Ei arskaa Arskalle

toukokuuta 29, 2015

Ei arskaa Arskalle

Pahimman katkeruuden eilen nielleenä ja kotona normaalia entisenlaista koiraa katsellessa täytyy nyt vähän raapustaa tästä(kin) ylös. Eli Arska sisaruksineen kävi viime lauantaina näyttelyn jälkeen luustokuvissa ja jo kuvannut Klaukkalan Taikatassun eläinlääkäri (Antinkin kuvannut) Johanna Vaurio huomautti molemminpuolisista kyynärnivelen muutoksista eli ei tämä mikään shokkiuutinen kuitenkaan ollut. Ei siis ihan mennyt 5/5, vaan 2/1.

Koira jatkaa normaalia eloaan Eukanuban nivelille tarkoitetulla tukiruokavaliolla niin kauan kun kintut kantaa. Ainoa asia joka muuttuu, on ettei ainakaan tarvitse edes kieltäytyä antamasta jalostukseen ruskeaa himoitseville.. tai muillekaan, kun ei se tällä terveydellä jalostuskoira ole. Onneksi siskolikoilla on sentään puhdas rivistö nollia kyynäristä ja terveet lonkat. :)

Kyynärnivelen kasvuhäiriö

ED (engl. elbow dysplasia) on yleisempi mitä isommasta rodusta on kyse. Sen erilaisia muotoja ovat varislisäkkeen sisemmän osan sairaus, olkaluun nivelnastan sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymättömän kyynärpään uloke, kuten myös kyynärnivelen nivelpintojen epäyhdenmukaisuudet. Arskan lausunto kaiken ymmärrykseni mukaan tätä viimeistä laatua eli ei rikkoa vaan epämääräisiä muita muutoksia (ks. kuvat).

Schapendoeseilla enenevässä määrin on valitettavasti alkanut ilmetä muutoksia, mutta suuriosa onneksi 1-asteen lieviä tapauksia, joita en alkaisi sulkemaan pois jalostuksesta mikäli parituskumppani on terveeksi nollaksi kuvattu. Pari kakkosta ja kolmosta rodusta löytyy. Asiaa ei selitä pelkästään lisääntyneet kuvausmäärät, miksi rodun pitäisi sairastua enemmän tutkittaessa? Tutkimuksilla on kuitenkin tarkoitus saada kiinni ennen jalostuskäyttöä sairaat yksilöt, jotta voitaisiin minimoida tulevaisuuden vahingot. Valitettavasti rodun kotimaassa Hollannissa luustokuvien tärkeyttä ollaan vasta alettu ymmärtämään muutamien kasvattajien osalta ja muut seuraavat kuolettavan hitaasti perässä... Suomessa kuvaustilanne on pääasiassa hyvä, mutta valitettavasti meilläkin porsastellaan menemään ilman virallisia kuvaustuloksia ja osassa tapauksia tuloksista huolimatta. Tai sitten on epäviralliset kuvat sairaasta koirasta joita ei olla edes haluttu lähettää virallisesti lausuttavaksi siinä pelossa, että ne pamahtaa kolmostuloksella takaisin jolloin Kennelliitto rekisteröisi pennut ainoastaan EJ (ei jalostukseen) -rekisteriin. Tällaiseen toimintaan auttaisi PEVISA-ohjelma, jossa rekisteröinnin ehdoksi asetettaisiin ainoastaan esim. silmien, lonkkien ja kyynärien virallinen tutkiminen ilman raja-arvoja, koska kuitenkin Kennelliiton oma jalostusstrategia sulkee jalostuksesta / normaalista rekisteröinnistä pois esimerkiksi juuri huonoimmat eli E-lonkat ja 3-kyynärät. Tietenkin on aina olemassa hyvin perusteluin JTT:n armosta poikkeuslupamenettely, jotka käsitellään tapauskohtaisesti. PEVISAn saaminen rodulle vaan vaatisi aiheen ollessa tapetilla osallistumis- ja/tai äänestysaktiivisuutta kokouksissa.

Onhan koirissa tietenkin (tietenkin!) muitakin ominaisuuksia kuin kyynärät, lonkat tai mikä tahansa muu yksittäinen osa-alue. MUTTA on eriasia tehdä se yksi pentue kuin useampi (erityisesti kun koirilla on useimmiten myös terveitä sisaruksia joista valita), jotta saadaan koirasta harkitulla riskillä jotain jatkomateriaalia! Mutta kai se on niin, että money talks......

Perinnöllisyys

Suora lainaus Kennelliiton sivuilta: "Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä."

Ei lisättävää.
Syy ja seuraus, kuka on riittävän pätevä sanomaan mikä on missäkin tapauksessa suurin vaikuttava tekijä? Sanoisin kuitenkin, että jos ei koira kestä normaalia elämää ja pieniä kolhuja niin kyllä siellä joku alttius rikkoontua / kehittyä vikaan täytyy olla.

Oireet

"Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 – 7 kuukauden iässä."

Niinhän niitä ontumisia tuli ja meni tuossa pentuiässä ennen 9kk ikää. Oli selkeää ontumaa ja epämääräistä etupään askellusta. Tammikuun jälkeen ollaan kuitenkin eletty ilman ontumisia ja kuviinkin mentiin hyvillä mielin luullen, että kyseessä olisi ollut mahdollisesti kasvukipujen aiheuttamat ontumat.

Hoito

Arskan tapauksessa kun kyseessä on vain epäyhdenmukaisuudet eikä näkyvää nivelrikkoa ole ja koira elää muutenkin oireetonta elämää emme tee asialle tukihoitoa enempää. Ylipäätään kirurgisesti hoidettu tai ei, koiralle kehittyy kasvuhäiriöalueelle nivelrikkoa ennemmin tai myöhemmin ja sen etenemistä on vaikea ennustaa. Etupään nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien, sillä 60% koiran painosta on etupäällä. Tärkeimpiä hoitokeinoja ovat painonhallinta, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa tulehduskipulääkkeet.

Meidän hoitokeinot ovat Eukanuba Daily Care Sensitive Joints, Nutrolin Senior ja aivan varmasti painetaan satalasissa normaaleja lenkkejä niin kauan kun kintut onnellisesti kantaa.

Suomessa arvostelussa käytetään IEWG:n esittämää kansainvälistä kyynärniveldysplasian arvosteluasteikkoa:

0 - Ei muutoksia

1 - Lievät muutokset
Lievät nivelrikkomuutokset (artroosi) yleensä ensiksi kyynärpään ulokkeen (processus anconaeus) yläpinnassa (2 mm vahvuuteen saakka).

2 - Kohtalaiset muutokset
Edellä mainittuja muutoksia 5 mm saakka ja/tai muutoksia värttinäluun nivelosassa, varislisäkkeessä (processus coronoideus) ja/tai lievää epämuotoisuutta.

3 - Voimakkaat muutokset

Edellisen ylittävät rappeutumismuutokset/voimakas epämuotoisuus. Kiinnittymätön processus anconaeus.