tiistai 24. helmikuuta 2009

Terveystarkastuksia

Ei se juokseminen ihan viime kirjoitukseen loppunut... lauantaina käytiin vielä kertaalleen Marille, kun Banjo tarjosi itseään vielä oikein reippaasti. Kannatti kyllä mennä, temput onnistu samantien. Ja Walma pääsi leikkimään lauman uuden tulokkaan Bonbonin kanssa, leikit vaan meni vähän rajuksi molemmin puolin... taisi joutua Walmakin ottamaan muutamaan kertaan lisää turvaetäisyyttä, ettei terävät neulat uppoa ihoon asti. Ticokin oltiin aamupäivästä kaapattu mukaan kun käytiin vanhalla tutulla peltolenkillä kirkon takana joen rannassa ja saatiin hetkittäin nauttia jopa auringosta. Tico ei Marilla välittänyt mistään muusta kun kokoisestaan Bonbonista, jolla olisi ollut hyvä harjoitella tiedätte mitä... mutta liika oli liikaa niin se joutui jäähylle Boogien kanssa, joka pitikin sille jöötä. Yö Ticon kanssa meni enemmän kun hyvin, eihän tuota koiraa edes huomannut. Illalla yritin saada Ticon olemaan porukoissa, kun se tahtoi mennä oven eteen nukkumaan. Ajattelin, että sillä on koti-ikävä, mutta kuulemma nukkuu kotonakin niin. On se vaan niin erilainen kun paimenkoira, etenkin Walma joka mielellään tulee vaikka päälle nukkumaan jos ei muuten mahdu.

Sunnuntaiaamuna jolloin olisi mielellään nukkunut ja omat olisivat niin antaneet tapahtuakin, mutta ei Tico, joka on tottunut papan kanssa heräämään puoli viiden aikaan... Tico etunenässä ja omat perässä hyppäsivät porukalla suoraan päälle ja alkoivat ensin nuolla naamaa ja kun yritin piiloutua alkoi Tico nyppimään korviksia!! Pakkohan se oli jo siinä vaiheessa nousta ja käyttää kolmikko aamutarpeilla, jakaa ruoka ja sitten palattiin hetkeksi takaisin nukkumaan. Walma kyllä yritti hetken saada Ticoa painimaan, mutta tuloksetta. Ei tuo terriäinen sille mitään sano, että mene matkaasi repimästä mun korvia, se vaan olla möllöttää paikallaan ja antaa toisen repiä... saas nähdä miten tuo ens sunnuntaina pärjää kun mennään Mainly&Donut's pentutapaamiseen Kouvolaan.
Käytiin Ticsu viemässä kotiin ja käytiin vielä vähän kävelemässä pelolla ja joella. Joen jää vaan piti sellaista ääntä, että oli ilmeisen parempi siirtyä tukevammalle maalle. Inhottavan kuulosta kun vesi pulputtaa halkeamakohdissa jalkojen alla tai paukkuu kun se lohkeilee lisää, yllättävän kovaäänistä oli tuo jään lohkeilu, aikaisemmin en asiaan ole kiinnittänytkään huomiota. Walma nautti täysin rinnoin Ticon juoksuttamisesta, helppohan tuollaisen koipieläimen on umpihangessa juosta kun tuo makkara kyntää siellä nippa nappa nokka pinnalla. Lenkki loppui peltohiiren kannalta ikävästi, erehtyi työntämään nokkansa ulos hangesta ja Ticohan siihen nappasi kiinni... minä vielä puhelimessa ja aloin huuta ja kiljua, taisi Mari luulla ensin, että jää petti alta. En tiedä kuka pelästyi eniten, luultavasti hiiri, mutta karkuun se pääsi, suoraan mun jalkojen välistä! Yök! Veri tippoja vaan jäi jälkeen, että liekö enää elossakaan.

Loppupäivästä oli hiljaista porukkaa, nukkuivat molemmat ketarat kattoa kohti hyvin elämäänsä tyytyväisen näköisenä. Walman oli kuitenkin pakko edes vähän yrittää jaksaa pitää perjaatteista kiinni ja vingutettava lelujaan ja tarjottava niitä heitettäväksi.

Tänään ollaan saatettu vuoden ensimmäinen lehti postiin painoon lähetettäväksi ja käyty seikkailemassa Malmilla silmätarkastuksen merkeissä. Kaupunkiajo ei todella ole tehty mua varten, mitähän mahtoi kanssa ajajat ajatella... ainakin kerran punaisia päin, kaistan vaihtoa kun ei osannut päättää mikä menee oikeaan suuntaan... ja kuitenkin Apexin uusi paikka on vaan suoraa tietä kehältä radan yli. Ei sen niin vaikeeta pitäisi olla. Selvittiin kuitenkin perille ilman vahinkoa.. hermoromahdus tosin oli lähellä. Roope on yhdistänyt nyt ilmeisesti autolla ajelun naisten tapailuun, ja se pitää piippauksen ja ulvomisen välimaaston tasoista ääntä lähes taukoamatta! Ärsyttävää!!
No itse tarkastukseen: molempien silmät oli terveet. Ollihan olikin ensi kertaa tarkastuksessa ja sanoi silmälääkäri Jalomäki, että tuskin niihin enää mitään tuleekaan. Aavistuksen samentumia, mutta kuuluu kuulemma vanhuuteen ja sanoi sitäkin, että kun laitteet vaan koko ajan kehittyy niin ei koirilla kohta enää kirkkaita silmiä olekaan, kun pystytään havaitsemaan pieninkin samentuma. Kyynelkanavat olivat hieman ahtaat, mutta ovat asiansa ajaneet, kun ei tuolla sen suurempaa rähmimistä ole ollut. Roopella tilanne oli sama kuin vuosi sitten, kaksi pientä pistettä siellä edelleen oleskelee y-saumassa. Jalomäki sanoi, että todennäköisesti kun ei vuodessa ole miksikään muuttunut (katsoi koneeltaan vuosi sitten tehdyn lausunnon) niin ei tulisi muuttumaankaan, mutta kun jalostuskoira on niin kehotti käymään kuitenkin jatkossakin, jotta tilannetta pystytään seuraamaan.

Sellaista, nyt kotisivupäivitysten kimppuun. Jostain syystä niitä on taas kertynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti