The Netherlands PART 1
Matkaan mars
Eilen aamulla kello soitti 04.45 ja ihana pappa piti kiltisti vapaapäivän viedäkseen tyttärensä heti aamuvarhain Tampereelle Pirkkalan lentokentälle, kaunis kiitos! Perillä oltiin reipppaasti etuajassa ja pissatettiin rauhassa Walpuri ja käytiin kahvilla ennen kuin yhdeksän maissa oli aika siirtyä turvatarkastuksen kautta lentokoneeseen. Ryanair oli positiivinen ylläri, homma hoitui sutjakkaan ja lento oli 20min etuajassa, ihan niin kuin mainoksissakin luvattiin lennot ovat aina ajallaan. Paula ja Ria olivat koirien kanssa vastassa Saksan Bremenissä ja sieltä ajeltiin reipas pari tuntia Hollannin puolelle nauttimaan illasta Rollecaterdeelissa Rian ja Henkin ihanassa puutarhassa.
Sitä ennen poikettiin koirien kanssa ihanassa luvallisessa koirametsässä uittamassa ja juoksuttamassa yhdeksän koiran schapelaumaa. Aivan ihania raparoiskuu-kuvia Kareliasta ja Maartesta ja paljon muuta ihanaa satumetsästä. Ihana tämä vapaampi koirakulttuuri, vaikka on täälläkin viime aikoina sääntöjä kiristetty ja mm. jos poliisi sattuu tarkistamaan koiran ulkoiluttajan taskut eikä mukana ole kakkapussia rapsahtaa satojen eurojen sakot. Harmitti aivan vietävästi kun ei ollut omaa koiraa mukana jotta olisi saanut kuvata niitä näissä upeaakin upeimmissa olosuhteissa.
Illalla Henk lievitti suomalaisten koti-ikävää laittamalla Suomesta tuodun (jo kolmannen) puukiukaansa lämpiämään ja päästiin saunaan rentoutumaan ja eukalyptuksen tuoksusta nauttimaan. Illalliseksi tarjottiin aivan ihanaa kiinalaista satékastikkeella ja kanatikuilla... Nam ja iso kiitos!!
Yöksi tultiin syysasuunsa pukeutuneeseen Ruusuhoviin: sanoin ei voi kuvata tätä kauneutta kun pihaan käännytään takorauta portista ja pihatietä reunustavat upeat vanhat puut, lampaat, ankat sekä maailman hellyydenkipein friisiläinen, joka juuri on menettänyt lähes 30 vuotta vanhan heppa kaverinsa. Kaunisvalkoinen kivisora johtaa polkuja eri puolille upeaa puutarhaa, jossa aina joku kukka on loistossaan. Ihan kuninkaallinen olo ja kunnia saada viettää aikaa täällä!
Oodi jalostustarkastuksessa
Hyvin nukutun yön jälkeen pakattiin aamutoimien jälkeen lauma autoon ja oli aika ottaa ensimmäinen "ajotunti" Hollannin liikenteessä. Ei tuo huonosti mennyt omasta mielestä, ja jos hollantilaisten kaahailuun vertaa niin minähän olen teiden tukko. Ei ollut kovin herkkua ajaa välttämättä edes rajoitusten mukaan, kun tiet ovat niin kapeita ettei siinä 60km/h vauhdissa mitään autoja ohiteltu.. ojaan sai melkein väistää jos ei meinannut sivupeiliään menettää, toisaalta toisella puolella taas olivat tietä reunustavat puut. Täällä on puita lähes poikkeuksetta jokaisen pienemmän tien varrella.. kuin olisi koko ajan matkalla kartanon tanssiaisiin, saahan sitä aina unelmoida. ;)
Aamulla satoi vettä lähtiessä, mutta Ria lupasi että Lochemissa on aina paistanut aurinko ja niin se vain sieltä pilvien seasta alkoi pilkottamaan ja päivä saatiin viettää kuivin jaloin. Lähdettäessä taivas kyllä repesi ja vettä tuli oikein kunnolla. Paulan kasvatti Oodi oli ilmoitettu toiseen jalostustarkastukseensa ja hyvin tuloksin sillä on nyt kaksi tarvittavaa jalostustarkastusta sekä silmätarkastus ensi kevääksi suunniteltuja pentuja varten. Oodi oli kokenut positiivisen muutoksen vuosi sitten näkemääni, Joke on tehnyt töitä ja louskuleuasta josta en suoraan sanottuna pitänyt pätkääkään, on muuttunut iloinen ja avoin aikuinen, joka muistuttaa aivan isoäitiään Ellua. Hatun noston arvoinen suoritus Joke!
Päivä sujahti koiria kuvatessa ja yrittäessä kartoittaa kuka oli kuka, hieman yritin kirjata ylös missä järjestyksessä niitä tuli kuvattua. Koiria oli paljon paikalla ja tunnelma oli ihanan välitön, kaikilla näytti olevan mukavaa ja oli aivan ihana tavata tuttuja monen vuoden takaa sekä tehdä uusia sellasia. Pääsin myös kalastelemaan juttua schapendoesien paimennustyylistä, Dieter joka on harrastanut aikaisemmin paimennusta koiriensa kanssa kertoi hauskoja juttuja ja totesi mm. narttujen olevan työkykyisempiä paimenia kuin heidän uroksensa, jotka olivat vain kiinnostuneet naisista. Siis tyypillisiä miehiä. Dieter kertoi myös miehestä joka on käyttänyt schapendoeseja oikeissa paimenen töissä, mutta on nyt vaihtanut rodun pois vuosien jälkeen, koska se paimentaa niin kova äänisesti haukkumalla.. schapea ei kuulemma hiljaiseksi kuulu saadakkaan, koska sen kuuluu paimentaa äänellään laumaa ympäri juosten ja kasassa pitäen. Paimen josta Dieter kertoi, oli kyllä todennut että schapendoes on tehokkaampi työssään, siihen mihin tarvitaan yksi schapendoes tarvitaan kaksi bordercollieta, sanoi Dieter. Mikäli Dieterillä on aikaa hän lupasi kirjoittaa minulle jutun lehteen sekä auttaakseen saamaan lisää tietoa schapendoesien oikeasta tavasta paimentaa, jotta ymmärtäisimme koiriamme ja niiden alkuperää paremmin. Mielenkiinnolla odotellen.
Kotiin lähdettiin taskut pullollaan käyntikortteja ja yhteystietoja joihin täytyy reissun jälkeen osata lähettää oikean koiran kuvia. Hollantilaiset ovat niin ihanan reipasta kansaa etteivät kaihda tulla puhuttelemaan ja suurin osa puhui sujuvasti englantia. Oli ihana tavata Rian kasvatteja, totesinkin ääneen että kaikki näkemäni koirat pitävät taustoissaan joko Rollecaterdeelin kantanartun Warrig v.d. Stam Dolernan tai veljensä Wolfgangin, tyyppi on niin minun silmääni sopiva. Helpottava oli huomata ettei ne hollantilaisetkaan aina onnistu ja paikalla oli myös niitä "kotiin piilotettuja" kippura häntäisiä, matalaraajaisia, pitkä selkäisiä, yliturkkisia... ja niitä joita luulin ensin briardeiksi...
Kotimatkalla poikkesimme turistikaupunkiin Ommeniin, josta saa kuulemma Hollannin parasta jäätelöä. Olihan tuota pakko päästä maistamaan ja kieltämättä hyvää oli, mutta voi vitsi kun oli ähky sen annoksen jäljiltä. Ihana koiraystävällinen maa Hollanti ei kaihda koiria kahviloissa eikä muissakaan liikkeissä, kävimme Ommenia kävellen kierrellessä mm. ihastuttavassa korukaupassa josta Joke osti minulle lahjaksi kolmet kauniit korvakorut joita ihailin (onneksi eivät olleet kalleimmasta päästä..). Päivän syömisten päälle oli pakko käydä illan näyttelyharjoitusten päälle juoksulenkillä Riitun kanssa. Nyt on vähän kevyempi olo.. valkkaria ja juustomaistiaisia siis. :)
Palaamisiin, huomenna Walma on ensimmäistä kertaa näytillä avoimessa luokassa Hyvinkäällä, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Eilen aamulla kello soitti 04.45 ja ihana pappa piti kiltisti vapaapäivän viedäkseen tyttärensä heti aamuvarhain Tampereelle Pirkkalan lentokentälle, kaunis kiitos! Perillä oltiin reipppaasti etuajassa ja pissatettiin rauhassa Walpuri ja käytiin kahvilla ennen kuin yhdeksän maissa oli aika siirtyä turvatarkastuksen kautta lentokoneeseen. Ryanair oli positiivinen ylläri, homma hoitui sutjakkaan ja lento oli 20min etuajassa, ihan niin kuin mainoksissakin luvattiin lennot ovat aina ajallaan. Paula ja Ria olivat koirien kanssa vastassa Saksan Bremenissä ja sieltä ajeltiin reipas pari tuntia Hollannin puolelle nauttimaan illasta Rollecaterdeelissa Rian ja Henkin ihanassa puutarhassa.
