Pohjolan Pariisi
Järvenpää-Saarijärvi-Muonio-Tromssa-Järvenpää
Torstaina aloitettiin matkan teko kohti Jäämeren rantakaupunkia Tromssaa. Ensimmäinen pysäkki töiden jälkeen oli sukulaisten luona Saarijärvellä, jossa syötiin, saunottiin ja nukuttiin hyvin ennen seuraavan päivän pidempää ajomatkaa Muonioon.Perjantain matkanteko sujui suht kivuttomasti, suoraa tietä suurimmaksi osaksi Muonioon saakka ja yöpaikka aivan Muonion joen rannalla, siis oikeasti rannalla, jokeen matkaa noin 5m mökkiovelta. Ainoa pikku mutta oli moottorin varoitusvalo joka syttyi palamaan jokunen kilometri ennen Pelloa.. pikkaisen meinasi hätä iskeä! Pellon Seolla selvitettiin, että vika on jossain katalysaattori-pakoputki akselilla. Muonion majapaikalla sitten testaamaan mahdollisia pakoputki vuotoja ja seuraavana aamuna ajeltiin hissukseen eteenpäin ja yritettiin löytää jotain millä tukkia mahdollinen vuotokohta. Kilpisjärvellä (200km Muoniosta..) sitten folioteippiä pakoputken ympärille ja voilá moottorin varoitusvalo sammui. Toistaiseksi ollaan päästy etenemään terveellisen kuuloisella autolla, mutta eiköhän sitä kohta taas vaihteeksi mennä autolääkäriin. Uhkasin jo Esalle, että tästä lähin käytän vain polkupyörää liikkumiseen...
Tromssaan saavuttiin iltapäivällä vähän hitaanlaisesti, kun jokaisella vuonolla, vuorella ja rotkolla piti pysähtyä kuvailemaan maisemia ja koiria.. niitä mahdollisia voittaja-poseerauksia. ;) Siis olihan matkalla nähty jo hyviä enteitä autojen rekkareista, kuten EXC, BIR, BOB, CIB, BBI... aivan selvä peli!
Kilpisjärven mahtava Saana ei ollut mitään verrattuna Norjan loputtomiin vuorijonoihin, aivan uskomattoman upeita maisemia, kuvat eivät anna pienintäkään oikeutta sille komeudelle, se pitäisi jokaisen kokea itse. Hotelli oli aivan huippu hieno, palvelu oli ystävällistä vaan oli se myös kallista. Kaksi yötä kahden koiran kanssa hieman vajaa 400€, että kiitos äipälle sponssista! :) Muutenkin oli kyllä kallis paikka, perhepizzan kokoisesta lätystä piti maksaa reipas 40€, BurgerKingin ateriat 10-15€... onneksi ei tankata tarvinnut, olisi ollut lähes 2€ litra. Liikennekin oli mahdollisimman hankalaa, mihinkään ei saanut ajaa, kaikki oli kiellettyä ja yhdelle tielle pääseminen vaati hirveät reittisuunnittelut, alkuun ei meinannut löytää kaupungista ulos ilman navigaattoria, vaikka kuinka näki, että tuolla noin kilometrin päässä linnuntietä se silta seisoo. Luojan kiitos puhelimen navi toimi ulkomasmailla, eikä sammunut rajalle.
Ei mikään turha matka
Edellisen päivän ihana aurinkoinen vuoristoilma oli aamulla muisto vain. Mitäpä muuta koiranäyttely kaipaa kuin suoranaista koiranilmaa... Aamulla ennen aamupalaa pakattiin näyttelytähdet tarvikkeineen autoon ja syötiin erinomaisen runsas aamupala pannukakkuineen ja kaikkineen (mikä laihdutus kuuri?!).Näyttelypaikka oli varsinainen Lost-sarjan tai Jurassic Parkin kopio; vuoret kohosivat molemmin puolin ja paksu sumu/pilviverho roikkui niin alhaalla ettei vuorten huippujen korkeudesta ollut tietoakaan. Ja vettä ripotti tulemaan koko ajan, onneksi kehät oli sentään ymmärretty sijoittaa betonille, eikä keskialueen "nurmikolle".
