sunnuntai 20. toukokuuta 2007

No kun ne muutkin...

Kun ne muutkin tuntuvat kirjoittavan enemmän blogiin kuulumisiaan niin täytyneeköhän meidänkin kokeilla samaa, jos sitä innostuisi kirjoittamaan kuulumisiaan useammin.

Tästä se siis sitten lähtee...
Helatorstaina käännettiin Fiat Punto kohti Tamperetta, mukaan oli pakattu poikaystävä-kuski-koiranpitäjä-Aten lisäksi Roope ja minulle tyypillisesti tavaraa ainakin viikon reissua varten. Matka sujui ongelmitta, siihen asti kun piti suunnista Tampereen kaupunkiliikenteessä näyttelypaikalle, onneksi Paula-kasvattaja soitti hyvään aikaan ja pienen pyörimisen jälkeen löydettiin perille Kaupin urheilupuiston vinttikoiraradalle.

Näytelmään oli ilmoittautunut kaksi schape-lasta, Roopen poika Lumikuono Zapota de Tierra alias Repe ja Roopen veljentyttö Buffing Jean Harlow, Tzini. Repe aloitti rodun ja esiintyi hienosti minun kanssa, vaikka vasta vähän aikaa sitten oli tutustunut. Tuomarimme ei ymmärtänyt tämän suloisen pusumoottorin päälle, eikä siis antanut kunniapalkintoa, vaikka minusta Repe sen kyllä olisi ansainnut niin hienolla esiintymisellä (liekö isältään perinyt). Tzini sen sijaan otti ja oli ROP-pentu 5,5kk iässä. Onnittelut Tzinille ja koko poppoolle!




Repe & Roope 17.5.07 Tampereella


Pentunäyttelystä suunnattiin Äetsän Kiikkaan, mihin Paula muutti noin kuukausi sitten siskonsa perheen kanssa asumaan. Talo on vanha, mutta piha on aivan uskomaton ja pihalta näkyy Kokemäenjoellekin hienosti ja kaikki palvelut ovat lähellä, metsäänkään ei ole koirien kanssa pitkä matka ja on vielä maan omistajan lupa käydä juoksuttamassa koiria kyseisellä pellolla. Aivan upeata! Kyllä siellä kelpaa pitää koirahuushollia ihanassa ympäristössä!




Hemmet, Kiikka 17.5.


Jos jota kuta siitä huushollista oli kiva nähdä niin Roopen tyttöä Riitua, joka on epäilemättä minulle rakkain Roopen lapsista. Totta kai jokainen on omalla tavallaan tärkeä, mutta Riitua rakastan niin kuin omaani ja jos vain joku päivä on mahdollista niin mielelläni Riitu saa muuttaa minua ja Roopea ilahduttamaan. Siinä vaiheessa kyllä ei tarvitse kauheasti miettiä ottaako mieluummin jonkun hollantilaisen hienon pennun vai Roopen rakkaan Riitu-lapsen... valinta on ihan ehdottomasti Riitu!! Jälleen näkemisen riumu oli niin koskettava, Ripi melkein pissi alleen kun näki, että me tultiin ja illalla se istui pitkän aikaa sylissä ja oikein nojasi minua vasten. Aikaisemmin en edes tajunnut miten kova ikävä Riitua on ollut kaikkine puolineen, siinä on maailman lempein pikkuneiti joka aina tulee olemaan minulle äärimmäisen tärkeä oli se sitten missä tahansa.
Rolle-poika oli kovasti kasvanut sitten viime näkemän, josta ei kuitenkaan ollut kuin vajaa viikko, kuusi päivää. Hyvin se meni siellä porukan jatkona ja pellollakin meni kuin aikuinen koira konsanaan, vaikka nippanappa näkyi ruohikosta! :) Komea koira siitä on kasvamassa, tuskin maltan odottaa, että se pääsee näyttämään näytelmiin mistä on pienet schape-pojat oikeasti tehty!! Ollin äiti Siiri koki pienen muodon muutoksen karvapallosta lyhytkarvaiseksi koiraksi. Siirin tukka lähti ihan nenästä hännän päähän asti ja muistuttaakin nyt melkolailla whippettiä.. sama kohtalo oli myös Roopen veljellä Maunolla, tosin Mauno sai sentään pitää schapemaisen komean päänsä ja häntänsä, muuten mies on yhtä lyhyt tukkainen kuin syntyessään.

Roopella oli hieman hankalampi reissu, kun tuo äitsykän peppu oli niiiin kiinnostava, ettei meinannut yöstäkään tulla mitää. Piti pientä piippausta muutaman tunnin ja aamulla neljän maissa olisi pitänyt jo nousta. Muutamat rauhoittavat pillerit tuli siinä annettua, ettei pojan koko pää olisi seonnut ja yöllä sai sentään nukuttua vähän aikaa. Kotimatkalla Roope olikin sitten aika hiljaista poikaa, taisi pillerit vielä vaikuttaa ja se jatkuvat Amalian hännystelykin. Hyvä reissu-koira Roope kyllä oli, Puntosta on hyvää vauhtia tulossa koira-auto (toivottavasti tässä vielä itse sen ajokortin kesän aikana saa niin ei tarvitse aina Attea tai äitiä hätyytellä mukaan kuskiksi). ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti