lauantai 6. helmikuuta 2010

KoiraExpo PART I.

Ensimmäinen luentopäivä takana ja täytyy sanoa, että kyllä tuli taas tuutin täydeltä tietoa, että kestää hetken sulatella ja jäsennellä asioita aivolokeroissaan. Hienosti järjestetty ainakin näin ensimmäisen päivän perusteella ja Järvenpää-talo sopi mainiosti ihan jo noin matkankin puolesta itselle.. kerrankin sai kävellen lähteä koiratapahtumaan! Päivä alkoi klo 10 Kennelliiton puheenjohtajan Helena Sunin avajaispuheella ja samassa salissa jatkoin sitten kuunnellen Kirsi Sainion, Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtajan, luentoa "Jalostuksen tavoiteohjelmat, rotukohtaiset PEVISA-ohjelmat ja jalostus-strategia jalostuksen apuvälineinä - vai jarruina?". Lopputulemana tultiin siihen tulokseen, että kyllä ne JTO:t ja PEVISA:t ihan asiaansa ajaa, kunhan ne on järjen kanssa suunniteltu ja mahdollista toteuttaa, ei ole mitään mieltä kirjoittaa hienoja tiukkoja sääntöjä joita kenenkään on mahdotonta noudattaa, asioihin voi pyrkiä lyhyiden välietappien kautta. Keskustelua herätti paljolti poikkeuslupa-anomukset ja EJ(ei jalostukseen)-rekisteri, josta jälkimmäistä meidänkin rodussa voitaisiin käyttää selkeästi pentulaatikossa jo viallisten pentujen rekisteröintiin, joita ei halua jalostukseen käytettävän.

Ruokailun jälkeen pääsin seuraamaan päivän toiseksi mielenkiintoisinta luentoa koiran hajuaistin kouluttamisesta. Luennon piti Hämeenlinnan poliisikoiralaitoksen kouluttaja ja esimies Ilkka Hormila, sekä neljä eri koulutusvaiheessa ollutta saksanpaimenkoiraa. Luento oli äärimmäisen mielenkiintoinen, joskin voin sanoa, että ihan tuttuakin asiaa, kun naksutinkoulutuksen perusteita esittelivät. Mukava oli huomata, että ihmisiä ne poliisitkin on ja virheitähän siellä tuli naksuttelun ajoituksen, käskyjen ja palkkauksenkin kanssa.. mutta niin kuin kouluttajat totesivat, koirilla on joka tapauksessa hauskaa ja sen näki kuka tahansa: kaikillä hännät viuhui ja kielipitkänä odottivat seuraavaa tehtäväänsä. Luennon loppuun katsottiin video eri koirien asfalttijälkikoulutuksesta ja täytyy sanoa, että oma innostus heräsi. Poliisit opettivat koiriaan jäljelle niin, että suihkepulloon oli veteen sekoitettu jäljen tekijän kuollutta ihosolukkoa hajuksi, sillä ne suihkivat eteensä ja kävelivät itse perässä jäljen. Koirat jotka eivät olleet aikaisemmin olleet edes jäljellä oppivat suunnilleen neljällä kerralla... vaikka ensimmäiset kerrat olikin sellaista hyppimistä ja ohjaajalta kysymistä, upee video, pitää kokeillä miten näiden nenä toimii! Pääsinpä vielä loppuun antamaan koirien koulutuskäyttöön oman hajuni metallisiin kapuloihin, joilla hajutunnistusta niille opetetaan, täytyy olla jatkossa joutumatta virkavallan kanssa tekemisiin. ;)

Viimeinen ja ehdottomasti mielenkiintoisin luento oli Chix Choix kasvattajan Juha Kareksen luento "Koiranjalostuksen uusi aika". Päällimmäisenä luennolta jäi elinvoimaisen jalostuskoiran valinta pentueesta, jonka pitäisi varmaan olla itseselvyys, mutta jää usein jalkoihin kun ruvetaan analysoimaan välijalan pituutta, niin kuin Juha asian ilmaisi. Pentu joka on ns. "piru" laatikossa, ensimmäisenä tissillä, kasvaa tasaisesti, on ensimmäisenä jaloillaan ja reipas uuden avoimesti vastaanottava. Kares neuvoi mm. asettamaan pennut mieluummin aitaukseen kymmenen metrin päähän ja jos ei minuutissa laatikosta löydy mielekästä pentua, koko pentueessa ei sellaista ole.. mielestäni ihan paikkaansa pitävä, kyllä näihin omiin kolmeenkin on silmä iskenyt heti pienestä pitäen, siinä täytyy olla se jokin! Puhe ei ehkä niinkään ollut uusista jalostusmenetelmistä vaan vanhaan ja luonnonmukaisempaan valintaan palaamista: jalostuskoirien tulisi astua normaalisti, antaa astua ja synnyttää normaalisti, juoksujen tulisi olla kunnollisia. Juha itse haistaa onko koiralla juoksu kohdallaan ja jos ei jo ensimmäisen juoksun aikana nartun peräpeili ole kuin donitsi ja "veri lennä", lähtee koira lemmikiksi. Olihan luento toki kärjistetty, mutta hyvin herättävä ja ajatuksia antava. Etenkin itseäni ajatellen, tiedän miten valitsen omista mahdollisista pentueistani ne itselle/sijoitukseen jätettävät koirat.. vaikka tuli siis kyllä taas mietittyä että haluanko sittenkään työntää lusikkaa siihen soppaan teettämällä pentuja.
Vaikka päivän aikana oli paljon puhetta siitä miten olemme menossa kohti vääjäämätöntä pullon kaulaa rotujemme jalostuksen* kanssa, oli Kari Järvinen päivän päätteeksi niin vakuuttunut että eihän meidän tulevaisuus nyt niin musta voi olla ja oli oikeinkin positiivisin mielin koko expo-tapahtumasta, johon ensimmäistä kertaa itse on ehtinyt mukaan.

