perjantai 25. toukokuuta 2007

Kampaajalla

Nyt on viety loppuun tämä Roopen tukan laitto operaatio, joka alkoi jo EILEN!! Iltalenkin jälkeen kiikutettiin koira suihkuun ja pesastiin pissakintut ja ruokanen parta, muut osat suihkautettiin pelkällä vedellä puhtaaksi. Lisäksi laitettiin "pahimpiin" takkukohtiin, peppuun ja niskaan, hoitoainetta, että on helpompi selvittää takut pois. Pahimpiin-sana sitaateissa sitä varten, että jos Roopen nykyistä tukkaa vertaa sen vauva tukkaan niin eihän nämä mitään takkuja enää siihen verrattuna ole!! Aikoinaan ollaan itkun kanssa harjattu ja kammattu, että saadaan tukka auki ja kyllähän se aina loppuen lopuksi saatiin. Ikinä ei ole Roopen tukkaan koskettu saksilla, että saisi takut helpommin auki, eikä tulla tulevaisuudessakaan koskemaan.

Yön yli annettiin sitten kuivua, koska ensinnäkään meillä ei ole kunnollista fööniä, joka jaksaisi kuivata kokonaisen koiran ja toisekseen jos sen olisi harjannut samalla turkki olisi suoristunut eikä olisi Roopelle (ja rodulle) tyypillisesti laineilla. Toki sen olisi voinut kuivata ensin ja sitten vasta harjata, mutta helpompi niin että antaa tukan kuivua omine aikoineen.

Ennen harjaus-operaatiota napsittiin Roopesta uudempia edustuskuvia, joihin olen enemmän ja vähemmän tyytyväinen, jokainen päättäköön itse tykkääkö vai ei.
Roopea on aina niin luksus harjata kun se vaan makaa nätisti paikoillaan, välillä taitaa ihan silmätkin lupsua kiinni. Olin aivan varma, että ei sieltä mitään kunnon takkuja edes löydy, mutta yllätys kyllä niskassa tuntui olevan joka puolelta pohjavilla solmussa. Onneksi oli laitettu hoitista niin senkin solmu-viidakon selvitys onnistui näpsäkästi.






Tällä hetkellä meillä on käytössä pelkästään harja, merkiltään se on Denman, ja se on ostettu Käherryshuollolta Messukseskuksen Voittaja-06 näyttelystä. Kiitos Liisan tämä harja tuli ostettua, kaikissa aikaisemmissa harjoissa on ollut terävät ja ohuet piikit, jotka taipuivat jo muutaman kuukauden käytön jälkeen ihan muodottomiksi. Denmanissa on paksut ja pyöreäpäiset piikit, jotka samalla hieroo koiraa mukavasti. Pyöriväpiikkistä muovikampaa käytetään silloin tällöin, mutta olen omaksunut harjan paremmaksi, sillä se ei revi niin paljoa tervettä karvaa kuin kampa, saatika sitten ne kaikki ihmeelliset takkukammat sun muut... no, jokainen tyylillään. Pesu auttaa myös siihen, ettei harjatessa/kammatessa revi mukana tervettäkin turkkia. Ei aina tarvitse koko koiraa pestä, vaan ne pahimmat paikat, uroksilla tässä tapauksessa jalat ja naama. Meillä Roope pestään noin 3kk välein kokonaan, aina niin, että mahdolliseen tulevaan näyttelyyn on minimissään 2viikkoa, siihen mennessä turkki kerkeää saamaan takaisin luonnollisen "likaisuuden", karheuden.

Kyllä meille eräät tietyt henkilöt aina sanovat pesun jälkeen, että "kauhea kun sen turkki on nyt pehmeä".. minulle pehmeä turkki ja PUHDAS turkki on aivan eri käsite (toisin kuin esimerkiksi meidän mamma, joka aina motkotta pesun jälkeen). Puhtaan koiran turkki on liukkaampi ja kiiltävämpi, koska siinä ei ole hiekkapölyä sun muuta likaa, toisin kuin pesemättömässä turkissa. Tämän takia, myös minusta, pesemätön turkki tuntuu karheammalta. Jos turkkia taas ei koskaan pestäisi se alkaa pikku hiljaa olemaan niin rasvanen ja likanen, että jokainen joka koiraan koskee saa mustat rasvaiset kädet. Pesemättömyys, eikä liikakaan peseminen, ole hyväksi koiran iholle. Schappareilla (ainakin meidän) on onneksi sellainen ominaisuus, että turkki puhdistuu myös jonkun verran harjatessa, tämä mm. vähentää jonkun verran pesun tarvetta. Kerran viikossa kun harjaa niin takut pysyy loitolla, ja turkki sekä iho voi paremmin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti