Sänkipellolla

Tänään kotiuduttiin pitkältä viikonloppureissulta Järvenpäästä. Roope nautti selkeästi taas ainoan koiran osasta ja niistä nameista mitä suorastaan satoi joka jääkaapin avauskerralla, ei siis minun toimestani vaan lähinnä Aten vanhempien. ;) Viikonloppuna ei treenailtu yhtikäs mitään, kunhan vain löhöiltiin ja kuten aikaisemmin kirjoitin käytiin sosiaalistamassa itseämme, joskin sen jälkeen hieman asioita mietittyäni ja muutaman hyvän pointin kuultuani mietin uudemman kerran koirapuistossa käyntejä.

Otsikon mukaan käytiin tänään tekemässä ensimmäinen makkarajälki sänkipellolle. Vakipelto kirkon takana oli melusaasteinen, kun lähellä olevalla vedenpuhdistamolla mylläsi kaivurit ja kuorma-autot. Koiruudet kyytiin ja ajeltiin sitten vähän matkaa hiekkatietä ja eikun auto parkkiin ja pellolle. Onneksi oli ollut sen verran pakkasta, että ei tullut kunnon muta korkoja kenkiin. Jäljelle laitettiin pituutta vajaa 50m. Tällä kertaa Roope odotti autossa, eikä nähnyt kunnolla jäljen tallaamista, mutta sen kuulin, että kaamea hoputus haukku sieltä autosta kuului lähes koko ajan. Koira remmiin ja jäljelle, hyvä ettei tuo karannut oven raosta ennen kuin sain sille pannan kaulaan.
Alustan vaihto ei vaikuttanut omaan silmääni mitenkään, ehkä silloin tällöin nosti päätään ylemmäs kun piikikäs heinäsänki niin vaati, mutta tarkkaa työtä se teki. Jäi sille joku viheliäs heinän korsi koipien väliinkin, vähän aikaa se käveli mitä oudoimmalla tavalla kunnes iski persiin maahan ja nosti koipea minulle sen näköisenä, että "otas avustaja se tikku pois niin pääsee jatkamaan hommia". Koko toimituksen ajan nenä pysyi maassa. Hitto se oli liikuttavan näköinen! Olisi pitänyt saada kuva. Alla muutama kuva tämän päivän toimista.