No pain no gain

Salakavalasti on valunut erikoisnäyttelyn järjestyshommia tähänkin osoitteeseen vaikkei niin pitänyt alkujaan edes olla. Ei sillä, en valita, tämä on ollut yllättävän mukavaa ajanvietettä ja seura on huippu hyvää!

Tässä on tehdessä miettinyt yhdistystoiminnan rakennetta, mukana olevia henkilöitä, heidän motiiveitaan ja mitä esimerkiksi juuri meidänkaltaisen rotuyhdistyksen tulisi tarjota jäsenistölleen.

First of all... rotuyhdistyksen tulisi saattaa rotua tunnetuksi ja tarjota jäsenistölleen, erityisesti uudet rodun harrastajat huomioiden, toimintaa joka tutustuttaa ihmisiä rotuun itseensä ja sen tarjoamiin harrastusmahdollisuuksiin. Pääpaino siis erilaisissa tutustumistapahtumissa, jotta saisimme vanhojen konkareiden rinnalle kasvatettua koko ajan uutta innokasta harrastajasukupolvea. Ymmärrettävää on toki, että rodussa on myös vuosikymmeniä harrastaneita ja heistäkin on pidettävä huolta, mutta jos tapahtumia ja koulutuksia järjestetään jo ennestään rotua aktiivisesti harrastaville ei se palvele yhdistyksen pääasiallista tarkoitusta. Kohta olisimme tilanteessa, jossa meillä ei olisi uusia aktiivisia harrastajia mukana yhdistystoiminnassa. Kuka sitten näitä tapahtumia järjestää, kun meidän voimavarat loppuvat?

Minkätahansa yhdistyksen toimintaan tuntuu olevan näinä aikoina hankala saada vapaaehtoista työvoimaa. Yhdistystoiminta on mielestäni harrastus siinä missä näyttelyt, tokot, agilityt jne. Valitettavan usein yhdistysten työmäärät tuntuvat kaatuvan muutamille aktiivisille henkilöille, jotka vetävät toimintaa perässään kuin kivikuormaa. Tehdystä työstä maksetaan kulukorvauksia, jotka osa ovat mielestäni aivan turhia menoeriä yhdistykselle. Kenelle meistä maksetaan siitä, että ilmoitamme koiramme näyttelyyn tai kokeeseen? Miksi harrastuksesta tulisi maksaa? Toki ymmärrän yhdistykselle tehdyistä hankinnoista maksettavat korvaukset, mutta kaiken tulisi sitten perustua kuitteihin / (matka)laskuihin, ihan jo verotusteknisten syiden takia. Henkilökohtaisesti olen lähes jokaisen palkkioni lahjoittanut takaisin yhdistykselle, kuten rotuyhdistyksemme perustajajäsen Heli Vekka aikanaan esimerkillään minulle opetti.

Toinen ääripää ovat ihmiset joiden mielestä on "siistiä" olla mukana yhdistystoiminnassa, mutta todellisuudessa heistä ei ole kuin haittaa. Tällaiset ihmiset haalivat itselleen "tärkeitä virkoja", mutta toteutus jää usein puolitiehen jos yltää edes sinne. Näitä jälkiä siivoavat sitten ne yhdistyksen voimavarat, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja kyllä, olen niin vittumainen, että tämä on piikki niille joille se kuuluu. Yhdistystoimintaan tulee osallistua omaa järkeä käyttäen, tarjota omia voimavarojaan niissä aikarajoissa mitä todellisuudessa kykenee antamaan itsestään.

Pääasiassa schapendoesyhdistyksen toiminta on mallillaan muutaman myrskyisän vuoden jälkeen, mutta uusia aktiivisia ihmisiä kaivataan aina.

Ja jaksaa, jaksaa...

Ei sittenkään

Vähän erilainen näyttelykokemus eilen Mäntsälästä. Kehäsihteeri vilautti tulokseksi ERI 1 SA, vaan PU-luokassa potkaistiinkin pihalle, että ei teille mitään SA:ta kuulunut antaa... arvostelu kouraan ja kiitti hei.

Typical 17 months old male. Correct type and size. Typical head with masculine expression. Correct ear set. Overline could be stronger. Correct set tail. Could be better angulated behind. Correct developed chest and ribs. A little bit balanced in movement. Correct coat and temperament. NUO ERI 1 - Lyudmila Tchistiakova, Venäjä

Suomennettuna; jatkamme siis lihaskunnon kasvatusta metsälenkein ja ruokavaliomme on korkeaenerginen Eukanuba Working & Endurance, joka on näyttänyt korjaavan pikkaisen jo tuota vatsan toimintaakin vaikka alkuun olin sitä mieltä, että menee vain enemmän sekaisin, kun nostaa proteiinin ja rasvan määrää. Ongelmana on siis ollut näillä helteillä ja hormooneilla saada pidettyä masu kunnossa, jotta ruoka imeytyisi tuohon kuikeloon, eikä tulisi ainoastaan ulos. Kun saadaan pakastinlokero vielä kuntoon haetaan mahalaukkua seuraksi, se on ainakin aikaisemmin toiminut hyvänä massan kerryttäjänä kananmunalla ja öljyllä höystettynä.

Fysiopetra.fi

Toissa viikolla käytiin viimeistä kertaa vähään aikaan Petra-fyssarilla Aistissa. Liikuntaa tarkastellessa ei näy enää kenotusta kumpaankaan suuntaan eli suunta on oikea. Istuessa nojailee vielä "terveelle" jalalle mieluummin. Tähän käyntiin mennessä Antti oli saanut harrastaa vapaana liikkumista jo muutaman viikon ja hieman jännitin mikä on leikin tulos. Positiivinen ylläri oli kuitenkin se, että Antti oli ihan vetreässä kunnossa, hieman sellaista "normaalia" kireyttä löytyi rintarangan alueelta, mutta ei mitään normaalista poikkeavaa. Tästä eteenpäin jatkamme Petralla käyntejä 2-3kk välein, kunhan hän saa ensin mammalomansa käyntiin.

Jatkamme kotosalla venyttelyjä sen minkä muistamme ja katsotaan miltä syksymmällä näyttää. Nyt naatimme kesästä ja muutaman viikon päästä kirmaamme mekin (koira)aktiiviselle kesälomalle! Täytynee yrittää saada kertyneitä kuvia albumiin, on sen verran sattunut tuota tilannekomiikkaa linssiin. Mutta en toistaiseksi millään onnistu saamaan kirjoitusintoa ja kameran muistikorttia samaan paikkaan, samaan aikaan..!

Järvenpään Vanhankylänniemen "hollantilaismaisema"

Antti 17kk puunattuna

Sitä siisteyttä kesti yhden aamun verran...

Liideltiin Mäntsälän kehässä kuitenkin näin nätisti <3