Oikea lapsi.
Pinocchio Hertha
Hertha the Pinocchio haluaa ihan selvästi olla oikea ihmislapsi. Semmoista se meno ainakin viime aikoina on ollut, kun naapurin lapset jo tulevat ovelle asti kysymään saako Hertha tulla ulos leikkimään. Hertha rrrakastaa lapsia aivan mielettömän paljon ja on niiden leikkejä mukava katsellakin, lapsilauma kirmaa onneasta soikeana pallo suussa juoksevan Kerttulin (Herthalla, rakkaalla lapsella on tziljoona nimeä eri käyttötarkoituksiin) perässä... vaikka välillä täytyy "emännän" muistuttaa pelisäännöistä, ettei pienen koiratytön pää mene ihan sekaisin kun kymmenestä suunnasta huudetaan noutamaan palloa.
Eilen Hertha jopa jäi lasten kanssa leikkimään siksi aikaa kun painelin itse pappakoiran ja prisessan kanssa kuntoa kohottamaan. Hienosti oli kuulemma mennyt, olivat kiertäneet ohjeiden mukaan pienen iltalenkin ja leikkineet tarhassa. Vaikka olihan tuo pikkukoira onnessaan kun sai laumansa taas kasaan. :)
Kehitystä
Toko-innostus on palannut pikku hiljaa stressitekijöiden poistuttua elämästäni (hetkeksi). Etenkin Walman kanssa on pikkiriikkisen treenailtu hyvin sujuvaa paikalla makuuta: jopa niin hyvin sujuvaa, että häiriötekijät = lapset & Hertha+pallo, saavat juoksennelle nenän editse eikä neiti kiinnitä huomiotakaan heidän touhuihinsa. Lisäksi ollaan treenattu luoksetuloa, joka menee oikeen mallikkaasti ja reippaan loppu hypähdyksen kera sivulle asti. Seuraaminen on vähän semmosta koikkaloitsemista lähes tulkoon edessä peruuttaen... katsekontakti, se on kaiken A ja O. ;) Treeniä, treeniä, niin kyllä se tästä suttaantuu. Jos tavoitteita pitää asettaa niin katsellaan sitten ens kesänä mahdollisten pentujen jälkeen. Vielä on kuitenkin kokonaan opettamatta liikkeestä jäävät ja estehyppy.. sen sijaan Walma on kyllä harjoitellut jo noutokapulan pitoa, sille se on ollut huomattavasti helpompaa ja mukavampaa kuin Roopelle, jolle se edelleen on pakko pullaa ja etuhampaissa varovasti, moista ällötystä, kantamista.
Roope on tehnyt alokasluokan juttuja mielen virkistämiseksi, uutena treeniohjelmistoon tosissaan on otettu kaukokäskyt. Roopen ongelma istumaan nouseminen on unohdettu, mutta nyt se pirulainen nousee ensin seisomaan ja liikkuu eteenpäin vähintään koiran mitan ennen kuin peba painuu maahan. No takapalkka siihen, mutta sitten se kehtaa olla niinkin pikkutarkka, että "nousee istumaan" ainoastaan jos käsimerkkinä käytetty käden nosto taivasta kohti tapahtuu niin että kämmenselkä osoittaa maata vasten.. ei muuten oikeesti ymmärrä käskyä jos käsimerkki tehdään väärin. Huoh!
Hertha taas ei ole tehnyt mitään.. sen työtä on leikki ja siihen se on tyytynyt. :)
Aikuinen nainen
Walpuri ja sisarukset ylittävät maagisen koirien aikuisuusrajan (siis valioitumisikä) tulevana sunnuntaina 12. syyskuuta, kaksi vuotta plakkarissa ja monen monta onnellista jäljellä. Grattis Sarah, Lotus, Aron, Pelle & Nisse! Harmillisesti ei vielä tänä viikonloppuna voinut kilpailla valio-sertistä Porvoossa, mutta seuraavana viikonloppuna sitten Hyvinkäällä. Pidetään peukkuja, että tärppäisi.
