Katastrofin ainekset

Tämän blogin runko on ollut kasassa jo heti Liettuasta tulon jälkeisenä päivänä. Huoh. Kuka vei kirjoitushalut?!


Reissu oli otsikonmukaisesti täynnä muuttujia, lopputulos olisi voinut olla hyvin hermoja kiristävä, mutta hyvällä huumorilla kartutettiin lähinnä pitkää ikää nauramalla vedet silmissä. Ensinnäkään minun ei pitänyt edes lähteä koko reissulle, ennen kuin sain aivopierun Messarissa, että jos nyt kuitenkin. No se lähtö oli sitten katkolla aina reissua edeltäneeseen keskiviikkoon ja kun siitä oli selvitty niin edeltävänä päivänä päätettiin auttaa ystävää hädässä ja ottaa yksi terriäinen matkaan mukaan. Puhumattakaan kaikesta Päivin säätämisestä reissun onnistumiseksi, unta olisi voitu ottaa alle vähän enemmän ennen reissua, mutta hengissä ollaan.


Reissu oli tulosrikas. Kaikki saatiin mitä lähdettiin hakemaan, olkoonkin ettei meidän "varmin" koira ottanut kahta Cacibia vaan remmin heikoimmat lenkit veti ketterästi kaiken saatavilla olevan kotiin! Alla Arskan Liettuan tuliaiset arvosteluineen. Näiden lisäksi siskolikka Fiilis voitti nartut molempina päivinä ottaen kaksi N-Sertiä ja Cacibia, lauantaina ROP ja sunnuntaina VSP (vaikkakin kotona huomattiin, että sille oli sunnuntaillekin merkattu ROP). Joukon juniori Marisa alias Risa alias Ripa oli ROP-juniori molempina päivinä ja tuli Liettuan juniorimuotovalioksi. Lainaterrieri Divasta tuli myös tarkoituksenmukaisesti reissulla kansainvälinen ja Liettuan muotovalio, onnea Kirsi & Jaana! Diva oli kelpo reissunainen!


19.12.2015 Vilna kv, Liettua - Jane Lawless, Irlanti
19 months. Good size, good coat condition, typical head, well developed body, good neck & topline, excellent sidegait, a bit loose in front, good coat. NUO ERI 1 SA SERT VACA

20.12.2015 Vilna kv, Liettua - Ruth Wagner, Luxemburg
19 months. Correct head & expression. Correct proportions, correct angulation, correct bone substance. Correct movement. NUO ERI 1 SA PU 1 N-SERT CACIB ROP


Kaikkine 1300 kilometria ajoa, kolme maata ja kolme päivää. Ehdittiin vielä hyvin sunnuntaina viimeisellä iltalaivalla yli ja kotiin nukkumaan, olkoonkin että laivassa alkoi silmä luppaamaan jo aika lahjakkaasti. Litratolkulla tuliaisia itselle ja ulkopuolisille. Koirien pissatusta Via Baltican varrelle onnettomuuspaikan raivausta odotellessa. Hotellikuolemasta selvittiin (tavaksi muodostuneella) juusto & viini tarjoilulla ja väsyneenä itku silmässä rätkättäen. Kiitos Päivi yhdestä ehdottomasti hauskimmasta näyttelyreissusta!


Rento Fiilis reissun päällä
(keskity olennaiseen äläkä siihen taustalla häämöttävään vinkkupulloon ;))


Bouvierpennelit
Matkaa ennen ja matkan jälkeen on ollut kunnia tutustua ihan uusiin Exåress-penneleihin ja itselle tuntemattomampaan rotuun, bouvier. Schapepentuja katsoessa tulee heti arvosteltua pennun ominaisuuksia, mutta nuo mustat käkkäräturkkiset möhköt on vaan kaikki niin suloisia, niistä sen enempää ymmärtämättä millaisia niiden kuuluu rakenteellisesti olla. Erityisen suloisia ovat sellaiset, jotka nukahtaa syliin ihan taju kankaalla ja nauttii olostaan. Eivätkä ne ole yhtään samanlaisia piraijia, kuin schapet, ihanan itsevarmoja ja rauhallisia. Vielä olisi pari poitsua vapaalla jalalla! *vink vink*

Lisää kuvia facebookissa Exåress kennel -sivuilla ja lisätietoja osoitteesta www.bouvier.fi.


Exåress Å-pentue reilu 4-viikkoisena



Joulu.. lomalla (??)

Joo on tässä nyt maattu toista viikkoa laakereillaan ja ulkoiltu ja sukuloitu ja syöty ja sukuloitu ja syöty ja... niin, että piti paeta jo ennen sovittua ajankohtaa takaisin kotiin Mikkeliin.

Sukulaisten lisäksi käytiin ilahduttamassa Paula-mummia Vihdissä, schapetytöt ei olleet niin innostuneet kosiskelijoista. Onneksi ulkona Arska ja Ruska sentään keksivät toisistaan leikkikaverit ja Ruska niin nautti juoksuseurasta, kun eihän ne vanhukset enää ole entisen veroisia juoksijoita. Olipa omalla tavallaan surullista nähdä kuinka Seitan hepuli oli vain varjo siitä mitä muistan sen olleen Tuusulan aikoina, jolloin tuleva pariskunta Seita & Roope kirmasivat sydämensä kyllyydestä toisiaan kiinni. Seita pääsi aina tarvittaessa turvaan juoksemalla vesilätäkköön, sinne ei hienohelma pappakoira nuoruusvuosina astunut tassunkärkikarvoillaankaan.

Jos reissaaminen onkin kivaa, niin oma koti ja omat rutiinit ne vasta kivoja onkin. Nyt harjoitellaan kolmen koiran kanssa uusia kujeita ja katsotaan mihin ensi vuosi meidät kuljettaa. Vuoden vaihteen jälkeen aletaan pikku hiljaa laskeutumaan kouluhommien pariin ja kesätöiden hakuun. Varsin jännittävää kun ei ole viiteen vuoteen tarvinnut tällaisia työnhakuhommia edes miettiä.


Morris & Antti