* Kares oli lisäksi sitä mieltä, että sana jalostus on väärin ymmärretty, hänestä on kolme eri asiaa vain teettää pentuja, harrastukseksi kasvattaa ja sitten ne jotka jalostavat ja valitsemalla valitsevat elinvoimaiset koirat, jotka ominaisuuksiltaan parantavat rotua.


Urholla on mennyt oikein mainiosti, ahne kuin mikä, jos se pääseekin toisen kupille se imee itsensä kuin imuri kiinni kuppiin ja syö niin paljon kuin vain suinkin ehtii. Herthan kanssa nuo painivat sisällä ja ulkona, Walma taas vähän äksyilee moiselle riehumiselle ja Roope taas viisveisaa pikku seuraajastaan. Lenkit on mennyt suhteellisen hyvin neljän koiran kanssa, vaikka semmosta hihnojen selvänä pitämistä se melkeen onkin. Onneksi on tuo tarha mihin ne voi pistää vielä lisäksi purkamaan energiaansa. Yö meni suhteellisen hyvin nukkuessa, viiden aikaan Urtsi oli sitä mieltä, että nyt on aika nousta, mutta meilläpäs ei noustakaan ihan niin helposti vaan hammasta tuli kaikilta kolmelta ja nukuttiinkin sitten sinne kellon soittoon asti. Yhdet pissat oli yön ja expopäivän aikana tullut.. ja nyt illalla sitten sattui vahingot kun käytiin pikaisesti vielä serkun synttäreillä. No annetaan anteeksi, eihän sillä ole ikää kuin 4,5kk, että ihan hyvin.
Muuten Urho on mainio pakkaus, reipas, avoin ja erittäin sosiaalinen. Huomaa, että on pientä miestä kuskattu eripaikoissa ja ottaa todella lungisti vieraissakin oloissa, eikä yhtään vierasta ihmisiä ja uusia tilanteita. Ainoastaan alkuun piti pienimmätkin äänet vahtihaukkua, mutta siitäkin ollaan päästy jo yli. Purenta saa vielä tiivistyä millin pari, alakulmureita lukuunottamatta hampaat on jo vaihtunut, joten toivotaan, että niiden mukana kasvaa se puuttuva milli leukaa. Turkista on tulossa helppo ja karkea, vaaleasta väristä huolimatta "juurikasvun" perusteella väri tulee tummumaan vielä jonkun asteen. Kasvupatit jaloissa on vielä olemassa, vaikka tuo on jo ainakin Walman kokoinen (~43cm), että iso mies siitä on tulossa. Häntä on koomisen pitkä, yltää maahan asti tällä hetkellä, kai se siitä tasottuu kun koipea tulee lisää. Hyvä maskuliininen uroksen pää, liikkeet vielä pentumaisen löysät niin kuin ikään kuuluu. Hyvin se täyttää meidän narttujen rakenteelliset puutokset, joten tulevaisuutta odotellessa.

Nyt lähdetään iltajuoksulle ja huomenna expo jatkuu verkkoviestinnän parissa. :)

**********

Edit. Kares oli muuten laskeskellut kuinka paljon on koiriinsa käyttänyt aikaa ja kilometrejä... tarkkoja lukuja ei jäänyt mieleen, mutta 30 vuoden aikana käytettynä aikana hän on yhteenlaskettuna seissyt noin vuoden koiria föönatessa, jos hän olisi käyttänyt aikansa opiskeluun hänellä olisi 18 maisteritutkintoa ja kilometreissä hän olisi kiertänyt maapallon kuudesti... siinä meille mietittävää, että mitenkä terveitä me koiraihmiset oikein ollaan, siis noin mielenterveydeltä?! ;) Jos vaan on mahdollista niin menkää ihmeessä kuuntelemaan Kareksen luentoa, hänellä on mieltä avartavia mielipiteitä ja erinomaisia kertomuksia vuosiensa varrelta ja hän osaa arvostella jopa omaa kasvatustyötään ja "haukkua" huippuvoittajiaan jalostuksellisesti hyödyttömiksi, siihen ei varmasti kovin monen kantti riitä! Lämpimästi suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti