Koiramäen Joulu

Nyt se on taas Joulu vietetty ja tänä vuonna se meni kyllä enemmän koiramaisissa merkeissä. Jouluaattona oltiin Walman kanssa pari tuntia aamupäivästä töissä, kymmenisen asiakasta kävi ja kaikkien kaverihan tuo oli, ensimmäisten mukaan meinasi jopa lähteä ennen kuin tajusi, että siellä me nyt kökötetään ja ihmiset tulee ja menee. Vähän ennen sulkemista treffattiin kuukautta vanhempi käppänätyttö, Walma oli kyllä varsin rohkeasti heti pyytämässä leikkimään. Vähän liian rajua oli alkuun käppänän mielestä, mutta kyllä se yhteinen sävellaji löytyi ja painit oli sitten sen mukaisia. Puolisentuntia annettiin pentujen painia, meni vähän ylitöiksikin.

Iltapäivästä sitten suunnattiin mummille, jossa vilisti jo ennestään viisi koiraa. Meidän neljä sekä vanha gööttirouva Jojo, pinseripentu Saimi ja skotlanninhirvikoiran pentu Ronja. Melkoista menoa oli kun pennut painivat keskenään ja Olli komensi vieressä olemään nätisti... Roopesta Ronja oli kovin hurja tömpsöttäessään isoine koipineen, eikä Ticokaan siitä hirveästi perustanut, korvista yritti napsia aina tilaisuuden tullen. Tyytyväisenä saan kyllä todeta, että Walma on hyvin, hyvin sosiaalinen lapsi!

Walma & Tico kyttäämässä Ronjaa

Walma siellä jossain Ronjan hampaissa

Olli avaa joululahjaansa

Joulupäivänä treffattiin Pornaisissa Ollin ja Ticon lisäksi Veeti & Bente. Walmaa vähän hirvitti kun Pena niin innoissaan oli tutkimassa... Veetiä ei taas pentu kiinnostanut pätkääkään, mutta Walma sen sijaan olisi ollut innokas pääsemään Veetiin puuhiin mukaan.

Tapaninpäivänä suunnattiin sitten Roopen ja Walman kanssa auto kohti Kiikkaa, jossa odotti Paulan kuusipäinen lauma: Siiri, Nero, Amelie, Seita, Riitu & Oodi. Walma oli ihan kauhuissaan alkuun moisesta väentungoksesta, kiljui ja juoksi auton alle turvaan. Oodi puolestaan haukkuin Roopen ja Walman ihan lyttyyn, ennen kuin suostui kaveeraamaan. Ja silti oli Walman ensimmäinen leikkiyritys Oodille liikaa: tapansa mukaan Walpuri vähän rajusti aloittaa leikkinsä hyppäämällä suoraan tassut pystyssä toisen naamalle ja siitäkös Oodi sai raivarin. Vähän oli Walman ilme hölmistynyt kun ei toinen suostunutkaan painimaan heti ensimmäisellä yrityksellä. Pellolla käynti laukaisi jännitystä ja sisälle päästiin jo melko rauhallisissa merkeissä... tai mitä nyt Walma ja Oodi painivat ja levittivät lelulaatikon sisältöä kilpaa. Kiva oli pitkästä aikaa viettää iltaa ja puhua koirista, kun vaan nyt muuttaisi Paula laumoineen vähän lähemmäs niin pääsisi käymään useammin.
Lauantaina sitten aamusta leikattiin Siiriltä tukka lyhyeksi, mummokoira muistuttaa nyt ihan whippetiä ja kuulemma nyt kun se on jo nöyryytyksestä toipunut, eikä vietä aikaansa sängyn alla, niin jalkojakin se on kuulemma kasvanut. Kotia lähdettiin valosan aikaan ja olikin kiva ajella aurinkoisessa säässä. Walma rellotti koko kaksituntisen kotimatkan selällään takapenkillä ja pakotti Roopen olemaan etupenkillä leveilyllään. Kiva oli reissu, vaikka isommat ämmät olikin aika hurjana... Seita (todennäköisesti) nokkasi sillä aikaa kun oltiin saunassa, tiedän siitä, että Walma-neiti on kova kiljumaan... ja kun Amelie murahti Walpurille ovenraossa niin prinsessa juoksi kiljuen sängyn alle. Ääntänsä tuo pikkulikka osaa käyttää vähänkin turhan kanssa, varsinainen hysteerikko. Onneksi oltiin yön yli siellä niin kerkesi Walma tottumaan Paulan lohikäärmeisiin ja Oodikaan ei enää huutanut Roopea enää ihan koko aikaa. Vaikkei aamulla uskaltanutkaan ulos pissalle vaan pissasi matolle, kun Roope seisoi portailla kulkuväylän tiellä. Pöljiä pentuja, mutta todella ihania sellaisia... näistä kuullaan vielä, kirjaimellisesti! ;)

Oodi & Walma leikkimässä

Nero-papassa vielä virtaa riittää

Oodi tasan 5 kk

Walma 15 vko

Walma 15 vko

Tytär & Isä

Tänään ollaan sitten vähän rauhoituttu. Käytiin Ainolan futiskentällä vähän leikkimässä ja sen jälkeen käytiin kirjoittamassa vuokrasopimus. Sitten kävi Aten äidin työkaveri, joka tuli vartavasten katsomaan koiria pentukuumeissaan. Walma esitteli ihastuttavat puolensa riehumalla, repimällä, puremalla ja raapimalla... toisin kuin Paulalla, kun Hanna&perhe tuli sitä katsomaan niin neiti meni pikaisen tervehtimisen jälkeen nukkumaan.

Mitään erikoista ei olla opeteltu: ruoka kupin kanssa on opeteltu tarjoamaan istumista, seisomista ja maahan menoa. Naksuteltu ollaan kohdekeppiä ja -alustaa. Narulelulla ollaan leikitty ja aina leikin jälkeen vaihdettu taisteluleikki namiin, aikalailla tuo lelusta kiihtyy ja repii sitä onnessaan. Irti ei päästä ennen kun ilmassa roikkuu. Rauhassa otetaan, annetaan lapsen kasvaa, eipähän kasva tokoliikkeisiin kiinni sitten se hösellys. Tarkoitus kun on päästä vähän pidemmällekin kuin kotiasteelle.

Nähdään ensi vuonna koiramaisissa menoissa!

PS. Olen varmaan unohtanut kertoa, että käytiin moikkaamassa ennen joulua Bonoa (Swifty's BonBon). Leikit oli hurjat ja illalla oli ainakin Walma ihan puhki.