näyttelypaikalla paukkuivat puhkeilevat ilmapallot, ensimmäinen pamaus sattui kun oltiin kehässä, hieman tuo äänen suuntaan kuikuili, mutta menetti mielenkiinnon kun kaivettiin namia esiin. Ja seuraavat paukut eivät sitten enää ihmetyttäneetkään enää.

Kotona oltiin noi kahdeksan tunnin reissun jälkeen, Roopekin oli ollut kiltisti kotosalla yksinään. Ei ollut huutanut kun ei parta ollut märkä ja oven kahvassa roikkunut sitruunapanta ei ollut tuoksuttanut aromiaan. Ilta sitten rentouduttiin kotosalla ja katsottiin Madagascar 2, joka sekin jäi puolitiehen minulta kun ei enää silmät pysyneet auki.

Muutoin viikko on mennyt mukavasti, vain kolme työpäivää on jättänyt aikaa koirien kanssa puuhailuun vaikka kelit ovatkin olleet aivan ahterista. Joka lenkin jälkeen saa mennä tassupyykin kautta.. inhottavaa!! Kuivaisi vain äkkiä ja siivoisi kaupunki tuon inhottavan hiekoitushiekan pois!
Raakaruokailu on sujunut hyvin, nirsoilusta ei mitään tietoa ja molemmat ovat hyvässä kunnossa. Walma saisi ehkä hieman liikkua enemmän ettei kerry vyötärölle. Roopella on kutinat jäänyt jo melkeen pois, aina satunnaisesti vielä rapsuttaa kylkiään. Tänään illalla olisi vielä tukan laitto operaatio edessä, jos vaan löydetään sopiva kuiva rako.