Kokkailua
Tänään iski kokkaustarmo ja kipaisin sitten koulun jälkeen kauppaan lihatiski ostoksille. Koiruuksille siis keittelin riisiä johon lisäsin kypsennettyä maksaa paloina, possun fileesuikaleita ja jauhettua broileria + paloteltuna porkkanaa. Saas nähdä maistuuko ruoka pojille... Ainakin Roope oli kovasti mukana tekemässä tätä sötkötystä.
Puuron lisäksi piti tehdä munuaisnameja mutta ne sitten muuttuivat maksanameiksi kun ei meidän pikkukaapasta saanut munuaista. Ja sekin maksa piti itse jauhaa mahdollisimman pieneksi, silti se kyllä taisi jäädä hieman liian isoiksi paloiksi. Siihen sitten vaan kananmunat ja jauhot joukkoon ja pellillä uuniin. Paha sanoa minkälainen sen kuuluisi olla oikeasti, mutta jos totuunden mukaisesti kerron miltä tämä meidän näyttää niin se on hieman koppurainen, ruskea ja sieltä täältä pilkottaa selkeitä maksapaloja... kröhöm.. ei mikään mestari kokkaus varmaankaan! :) Kaipa se koirille maistuu kuitenkin.
Ja niin kuin sivuilla jo uutisissa infottiin niin Ollin lonkat tulivat A/A:na ja kyynärpäät 0/0:na takaisin Kennelliitosta. Hieno juttu sinänsä, mutta mikä oli sitten se luupiikki ja pieni kolonen minkä eläinlääkäri totesi. Tai mahdolliset B-lonkat... maailma on kummallinen.
Viime keskiviikkona alkoi Ollilla ja Juulilla taas agitreenit. Olivat kuulemma menneet ihan hyvin, joskin Olli on taas hieman innokas hajujen perään. Juulin täytyy ensi kerralla kokeilla noita epäonnistuneita maksanameja josko sillä saisi koiran huomion aivan kokonaan itselleen. Olivat puhuneet talvitreenaamisesta ja olivat miettineet josko talvella treenaisivat Hyvinkäällä, täytyy toivoa, että ei treenit ihan niin kauas siirry. Arki iltana on meiltä aika hankala lähteä Hyvinkäälle asti, noin 45min autolla.
Roopen kanssa ollaan taas harrastettu tapakasvatusta ja yhteiskuntakelpoisuutta... siis minä opetan ja koira tottelee. Paskan marjat... välillä tuntuu, että on ihan päälaellaan koko homma. Kolinapurkki on ollut käytössä vajaan viikon verran ja kyllä se on taas hieman rauhottunut, eilen teki jopa niin kummallisen jutun, että käänsi selkänsä jok'ikiselle vastaan tulleelle koiralle. Meni aina puskaan "haistelemaan" siksi aikaa kun toinen meni ohi. Sitten se käväisi vähän vastaan tulleen kaistalla haistamassa ilmaa, että mikä siinä oikeen meni. Että hienosti on kyllä mennyt, nautinto kävellä kun ei tarvitse kiskoa piuhat kireellä koko ajan.
Huomenna vietetään Aten Amerikan sukulaisten läksiäisiä ja kun he niin toivoivat näkevänsä Roopen niin nyt on järkätty sillä tavalla, että Roope pääsee mukaan läksiäiskekkereihin. Saapas nähdä mitä tykkää Aten ukin Pepi-kissa kun Roppana tulee kylään :)
Puuron lisäksi piti tehdä munuaisnameja mutta ne sitten muuttuivat maksanameiksi kun ei meidän pikkukaapasta saanut munuaista. Ja sekin maksa piti itse jauhaa mahdollisimman pieneksi, silti se kyllä taisi jäädä hieman liian isoiksi paloiksi. Siihen sitten vaan kananmunat ja jauhot joukkoon ja pellillä uuniin. Paha sanoa minkälainen sen kuuluisi olla oikeasti, mutta jos totuunden mukaisesti kerron miltä tämä meidän näyttää niin se on hieman koppurainen, ruskea ja sieltä täältä pilkottaa selkeitä maksapaloja... kröhöm.. ei mikään mestari kokkaus varmaankaan! :) Kaipa se koirille maistuu kuitenkin.
Ja niin kuin sivuilla jo uutisissa infottiin niin Ollin lonkat tulivat A/A:na ja kyynärpäät 0/0:na takaisin Kennelliitosta. Hieno juttu sinänsä, mutta mikä oli sitten se luupiikki ja pieni kolonen minkä eläinlääkäri totesi. Tai mahdolliset B-lonkat... maailma on kummallinen.
Viime keskiviikkona alkoi Ollilla ja Juulilla taas agitreenit. Olivat kuulemma menneet ihan hyvin, joskin Olli on taas hieman innokas hajujen perään. Juulin täytyy ensi kerralla kokeilla noita epäonnistuneita maksanameja josko sillä saisi koiran huomion aivan kokonaan itselleen. Olivat puhuneet talvitreenaamisesta ja olivat miettineet josko talvella treenaisivat Hyvinkäällä, täytyy toivoa, että ei treenit ihan niin kauas siirry. Arki iltana on meiltä aika hankala lähteä Hyvinkäälle asti, noin 45min autolla.
Roopen kanssa ollaan taas harrastettu tapakasvatusta ja yhteiskuntakelpoisuutta... siis minä opetan ja koira tottelee. Paskan marjat... välillä tuntuu, että on ihan päälaellaan koko homma. Kolinapurkki on ollut käytössä vajaan viikon verran ja kyllä se on taas hieman rauhottunut, eilen teki jopa niin kummallisen jutun, että käänsi selkänsä jok'ikiselle vastaan tulleelle koiralle. Meni aina puskaan "haistelemaan" siksi aikaa kun toinen meni ohi. Sitten se käväisi vähän vastaan tulleen kaistalla haistamassa ilmaa, että mikä siinä oikeen meni. Että hienosti on kyllä mennyt, nautinto kävellä kun ei tarvitse kiskoa piuhat kireellä koko ajan.
Huomenna vietetään Aten Amerikan sukulaisten läksiäisiä ja kun he niin toivoivat näkevänsä Roopen niin nyt on järkätty sillä tavalla, että Roope pääsee mukaan läksiäiskekkereihin. Saapas nähdä mitä tykkää Aten ukin Pepi-kissa kun Roppana tulee kylään :)