Oma maa mansikka..

Vuotavia laivoja ja ryskyviä renkaita...

...vai miten se kotimatka menikään. Maanantaina pakattiin kaara ääriään myöten täyteen, koirat matkustivat korotetulla takapenkillä (kenellä hullulla on kymmeniä petejä muutaman kymmenen neliön asunnossa....?) ja etupenkillä Paula sai istua lähestulkoon polvet suussa. Onni olla kuski siinä mielessä, että jaloilla oli tilaa polkea autoa vauhtiin.

Kaikessa lyhykäisyydessään kotimatka oli suoraan sieltä ja syvältä.... määränpäähän päästyämme vuoti toinen takarengas johon vaihdettiin "mopon rengas", siis max 80km/h vararengas. Ja kaiken lisäksi toisessa eturenkaassa oli kupla joka olisi voinut revetä koska vaan, nice, turvallista matkaa! No selvittiin laivaan ja saatiin koirat ja laivakassit hyttiin ja eikun nukkumaan. Tiistai meni sängyn pohjalla maaten ja oksentaen.. aina mun matkalle sattuu syysmyrskyt, noin 30m/s myrskytuulta avomerellä ja laiva ryskyi aalloissa kuin olisi joku kylkeen ajanut. Aallot heittivät vettä etukannen yli kun nokka sukelsi aaltoihin, hurja näky hytin ikkunasta. Vuosaaren satamaan päästiin 1,5h myöhässä aikataulusta.

Pienempää tietä varovasti vararenkaalla ajellen Järvenpäähän. Ihana päästä kotiin, on se vaan paras paikka maailmassa rentoutumiseen. Meinaan ei ollut ihan kevyt tämä Hollannin matka, vähän liiankin haipakkaa mentiin joka päivä jossain ja tulihan tuo alava maa ajettua lähes päästä päähän kun käytiin pohjoisessa Groningenissa ja etelässä Maastrichtissa.

Kiitos kuitenkin mukavasta matkasta Paula, Ria, Henk, Joke, Ben + koiralauma!


Merkintä pentupäiväkirjaan

Eilen illalla hermoiltiin terveystuloksia eläinklinikka Laumassa. Ensi kevääksi suunnittelemani pentueen vanhemmat Walma ja Väinö osallistuivat silmäpeilaukseen, molemmilla terveet silmät. Lisäksi molemmista otettiin laaja verenkuva ja kaikki arvot kohdillaan, mitä nyt Väinöllä vaan hieman kolesteroli koholla kilosen oltermannin jäljiltä. Maksa- ja munuaisarvot normaalit! Huh helpotusta! Lisäksi Väinö nukutettiin koipireisikuvia varten ja terveinä ne Kennelliittoon lausuttavaksi lähtivät. Walmasta lähetettiin samalla veren ottamisella verta Saksaan PRA-geenitestiä varten.

Saksalainen nuoripoikamme Urho pääsi myös ensimmäisiin terveystarkastuksiinsa. Silmät peilattiin terveiksi perinnöllisistä sairauksista, laaja verenkuva näytti normaaleja arvoja, myös maksa- ja munuaisarvot olivat normaalit. Lisäksi tiputettiin verta pari pullollista Saksaan samaista PRA-geenitestiä varten ja tuikattiin niskaan vielä vuotisrokotuksetkin. Urhon koipireisikuvat otetaan sitten Tuuloksen näyttelyn jälkeen, sitten olisi mies näyttelytuloksia vaille morsiamille valmis.


Kaik yhes koos

Kolmen viikon jälkeen on taas Kinnarin remppajengi kasassa. Kiitos hoitopaikoille hyvästä hoidosta, vaikka tytöt muutaman kilon kevyemmässä kunnossa ovatkin. Mamman mussukat pääsee lihotuskuurille herkkupatojen äärelle, jos ne luut saisi taas piilotettua pyöreän jäntevän lihaksiston alle.. ei ihme että oli Walpuri kehittymätön avoimeen, kyllä mä sitä hakiessa katsoin hetken että onko se tosiaan noin pieni?! Vaikka kai sitä täytyy alkaa arvostamaan enemmän kun sen tulevista pennuista ollaan kiinnostuneita Kanadaa myöden.. ja useampi kasvattaja kotomaastakin. Ilopilleri se ainakin on, jos ei mitään muuta! <3

Roope-pappa ei kärsinyt niin pahoja vieroitusoireita, kun sai viettää vapaansa tutussa paikassa, tutussa seurassa. Lilli-katti sai kyytiä ihan niin kuin ennenkin, Tico taas nautti Roopen härnäämisestä. Ja olivat ne entiset "lenkkikaverit" vielä tunnistaneet kuka sieltä matkan päästä jo alkaa huutamisen ja kiemurtelun.. Doriksen rouva oli oikein kaukaa huutanut kysyäkseen onko se Roope, joka on tullut kotiin käymään. :)