Sitä ennen poikettiin koirien kanssa ihanassa luvallisessa koirametsässä uittamassa ja juoksuttamassa yhdeksän koiran schapelaumaa. Aivan ihania raparoiskuu-kuvia Kareliasta ja Maartesta ja paljon muuta ihanaa satumetsästä. Ihana tämä vapaampi koirakulttuuri, vaikka on täälläkin viime aikoina sääntöjä kiristetty ja mm. jos poliisi sattuu tarkistamaan koiran ulkoiluttajan taskut eikä mukana ole kakkapussia rapsahtaa satojen eurojen sakot. Harmitti aivan vietävästi kun ei ollut omaa koiraa mukana jotta olisi saanut kuvata niitä näissä upeaakin upeimmissa olosuhteissa.
Illalla Henk lievitti suomalaisten koti-ikävää laittamalla Suomesta tuodun (jo kolmannen) puukiukaansa lämpiämään ja päästiin saunaan rentoutumaan ja eukalyptuksen tuoksusta nauttimaan. Illalliseksi tarjottiin aivan ihanaa kiinalaista satékastikkeella ja kanatikuilla... Nam ja iso kiitos!!
Yöksi tultiin syysasuunsa pukeutuneeseen Ruusuhoviin: sanoin ei voi kuvata tätä kauneutta kun pihaan käännytään takorauta portista ja pihatietä reunustavat upeat vanhat puut, lampaat, ankat sekä maailman hellyydenkipein friisiläinen, joka juuri on menettänyt lähes 30 vuotta vanhan heppa kaverinsa. Kaunisvalkoinen kivisora johtaa polkuja eri puolille upeaa puutarhaa, jossa aina joku kukka on loistossaan. Ihan kuninkaallinen olo ja kunnia saada viettää aikaa täällä!
Oodi jalostustarkastuksessa
Hyvin nukutun yön jälkeen pakattiin aamutoimien jälkeen lauma autoon ja oli aika ottaa ensimmäinen "ajotunti" Hollannin liikenteessä. Ei tuo huonosti mennyt omasta mielestä, ja jos hollantilaisten kaahailuun vertaa niin minähän olen teiden tukko. Ei ollut kovin herkkua ajaa välttämättä edes rajoitusten mukaan, kun tiet ovat niin kapeita ettei siinä 60km/h vauhdissa mitään autoja ohiteltu.. ojaan sai melkein väistää jos ei meinannut sivupeiliään menettää, toisaalta toisella puolella taas olivat tietä reunustavat puut. Täällä on puita lähes poikkeuksetta jokaisen pienemmän tien varrella.. kuin olisi koko ajan matkalla kartanon tanssiaisiin, saahan sitä aina unelmoida. ;)
Aamulla satoi vettä lähtiessä, mutta Ria lupasi että Lochemissa on aina paistanut aurinko ja niin se vain sieltä pilvien seasta alkoi pilkottamaan ja päivä saatiin viettää kuivin jaloin. Lähdettäessä taivas kyllä repesi ja vettä tuli oikein kunnolla. Paulan kasvatti Oodi oli ilmoitettu toiseen jalostustarkastukseensa ja hyvin tuloksin sillä on nyt kaksi tarvittavaa jalostustarkastusta sekä silmätarkastus ensi kevääksi suunniteltuja pentuja varten. Oodi oli kokenut positiivisen muutoksen vuosi sitten näkemääni, Joke on tehnyt töitä ja louskuleuasta josta en suoraan sanottuna pitänyt pätkääkään, on muuttunut iloinen ja avoin aikuinen, joka muistuttaa aivan isoäitiään Ellua. Hatun noston arvoinen suoritus Joke!
Päivä sujahti koiria kuvatessa ja yrittäessä kartoittaa kuka oli kuka, hieman yritin kirjata ylös missä järjestyksessä niitä tuli kuvattua. Koiria oli paljon paikalla ja tunnelma oli ihanan välitön, kaikilla näytti olevan mukavaa ja oli aivan ihana tavata tuttuja monen vuoden takaa sekä tehdä uusia sellasia. Pääsin myös kalastelemaan juttua schapendoesien paimennustyylistä, Dieter joka on harrastanut aikaisemmin paimennusta koiriensa kanssa kertoi hauskoja juttuja ja totesi mm. narttujen olevan työkykyisempiä paimenia kuin heidän uroksensa, jotka olivat vain kiinnostuneet naisista. Siis tyypillisiä miehiä. Dieter kertoi myös miehestä joka on käyttänyt schapendoeseja oikeissa paimenen töissä, mutta on nyt vaihtanut rodun pois vuosien jälkeen, koska se paimentaa niin kova äänisesti haukkumalla.. schapea ei kuulemma hiljaiseksi kuulu saadakkaan, koska sen kuuluu paimentaa äänellään laumaa ympäri juosten ja kasassa pitäen. Paimen josta Dieter kertoi, oli kyllä todennut että schapendoes on tehokkaampi työssään, siihen mihin tarvitaan yksi schapendoes tarvitaan kaksi bordercollieta, sanoi Dieter. Mikäli Dieterillä on aikaa hän lupasi kirjoittaa minulle jutun lehteen sekä auttaakseen saamaan lisää tietoa schapendoesien oikeasta tavasta paimentaa, jotta ymmärtäisimme koiriamme ja niiden alkuperää paremmin. Mielenkiinnolla odotellen.
Kotiin lähdettiin taskut pullollaan käyntikortteja ja yhteystietoja joihin täytyy reissun jälkeen osata lähettää oikean koiran kuvia. Hollantilaiset ovat niin ihanan reipasta kansaa etteivät kaihda tulla puhuttelemaan ja suurin osa puhui sujuvasti englantia. Oli ihana tavata Rian kasvatteja, totesinkin ääneen että kaikki näkemäni koirat pitävät taustoissaan joko Rollecaterdeelin kantanartun Warrig v.d. Stam Dolernan tai veljensä Wolfgangin, tyyppi on niin minun silmääni sopiva. Helpottava oli huomata ettei ne hollantilaisetkaan aina onnistu ja paikalla oli myös niitä "kotiin piilotettuja" kippura häntäisiä, matalaraajaisia, pitkä selkäisiä, yliturkkisia... ja niitä joita luulin ensin briardeiksi...
Kotimatkalla poikkesimme turistikaupunkiin Ommeniin, josta saa kuulemma Hollannin parasta jäätelöä. Olihan tuota pakko päästä maistamaan ja kieltämättä hyvää oli, mutta voi vitsi kun oli ähky sen annoksen jäljiltä. Ihana koiraystävällinen maa Hollanti ei kaihda koiria kahviloissa eikä muissakaan liikkeissä, kävimme Ommenia kävellen kierrellessä mm. ihastuttavassa korukaupassa josta Joke osti minulle lahjaksi kolmet kauniit korvakorut joita ihailin (onneksi eivät olleet kalleimmasta päästä..). Päivän syömisten päälle oli pakko käydä illan näyttelyharjoitusten päälle juoksulenkillä Riitun kanssa. Nyt on vähän kevyempi olo.. valkkaria ja juustomaistiaisia siis. :)
Palaamisiin, huomenna Walma on ensimmäistä kertaa näytillä avoimessa luokassa Hyvinkäällä, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.