St Michel

Muutto Mikkeliin tuli ja meni kaiken kiireen keskellä. Varsinaisia aikataulun kukkasia tuo viime viikonloppu: pakkaamista, eläinlääkäriä, koiria hoitoon, Saksan reissua, lisää pakkaamista, muutto, kouluun valmistautuminen fyysisesti (ja henkisesti!). Ei ihme, että tuli nukuttua kellon ympäri toissa yönä.

Viikko meni pääasiassa leppoisissa merkeissä, olen esitellyt itseni kymmeniä kertoja opiskelukavereille, opettajille, koulun henkilökunnalle, naapureille.. Muutama varsinainen opintojakso ennätettiin aloittamaan loppuviikon aikana ja ensi viikolla päästään jo asiaan, kun lähdetään maastoon tutustumaan konkreettisesti Suomen puustoon.

Naapurisopu koetuksella

Pikkuruinen harmaa pilvi leijailee tämän uuden auvon yllä, meinaan Antti on ottanut samassa rapussa asuvia herkkäkorvia niin pahasti aivoon yksin haukkuessaan, että poliisit ovat käyneet paikalla pariin kertaan ja parvekkeelta on huudeltu "hiljentäkää se koira" -kommentteja. Kertaakaan en itse ole koiran kuullut elämöitsevän lähtiessäni tai tullessani, partaa ei ole huudettu märäksi, mikä kielisi siitä ettei se nyt ainakaan kokonaisia kahdeksantuntisia päiviä ole karjunut perään. Rauhaton se on kotiin tullessa ja ylitse vuotavan onnellinen pelastuksestaan, mutta rauhoittuminen kestää tasan sen verran, että käydään ulkona ja that's it. Yöllisen huudon ymmärrän, se on ehdoton ei myös omasta mielestäni, mutta päivisin ei pitäisi olla mikään poliisin paikka jos koira välillä ilmoittaa itsestään. Etenkin kun on asuttu vasta vajaa viikko kohteessa. Turhauttavin ongelma koiralla ikinä täytyy sanoa, etenkin kun sitten menee kaikkien muidenkin huudot uuden koira-asukkaan piikkiin.. ei meilä sentään aamuviideltä olla täällä huudeltu, johan se olisin minäkin niska-pers-otteella ottanut asian Antin kanssa puheeksi, jos tätä omana aikana tapahtuisi. Mutta kun ei. Ei pojat kumpikaan ole koskaan reagoineet rapun ääniin, eikä Anttia minun kotona ollessa voisi vähempää kiinnostaa kodin ulkopuoliset äänet.

Eipä tässä muuta kun sitruunapanta on kaivettu naftaliinista, Adaptil (DAP) -haihdutin on asennettu seinään jo heti muutettuamme ja yksinolojen ajaksi tilaa on rajattu pienemmäksi. Ensi viikolla uuden kannettavan myötä täytyy ottaa käyttöön vielä tuo Digital Dogsitter, josta kirjoittelin joskus taannoin. Onneksi tämä osoite on väliaikainen ja pysyvässä Mikkelin kodissa olisi sitten asiallisemmilla hermoilla varustettuja ymmärtäväisiä naapureita. Vaikka asia kyllä korjaantuu viimeistään, kun Arska palaa reissultaan kotiin, mutta olisihan se ihan kovin kiva, että koirat osaisivat rentoutua yksin-yksin kotiin jäädessään. No joo, ei paniikkia, kyllä me pärjätään ja hyvin on iskostunut Paulalta saatu elämän viisaus päähäni, että tyhmien kanssa on turha taistella. Annetaan siis naapurin elämäänsä kyllästyneiden vanhusten ja deekujen kiukutella. Ensi viikolla tiedän minäkin mikä on koiran haukun määrä todellisuudessa.

Antti Nieluksen rannalla Mikkelissä

Iso-Arska

Saksassa ollessa äiti ystävällisesti kyyditsi Arskan Kotkaan ja esitti (ensimmäistä kertaa?!) schapendoesia kehässä, eikä yhtään hassummin kun pikkupoika ansaitsi ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssään ensimmäisen cacibinsa! Kiitos!

15.8.2015 Kotka kv, Antonio di Lorenzo, Norja

Excellent type and coat. A little short in body. Needs better croup. Well angulated in front and rear. Movement is correct. NUO ERI 1 SA PU 1 SERT CACIB VSP

Kotkasta Arska otti kyydin Korsoon Arjan autossa (kiitos!), josta se siirtyi vielä kasvistädin kyydillä Luhtajoelle näyttelyturneeta viettämään aina syyskuun loppuun. Tänään oli vuorossa Tallinnassa Baltian Voittaja -näyttely, jossa Reissu-Arskasta tuli Viron ja Latvian juniorimuotovalio sekä Baltian Juniori Voittaja 2015! Kiitos Päivi & Minna ja onnea jackpotista!

Kummipoika

Ja tosiaan viikko sitten lauantaina saatettiin joltain osin päätökseen Tiinan pitkän pitkä pennun hankintaprosessi kotiuttamalla Riffi alias charmantti krapula, ei kun virallisesti Blind Date des charmantes crapules. Aamulennolla Saksan Frankfurtiin ja saman päivän iltana takaisin.

Varsin tapahtumarikas päivä, josta selvittiin kaikella kunnialla. Vaikka vähän piti kotiin palatessa autoa etsiä Helsinki-Vantaan parkkihallista... Lisää reissusta voi lukea Tiinan blogista.

Sälli Roopenpoika

Pakko vielä kertoa Roopen ja Boogien Sälli-pojasta, jota käytiin tervehtimässä kiireisellä viikolla ennen muuttoa. Sälli on siis viralliselta nimeltään Aurinkokeijun Pouta-Prinssi, jolla on ikää 5,5 vuotta. Aivan valtavan positiivinen tapaaminen, joka poikisi toivottavasti tulevaisuudessa pentusuunnitelmia tälle komistukselle.

Aurinkokeijun Pouta-Prinssi "Sälli" 5,5v

PS. Otso kävi reissussa Liettuan Druskininkaissa elokuun alussa, josta sille tuliaisiksi kansainvälisen muotovalionarvo! Kiitos matkan järjestymisestä asianosaisille nopealla varoitusajalla!