(Salaa) olen pitänyt yllä blogin muita sivuja, mutta tekstiä ei ole syntynyt muutamaan vuoteen. Uutta blogia eri näkökulmastakin koitin, mutta eih.
Mikkelin opiskelijaelämä on kuitenkin vaihtunut vakiintuneempaan elämään Miehikkälässä. Tarkemmin sanottuna Suur-Miehikkälän kylän Yläpäähän. Ihan tosissaan kartalta löytyy kylältä Ylä- ja Alapää-nimiset paikat.
Rakentamisesta alunperin haaveiltiin, mutta pankintädin kanssa juttusilla vilkuiltiin siihen malliin toisiamme, että mitäpä jos käytäs katsomassa tätä valmista kohdetta kanssa. Minun luonteella se tarkoitti samaa iltaa. Eikä siitä sitten kauaa mennyt, kun allekirjoitettiin kauppakirjat ja vappuna 2019 muutettiin maksamaan omia seiniä.
Ennen kiivasta hirvenmetsästyskautta siivottiin tiluksia, vaihdettiin ulko-ovi, saatiin uusi portti paikoilleen ja sorastettiin pihaa. Jälkimmäistä ei kyllä riittävästi, kun ei se talvi tullutkaan ja suojellut nurmialueita. Keväällä sitten ensitöiksi lisää soraa kulkureiteille.
Reilussa hehtaarissa on riittänyt puuhastelua ja riittää jatkossakin tällä eläinorkesterilla, johon kuuluu viitisen koiraa ja pari hevosta.
 |
| Oikeasti tykästyin uuden kodin myynti-ilmoituksessa eniten meidän vanhaan tiilinavettaan, joka on rakennettu 1940-luvulla. |
 |
| Ensimmäiset kuvat uudesta kodista ostopäivän jälkeen |
 |
| Ovi uusittiin ennen talvipakkasia... niitä odotellessa |
 |
| Kasattiin paikallisen sahurin esivalmis hirsikoppi karhukoiralle |
 |
Vaikka meidän edeltäjät olivat siivonneet jo valtavan paljon paikkoja ennen meitä,
niin jostain sitä roinaa aina kertyy ja vietiin yksi kuorma kaatikselle kierrätettäväksi |
 |
| Palavat roskat poltettiin omassa kokossa (tai useammassa pitkin syksyä) |
 |
| Uuden portin tolpat kaivettiin reilun metrin syvyyteen ja niille tehtiin betonijalat |
 |
Annoin isukille kuvan millaisen portin halusin ja hän taitavana toteutti metallista meille tämän kylän komeimman
portin, joka on sinkitty ennen ruiskumaalausta. Kaikki kunnia toteuttajalle, ei meillä olisi näin hienoa porttia ilman häntä - iso kiitos! |
