Nyt nappas!
Uusi serti-voittaja
..taloudessamme! Hertha the pitkänlinjan varakoira nappasi viime sunnuntaina Tuomarinkartanon ryhmänäyttelyssä koko potin. Vaikkei tosin ollut kilpailuakaan kummoisesti paikalla, mutta olisi se Tuovisen setä muutakin voinut antaa halutessaan.
Hertha oli hieman hämillään joutuessaan yksin reissuun, mutta hienosti se haldasi tilanteen vaikka oli vielä juoksun parhaimmat päivät päällä. Arvostelu oli mukavaa luettavaa ja tulos puhuu puolestaan.
Herthan arvostelu: Erinomainen tyyppi. Hyvä luusto. Kaunis pää. Erinomainen runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät liikkeet. Oikea karvanlaatu.
Nuortenluokan urokset:
HYL Dancing Bears Incredible Iceman
Junioriluokan nartut:
EH Lumikuono Hermanita Bonita
Avoimenluokan nartut:
ERI 1 SA PN 1 SERT ROP Aurinkokeijun Please Please Me
Mieskoira Urho
Kuten yltä tuloksista huomaatte esiintyi Urhokin pitkästä aikaa kehässä. Urholle on ollut viimeaikoina vaikea sietää vieraiden käsittelyä ja olin sunnuntaina aivan hämmästynyt kuinka se rimpuili tuomarin käsien alta, eikä antanut tutkia itseään. Koskaan ennen se ei ole kehässä tuolla tavoin käyttäytynyt... :/
Urhon seuraava ja tämän vuoden viimeinen karkelo on erikoisnäyttely syyskuun lopussa, toivottavasti pieni tehotreeni auttaa asiaa tai muuten täytyy miettiä tulevaisuutta uudemman kerran.
Muuta mukavaa
Eilen käytiin tosiaan David Daltonin kuvattavana, niin kuin viimeksi kerroin. Kuviin pääsivät malliksi Roope, Walma ja Tico. Roope oli itselleen uskollinen vuotavan leukansa ja märkien partakarvojen kanssa... Tico oli tyypilliseen tapaansa ei-niin-innokas poseeraaja vaan saatiin juosta ihan oikeasti pitkin pihaa pitäen mitä eriskummallisempia ääniä jotta saatiin skarppia ilmettä herralle. Walmaan taas voi aina luottaa, se on niin ylväs ja kuvauksellinen aina! Ainoa josta oikeasti odotan kuvien jopa onnistuneen. Daltonin kuvauspaikka keksinnöistä innostuneena on varmaan pakko tarttua omaan kameraan ja lähdettävä metsälle koiruuksien kanssa. Tai sitten viimeistään Norjan matkalla pitää silmät auki jos ja kun hyviä kuvauspaikkoja ilmaantuu.
Siihenkään ei enää kauaa ole. Ensi keskiviikkona käydään hoitamassa Mannisella paperit kuntoon ja vaihdetaan koiria. Roope pääsee isoveikan kaveriksi Pornaisiin reissun ajaksi ja Hertha onkin jo valmiiksi kasvattajallaan juoksu-hoidossa.
Silviisii täl kertaa. Ensi viikonloppuna se ainokainen vapaaviikonloppu koirariennoista ja vihdoin ja viimein on tupaantuliaiset sovittu perjantaille. Tai ei ehkä ihan vapaat, Isla ja perhe tulevat lauantaina kyläilemään, mutta eihän tuota lasketa, eihän? ;)
..taloudessamme! Hertha the pitkänlinjan varakoira nappasi viime sunnuntaina Tuomarinkartanon ryhmänäyttelyssä koko potin. Vaikkei tosin ollut kilpailuakaan kummoisesti paikalla, mutta olisi se Tuovisen setä muutakin voinut antaa halutessaan.
Hertha oli hieman hämillään joutuessaan yksin reissuun, mutta hienosti se haldasi tilanteen vaikka oli vielä juoksun parhaimmat päivät päällä. Arvostelu oli mukavaa luettavaa ja tulos puhuu puolestaan.
Herthan arvostelu: Erinomainen tyyppi. Hyvä luusto. Kaunis pää. Erinomainen runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät liikkeet. Oikea karvanlaatu.
Nuortenluokan urokset:
HYL Dancing Bears Incredible Iceman
Junioriluokan nartut:
EH Lumikuono Hermanita Bonita
Avoimenluokan nartut:
ERI 1 SA PN 1 SERT ROP Aurinkokeijun Please Please Me
Mieskoira Urho
Kuten yltä tuloksista huomaatte esiintyi Urhokin pitkästä aikaa kehässä. Urholle on ollut viimeaikoina vaikea sietää vieraiden käsittelyä ja olin sunnuntaina aivan hämmästynyt kuinka se rimpuili tuomarin käsien alta, eikä antanut tutkia itseään. Koskaan ennen se ei ole kehässä tuolla tavoin käyttäytynyt... :/
Urhon seuraava ja tämän vuoden viimeinen karkelo on erikoisnäyttely syyskuun lopussa, toivottavasti pieni tehotreeni auttaa asiaa tai muuten täytyy miettiä tulevaisuutta uudemman kerran.
Muuta mukavaa
Eilen käytiin tosiaan David Daltonin kuvattavana, niin kuin viimeksi kerroin. Kuviin pääsivät malliksi Roope, Walma ja Tico. Roope oli itselleen uskollinen vuotavan leukansa ja märkien partakarvojen kanssa... Tico oli tyypilliseen tapaansa ei-niin-innokas poseeraaja vaan saatiin juosta ihan oikeasti pitkin pihaa pitäen mitä eriskummallisempia ääniä jotta saatiin skarppia ilmettä herralle. Walmaan taas voi aina luottaa, se on niin ylväs ja kuvauksellinen aina! Ainoa josta oikeasti odotan kuvien jopa onnistuneen. Daltonin kuvauspaikka keksinnöistä innostuneena on varmaan pakko tarttua omaan kameraan ja lähdettävä metsälle koiruuksien kanssa. Tai sitten viimeistään Norjan matkalla pitää silmät auki jos ja kun hyviä kuvauspaikkoja ilmaantuu.
Siihenkään ei enää kauaa ole. Ensi keskiviikkona käydään hoitamassa Mannisella paperit kuntoon ja vaihdetaan koiria. Roope pääsee isoveikan kaveriksi Pornaisiin reissun ajaksi ja Hertha onkin jo valmiiksi kasvattajallaan juoksu-hoidossa.
Silviisii täl kertaa. Ensi viikonloppuna se ainokainen vapaaviikonloppu koirariennoista ja vihdoin ja viimein on tupaantuliaiset sovittu perjantaille. Tai ei ehkä ihan vapaat, Isla ja perhe tulevat lauantaina kyläilemään, mutta eihän tuota lasketa, eihän? ;)