Back in business!

Jo oli aikakin! Karjaan kaikkien rotujen näyttely koitti vihdoin ja viimein, edellisestä kerrasta oman koiran kanssa ehti vierähtää pitkät neljä (neljä!) kuukautta! Ei millään muotoa normaalia, muuta kun näissä olosuhteiden pakkotilanteissa.

Lauantaina, kun oltiin saatu viimeisetkin muuttolaatikot purettua paikoilleen, hurautettiin asteen verran lähemmäs Vihtiin, jossa vietettiin mukava ilta "varamummi" Paulan eli Roopen kasvattajan luona. Sunnuntaina lyhyt siirtymä näyttelypaikalle ja valmistautumaan koitokseen, Antilla meinasi karata mopo käsistä, mutta saatiin kyllä homma kasaan ennen varsinaista esiintymistä.

Puolalainen tuomari Malgorzata Wieremiejczyk-Wierzchowska oli ihastuttava! Hän kätteli handlerin ensialkuun ja puhutteli koiraa kauniisti. Antti oli hieman "löysässä" kunnossa kuten arvata saattaa, vastahan tässä on reilu pari viikkoa saatu liikkua vapaana ja kasvattaa lihaskuntoa. Pikku hiljaa se on kuitenkin kerännyt massaa, ruoka maistuu ja kunhan saadaan tämä uusi arkirytmi rullaamaan käydään entistä useammin metsässä treenaamassa lihaksia takaisin. Päätähtäin on maailmanvoittajassa ja erikoisnäyttelyssä luonnollisesti.

Löysä tai ei, hyvä arvostelu ja vuoden alusta aloitettu sertiputki jatkui katkeamattomana. Antti siis valioiden perässä paras-uros-kolme sertillä numero neljä. Alla arvostelu.

"Masculine boy. Excellent head, good neck. Topline should be stonger. Very good forechest and front. Good angulations. Very good mover and very good temperament."

Uusi koto

Vaikuttaa mukavalta, miinus naapurin louskuttavat rakit, jotka vahtivat oven raossa yötä päivää ilmoittaen jokaisesta rasahduksesta. Saa nähdä kuinka kauan kestää hermo, tuskin kauaa ennen kun isännöitsijä saa antaa palautetta. Hyvin on valinnut naapurin rouva itselleen rodut, kun kiertää päivässä muutaman kerran taloa ympäri novascotiannoutajan ja tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran kanssa, en yhtään ihmettele että koirat purkaa energiaansa vahtimalla naapureiden liikkeitä.

Muuten elämä hymyilee ja aurinko paistaa kirjaimellisesti risukasaan. Loutin lenkkimaisemat ovat ihania, jos joskus ostan omakotitalon niin sen on oltava tältä alueelta. Vielä kun flunssa hellittäisi ja Roope lakkaisi ontumasta takajalkaansa niin päästäisiin kokeilemaan pidempiä lenkkireittejä.