Eipä tänne muuta, tai semmonen pieni-suuri juttu, että vuosikirja on pistetty viime maanantaina postiin ja kohti painotaloa, tervemenoa, ei totisesti ole ikävä! Että over and out tältä erää. :)
Hertha the Pinocchio haluaa ihan selvästi olla oikea ihmislapsi. Semmoista se meno ainakin viime aikoina on ollut, kun naapurin lapset jo tulevat ovelle asti kysymään saako Hertha tulla ulos leikkimään. Hertha rrrakastaa lapsia aivan mielettömän paljon ja on niiden leikkejä mukava katsellakin, lapsilauma kirmaa onneasta soikeana pallo suussa juoksevan Kerttulin (Herthalla, rakkaalla lapsella on tziljoona nimeä eri käyttötarkoituksiin) perässä... vaikka välillä täytyy "emännän" muistuttaa pelisäännöistä, ettei pienen koiratytön pää mene ihan sekaisin kun kymmenestä suunnasta huudetaan noutamaan palloa.
Eilen Hertha jopa jäi lasten kanssa leikkimään siksi aikaa kun painelin itse pappakoiran ja prisessan kanssa kuntoa kohottamaan. Hienosti oli kuulemma mennyt, olivat kiertäneet ohjeiden mukaan pienen iltalenkin ja leikkineet tarhassa. Vaikka olihan tuo pikkukoira onnessaan kun sai laumansa taas kasaan. :)
Kehitystä
Toko-innostus on palannut pikku hiljaa stressitekijöiden poistuttua elämästäni (hetkeksi). Etenkin Walman kanssa on pikkiriikkisen treenailtu hyvin sujuvaa paikalla makuuta: jopa niin hyvin sujuvaa, että häiriötekijät = lapset & Hertha+pallo, saavat juoksennelle nenän editse eikä neiti kiinnitä huomiotakaan heidän touhuihinsa. Lisäksi ollaan treenattu luoksetuloa, joka menee oikeen mallikkaasti ja reippaan loppu hypähdyksen kera sivulle asti. Seuraaminen on vähän semmosta koikkaloitsemista lähes tulkoon edessä peruuttaen... katsekontakti, se on kaiken A ja O. ;) Treeniä, treeniä, niin kyllä se tästä suttaantuu. Jos tavoitteita pitää asettaa niin katsellaan sitten ens kesänä mahdollisten pentujen jälkeen. Vielä on kuitenkin kokonaan opettamatta liikkeestä jäävät ja estehyppy.. sen sijaan Walma on kyllä harjoitellut jo noutokapulan pitoa, sille se on ollut huomattavasti helpompaa ja mukavampaa kuin Roopelle, jolle se edelleen on pakko pullaa ja etuhampaissa varovasti, moista ällötystä, kantamista.
Roope on tehnyt alokasluokan juttuja mielen virkistämiseksi, uutena treeniohjelmistoon tosissaan on otettu kaukokäskyt. Roopen ongelma istumaan nouseminen on unohdettu, mutta nyt se pirulainen nousee ensin seisomaan ja liikkuu eteenpäin vähintään koiran mitan ennen kuin peba painuu maahan. No takapalkka siihen, mutta sitten se kehtaa olla niinkin pikkutarkka, että "nousee istumaan" ainoastaan jos käsimerkkinä käytetty käden nosto taivasta kohti tapahtuu niin että kämmenselkä osoittaa maata vasten.. ei muuten oikeesti ymmärrä käskyä jos käsimerkki tehdään väärin. Huoh!
Hertha taas ei ole tehnyt mitään.. sen työtä on leikki ja siihen se on tyytynyt. :)
Aikuinen nainen
Walpuri ja sisarukset ylittävät maagisen koirien aikuisuusrajan (siis valioitumisikä) tulevana sunnuntaina 12. syyskuuta, kaksi vuotta plakkarissa ja monen monta onnellista jäljellä. Grattis Sarah, Lotus, Aron, Pelle & Nisse! Harmillisesti ei vielä tänä viikonloppuna voinut kilpailla valio-sertistä Porvoossa, mutta seuraavana viikonloppuna sitten Hyvinkäällä. Pidetään peukkuja, että tärppäisi.
Eipä tänne muuta, tai semmonen pieni-suuri juttu, että vuosikirja on pistetty viime maanantaina postiin ja kohti painotaloa, tervemenoa, ei totisesti ole ikävä! Että over and out tältä erää. :)