Viisikon seikkailut

maaliskuuta 09, 2020

Viisikon seikkailut

Lammaspiskit saivat uuden asuinpaikkakunnan myötä uusia laumanjäseniä saksalaisista metsästyskoirista. Vielä ovat hollannikkaat kuitenkin voitolla.

Ärrieri

Helga oli Päähänpisto isolla P:llä. Oltiin joulupäivänä 2018 Järvenpäässä sukuloimassa, kun isäntä keksi matkalla katsella myytävänä olevia saksanmetsästysterrieripentuja. Sellainen kun oli metsästyskoirakokoonpanosta puuttunut jonkun aikaa jo edellisen telottua itsensä viimeisen kerran mäyrän kanssa. Minua nyt ei tunnetusti tarvitse paljoa yllyttää koiran hankinnassa - harmi vaan, että soitto kasvattajalle kertoi, että ainut vapaana ollut narttupentu oli luvattu juuri toisaalle. Se siitä sillä erää.

Päivän sukuloinnin aikana oli tullut viesti vai puhelu vai molemmat, joka kuitenkin johti siihen, että kotimatkalle lähdettiin automaatin kautta Pornaisiin pentua katsomaan. Pormestarin Helga kävi kodiksi nopeasti ja löysi pienestä koostaan huolimatta nopeasti reitit sänkyyn muiden joukkoon. Terrierin sinnikkyydellä se on ratkonut vähän liiaksikin erinäisiä reittivaihtoehtoja, että tässä ollaan oltu helisemässä kyllä aitausratkaisujen kanssa.

Helgan kanssa on aloiteltu pienpetojen eli supikoiran, mäyrän ja ketun pyynti vuoden vaihteen jälkeen ja tähän mennessä sen töihin on saatu viisi supikoiraa. Viisi supia vähemmän häiriköimässä lintujen pesintää.

Seisoja

Sauli-seisoja puolestaan on ollut semmoinen oma pikku haave, jonka hankinnan mahdollisti metsästävä mies ja asuinolosuhteet. Oikean pentueen löytyminen otti hetken ja olin jo heittämässä hanskoja tiskiin ettei semmoista tule tai me ei niistä ainakaan pentua saada - kunnes sitten nappasi. Vaikka kasvattajan asuinpaikka on Ivalo, niin pennut löytyivät Helsingistä ja päästiin niihin kertaalleen tutustumaan ennen luovutusta. Hauska sattuma vielä, että Saulin emän perheellä on mökki Luumäellä eli lähes naapurissa, niin ollaan päästy näkemäänkin melko usein luovutuksen jälkeen.

Projekti pennusta osaavaksi lintukoiraksi on hyvin aluillaan, eikä se taida päättyä koskaan. Pentuesisarusten kanssa treffattiin treeneissä Vehniällä Jyväskylän yläpuolella jo kolmikuisina ja sitten ollaan hyödynnetty Luumäellä lintukoirille treenejä tarjoavaa Hyytiäisen Jenniä (Nastasti).

Lyhyessä ajassa ollaan jo opittu, että Sauli on poikkeuksellisen haasteellinen motivoida, ei rotuisilleen tyypillisen ahne. Oppii, tekee ja toistaa halutun tiettyyn vireystilaan asti, mutta kun se vieteri riistalla katkeaa, niin saattaapi unohtua kuunnella ne ohjeet. Isoin haaste on siis päästä Saulin kanssa treeneissä niin korkeaan vireystilaan mitä todellisessa riistatilanteessa, että saadaan ne käskyt aina perille asti.

Ensimmäinen pohjoisen kanalintureissu on tehty jo ja seuraavaa suunnitellaan! Jos ei muuta niin jokainen koira tai lemmikki ylipäänsä tuo elämyksiä, joita muistella myöhemmin enemmän tai vähemmän hymyillen.