Schapet olivat kehässä heti yhdeksältä, tuomarina norjalainen Mona K. Selbach. Uroksia oli kehässä 4, kaikki saivat erinomaisen ja CK:n, mutta paras tuli kuitenkin Suomesta. Rudolf otti varsinaisen potin titteleitä, sillä tämän sertin ja cacibin myötä siitä valmistui kansainvälinen, pohjoismaiden sekä norjan muotovalio! Onnea komealle pojalle, nyt uutta koiraa taloon! ;)Nartuissa lukumäärä oli samat 4kpl, mutta Walman lisäksi vain avoimenluokan narttu sai CK:n. Walman prinsessamaiset hypyt vesisateen kastelemalla betonilla eivät tulosta pahentaneet vaan neito otti sen mitä hakemaan tultiin: paikallinen serti ja cacib, norjan sekä kansainvälinen muotovalio! ROP-taistossa komeampi vei voiton ja Walma oli VSP. :)
Tico-rotuiset olivat sitten vasta puolenpäivän jälkeen kehässä, aika reippaastikin. Jännitys oli melkoinen, Tico oli meinaan ainut uros rodussaan, 5 nartun lisäksi. Kasvattaja tosin jäi pois kahden narttunsa kanssa, eli paikalla kaiken kaikkiaan 4 folkkia. Tuomari norjalainen Marit Sunde oli oikein ihastuksissaan Ticosta ja loppujen lopuksi oltiinkin ainoat CK:n saaneet rodussa. Niin kuin Walmasta, myös Ticosta tuli tämän päivän myötä kansainvälinen ja norjan muotovalio! Mieletön reissu, mielettömän mahtavat tulokset!! Kyllä on kevyt ajaa kotia 1400km.
Ryhmäkilpailuissa käytiin kartuttamassa Ticon kokemusta, nenä maata viistäen.. olisi voinut olla mahdollisuus muuhunkin, kun tuomari niin moneen kertaan kävi esiarvostelussa katselemassa (koska siellä se osasi vielä esiintyä...).
Näytelmässä nähtiin myös Roopen Ruotsista lähtöisin oleva Casper-poika. Isänsä kopio, kroppa vaatii aikaa kehittääkseen uroksen maskuliinisen mallinsa, mutta isänsä aivan ihastuttava päänmalli ja ilme. Turkki onneksi äidiltä peritty. :)
2 800 kilometrin jälkeen
On se matkan teko avartavaa, mutta koti on vaan se maailman paras paikka jossa rentoutua. Lyhyen työviikon päätteeksi isä ja tytär esiintyvät Vantaan kr-näyttelyssä lauantaina. Enää vain muutamia viikkoja aikaa Roopen lopulliseen eläkeputkeen näytelmistä ja turkin ruoppaamisesta, mamman henkinen valmistautuminen on alkanut. Ei ole meinaan ihan kevyt päätös ottaa multivoittajalta turkkia alas ja tunnustaa sen olevan jo vanha poika.. :/
Matkakuvia laittelen galleriaan heti, kun ehdin tyhjentämään 8 gigatavun täyteen kuvatun muistikortin. Ihanaa syksyä kaikille, minulle ehdottomasti maailman paras vuoden aika! :)
Torstaina aloitettiin matkan teko kohti Jäämeren rantakaupunkia Tromssaa. Ensimmäinen pysäkki töiden jälkeen oli sukulaisten luona Saarijärvellä, jossa syötiin, saunottiin ja nukuttiin hyvin ennen seuraavan päivän pidempää ajomatkaa Muonioon.Perjantain matkanteko sujui suht kivuttomasti, suoraa tietä suurimmaksi osaksi Muonioon saakka ja yöpaikka aivan Muonion joen rannalla, siis oikeasti rannalla, jokeen matkaa noin 5m mökkiovelta. Ainoa pikku mutta oli moottorin varoitusvalo joka syttyi palamaan jokunen kilometri ennen Pelloa.. pikkaisen meinasi hätä iskeä! Pellon Seolla selvitettiin, että vika on jossain katalysaattori-pakoputki akselilla. Muonion majapaikalla sitten testaamaan mahdollisia pakoputki vuotoja ja seuraavana aamuna ajeltiin hissukseen eteenpäin ja yritettiin löytää jotain millä tukkia mahdollinen vuotokohta. Kilpisjärvellä (200km Muoniosta..) sitten folioteippiä pakoputken ympärille ja voilá moottorin varoitusvalo sammui. Toistaiseksi ollaan päästy etenemään terveellisen kuuloisella autolla, mutta eiköhän sitä kohta taas vaihteeksi mennä autolääkäriin. Uhkasin jo Esalle, että tästä lähin käytän vain polkupyörää liikkumiseen...
Tromssaan saavuttiin iltapäivällä vähän hitaanlaisesti, kun jokaisella vuonolla, vuorella ja rotkolla piti pysähtyä kuvailemaan maisemia ja koiria.. niitä mahdollisia voittaja-poseerauksia. ;) Siis olihan matkalla nähty jo hyviä enteitä autojen rekkareista, kuten EXC, BIR, BOB, CIB, BBI... aivan selvä peli!
