Yhtä koiraa koko elämä
Viileämmät lämpötilat ovat sitten vaan niin paljon miellyttävämpiä, että ollaan oikein herätty taas koirien kanssa nauttimaan ulkoilusta. Kesän aikana se oli sellaista ikävää pakko pullaa ja väkisin hiki päissä puurtamista. Vielä ei olla lähdetty Lopen mökille kiertämään luontoreittejä, kun on näitä näytelmiä ollut jokaiselle viikonlopulle ihan riittämiin.. ja sen 18 kilometrin kiertämiseen vaaditaan muutama tunti ettei sinne ihan enää iltasella töiden jälkeen lähdetä. Etenkin kun tuo rekkamies ehtii nipin napin kotiin edes nukkumaan enää.
Erkkariin tämäkin rupeama sitten loppuu, näyttelyt meinaan. Ja niin loppuu myös pappakoiran ura, parempi lopettaa huipulta kuin rupuskana kehäraakkina, jota lähes pyörien päällä jo kehässä raahataan. Samalla lähtee sitten tukka joten saa siitä sitten vähän mamma myös enemmän vapaa-aikaa huoltaa pappakoiraa muuten niin huolella ja rakkaudella. Roopen turkki on palannut ihan juniori-ikään, pohjavillaa pukkaa enemmän kun ehdin siitä ruopata irti.... joka viikko vähintään kaksi tuntia kiltisti harjataan koko koira auki. Ei sillä tekisin sen kyllä muutenkin, mutta kyllä kaksi tuntia on jo työpäivän jälkeen aika paljon muusta pois ja viikonlopuille kasaa muutoinkin niin paljon kaikkea sille kallisarvoiselle vapaa-ajalleen. Kyse ei kuitenkaan meillä ole siitä etteikö turkkia osattaisi/haluttaisi hoitaa, jos pappa jää eläkkeelle niin se sitten myös jää sitä ihan kunnolla. :)
Viimeksi itkin verta kuvainnollisesti kun leikkasin turkin alas, mutta silloin oli vielä veteraanikehät käymättä. Nyt on niissäkin käyty pyörimässä ja näyttämässä vanhoille ja uusille ihmisille, että komeassa kunnossa herrakoira on edelleen ja tulee olemaan vielä monen monta vuotta. Ennen sitä täytyy kuitenkin tehdä spesiaali juttuja ja ensi viikolla mennäänkin porukan kanssa kuokkimaan Falamandus-tibbejen kuvauskeikalle, kun kuuluisa englantilainen David Dalton tulee kuvaamaan koiria.
David Daltonin kotisivuilta voi muun muassa käydä ihastelemassa hänen ottamiaan kuvia: http://www.daviddalton.org/
Kuopio kv
Viime perjantaina töiden jälkeen suunnattiin Kuopioon mökille ja niin kuin arvaatte näytelmäreissulle. Matka tyssäsi Lahden motarille kolarin vuoksi aivan kokonaan, kaksi tuntia meni ennen kuin päästiin edes Lahteen asti. Ja tietenkin juuri kun oltiin päästy kiertotielle radiossa ilmoitettiin, että motari vetää taas.... tyypillistä tuuria! Vaikka eipä sillä, ei meillä kiire ollut. Huvittava seurata kuinka lyhyellä pinnalla ihmiset ovat silloin tällöin varusteltu, osa ohitteli jonoa pientareen kautta, siis ei vain moottoripyörät vaan ihan isolla maasturillakin oli sieltä pakko lähteä ohi. Toisia taas ärsytti pientareelta ohi menevät niin paljon, että siirtyivät sinne tien tukoksi ajamaan.... tai ajoivat kuskin ovi auki etteivät moottoripyörät pääse keskeltä ohi, voi luoja kuinka nauratti aikuisen ihmisen tyyli liikenteessä... varsinkin kun alla oli vielä joku pikkanen vuokra/mainosauto täynnä Ristoranten pizza-mainoksia ja takalasissa luki 19,95e/vrk. Siitä saatiin matka hupia hetkeksi aikaa, vaikka loppumatkasta alkoi jo pikkuhiljaa vesisateen ja sumun keskellä tuntumaan siltä ettei mökkitie lopu koskaan.
Lauantai vietettiin lyhykäisyydessään nukkuen, syöden, kalastaen, taas vähän syöden, saunoen, uiden ja viela kerran vähän syöden. Koirat kirmailivat vapaana sen minkä nyt sateelta pystyi, Hertha päivysti rannassa kalastuspuuhia ja jäi huolissaan rantaan ihmettelemään kun lähdettiin soutamaan järvelle. Illalla saunan jälkeen pesastiin näyttelykaluilta pahimmat liat pois ja valmistauduttiin heräämään ajoissa seuraavan päivän näytelmää varten.
Tälläkin kertaa rodun arvosteli hollantilainen erikoistuomari Rob Douma, jolla eivät aikaisemmin ole Roope ja Hertha olleet. Päivä alkoi sateisena, mutta onneksi kehän ajaksi saatiin kasvattajan noitumana aurinkoa ja säilyttiin kuivana.
Roope pärjäsi urosten kesken erinomaisesti ja oli rotunsa parhaan veteraanin lisäksi kolmanneksi komein mieskoira. Hertha olisi tuomarin makuun saanut saada 2cm lisää jalkoja, jonka osasin jo arvata kun viimeksi hänen kehässään olen ollut niin lähes jokatoisen arvostelussa luki että herra kaipaa hieman lisää jalkaa peliin. Alla koiruuksien arviot ja rodun tulokset kokonaisuudessaan.
Roopen arvostelu: 8,5 years. A real veteran. Shown in tiptop condition. Masculine head, good eye shape. Correct bite. Good neck. I'd like to see more harder topline. Good tailset. Angulations in balance. Light bone, good feet. Correct coat. Moves very easily, a bit narrow behind. VET ERI 1 SA PU 3 ROP-VET
Herthan arvostelu: 2 years. I'd like to see this bitch 2cm higher in front legs to get a better balance. Feminine head, typical expression. Good bite. Thin ears. Good neck. Correct topline and tailset and action. Well angulated behind and just enough in front. Nice coat. Light bone. She moves easily. AVO EH
Nartut pentuluokka 7-9kk:
1. KP ROP-PENTU Nalle-Haukun Äyri
Urokset nuortenluokka:
ERI 1 SA PU 1 SERT CACIB ROP Buffing Quu-Ukko
Urokset avoinluokka:
EH Buffing Pajatso
H Lumikuono Äveriäs Ällikkä
Urokset valioluokka:
ERI 1 SA PU 2 VACA Buffing Pelleas
ERI 2 SA PU 4 Lumikuono Basajaun
Urokset veteraaniluokka:
ERI 1 SA PU 3 ROP-VET Buffing Pilviparta
Nartut nuortenluokka:
ERI 1 Swifty's Dandelion
H Buffing Quinevere
Nartut avoinluokka:
EH Aurinkokeijun Please Please Me
Kuvia on kertynyt kameraan sekä Porista, että nyt Kuopiosta... kyllä mä ne joku päivä puran muidenkin katsottavaksi. ;) Ja jos sitä muutoinkin alkaisi taas intoutumaan kuvaamisesta kun tuli eilen tilattua uusi objektiivi ja muutamia lisävarusteita. Palaillaan taas aikanaan astialle.