Kilpisjärven mahtava Saana ei ollut mitään verrattuna Norjan loputtomiin vuorijonoihin, aivan uskomattoman upeita maisemia, kuvat eivät anna pienintäkään oikeutta sille komeudelle, se pitäisi jokaisen kokea itse. Hotelli oli aivan huippu hieno, palvelu oli ystävällistä vaan oli se myös kallista. Kaksi yötä kahden koiran kanssa hieman vajaa 400€, että kiitos äipälle sponssista! :) Muutenkin oli kyllä kallis paikka, perhepizzan kokoisesta lätystä piti maksaa reipas 40€, BurgerKingin ateriat 10-15€... onneksi ei tankata tarvinnut, olisi ollut lähes 2€ litra. Liikennekin oli mahdollisimman hankalaa, mihinkään ei saanut ajaa, kaikki oli kiellettyä ja yhdelle tielle pääseminen vaati hirveät reittisuunnittelut, alkuun ei meinannut löytää kaupungista ulos ilman navigaattoria, vaikka kuinka näki, että tuolla noin kilometrin päässä linnuntietä se silta seisoo. Luojan kiitos puhelimen navi toimi ulkomasmailla, eikä sammunut rajalle.
Ei mikään turha matka
Edellisen päivän ihana aurinkoinen vuoristoilma oli aamulla muisto vain. Mitäpä muuta koiranäyttely kaipaa kuin suoranaista koiranilmaa... Aamulla ennen aamupalaa pakattiin näyttelytähdet tarvikkeineen autoon ja syötiin erinomaisen runsas aamupala pannukakkuineen ja kaikkineen (mikä laihdutus kuuri?!).Näyttelypaikka oli varsinainen Lost-sarjan tai Jurassic Parkin kopio; vuoret kohosivat molemmin puolin ja paksu sumu/pilviverho roikkui niin alhaalla ettei vuorten huippujen korkeudesta ollut tietoakaan. Ja vettä ripotti tulemaan koko ajan, onneksi kehät oli sentään ymmärretty sijoittaa betonille, eikä keskialueen "nurmikolle".
Schapet olivat kehässä heti yhdeksältä, tuomarina norjalainen Mona K. Selbach. Uroksia oli kehässä 4, kaikki saivat erinomaisen ja CK:n, mutta paras tuli kuitenkin Suomesta. Rudolf otti varsinaisen potin titteleitä, sillä tämän sertin ja cacibin myötä siitä valmistui kansainvälinen, pohjoismaiden sekä norjan muotovalio! Onnea komealle pojalle, nyt uutta koiraa taloon! ;)Nartuissa lukumäärä oli samat 4kpl, mutta Walman lisäksi vain avoimenluokan narttu sai CK:n. Walman prinsessamaiset hypyt vesisateen kastelemalla betonilla eivät tulosta pahentaneet vaan neito otti sen mitä hakemaan tultiin: paikallinen serti ja cacib, norjan sekä kansainvälinen muotovalio! ROP-taistossa komeampi vei voiton ja Walma oli VSP. :)
Tico-rotuiset olivat sitten vasta puolenpäivän jälkeen kehässä, aika reippaastikin. Jännitys oli melkoinen, Tico oli meinaan ainut uros rodussaan, 5 nartun lisäksi. Kasvattaja tosin jäi pois kahden narttunsa kanssa, eli paikalla kaiken kaikkiaan 4 folkkia. Tuomari norjalainen Marit Sunde oli oikein ihastuksissaan Ticosta ja loppujen lopuksi oltiinkin ainoat CK:n saaneet rodussa. Niin kuin Walmasta, myös Ticosta tuli tämän päivän myötä kansainvälinen ja norjan muotovalio! Mieletön reissu, mielettömän mahtavat tulokset!! Kyllä on kevyt ajaa kotia 1400km.
Ryhmäkilpailuissa käytiin kartuttamassa Ticon kokemusta, nenä maata viistäen.. olisi voinut olla mahdollisuus muuhunkin, kun tuomari niin moneen kertaan kävi esiarvostelussa katselemassa (koska siellä se osasi vielä esiintyä...).
Näytelmässä nähtiin myös Roopen Ruotsista lähtöisin oleva Casper-poika. Isänsä kopio, kroppa vaatii aikaa kehittääkseen uroksen maskuliinisen mallinsa, mutta isänsä aivan ihastuttava päänmalli ja ilme. Turkki onneksi äidiltä peritty. :)
2 800 kilometrin jälkeen
On se matkan teko avartavaa, mutta koti on vaan se maailman paras paikka jossa rentoutua. Lyhyen työviikon päätteeksi isä ja tytär esiintyvät Vantaan kr-näyttelyssä lauantaina. Enää vain muutamia viikkoja aikaa Roopen lopulliseen eläkeputkeen näytelmistä ja turkin ruoppaamisesta, mamman henkinen valmistautuminen on alkanut. Ei ole meinaan ihan kevyt päätös ottaa multivoittajalta turkkia alas ja tunnustaa sen olevan jo vanha poika.. :/
Matkakuvia laittelen galleriaan heti, kun ehdin tyhjentämään 8 gigatavun täyteen kuvatun muistikortin. Ihanaa syksyä kaikille, minulle ehdottomasti maailman paras vuoden aika! :)