perjantai 12. syyskuuta 2008

Pikkusisko

Vihdoin se päivä (tai yö) koitti kun Roopen pikkusisko putkahti maailmaan Yaya-mamman hellään huomaan. Poikavoittoinen porukka tuli, 4 koemaa ja 2 kaunista. Värijakauma näyttää tasaisemmalta, kolme mustavalkoista ja kolme siniharmaata, tytöt molemmissa väreissä. Osalta löytyy kuulemma myös haaleaa tan väriä jaloista. Ensimmäinen viesti Ruotsista on tullut 03:12... ja kuten saatatte kuvitella, niin ei ole sen jälkeen paljoa tullut nukuttua. Pelkkää puhelimen kyttäämistä, jos vaikka olisikin nukkunut jonkun viestin ohi, ei ollut kyllä pelkoa. Nyt sitten aletaan syynäämään tyttöjen kasvua... aika varma olen kuitenkin, että tuo siniharmaa vetää sen verran puoleensa, että jos hampaat on niin se pentu meille tulee vaikka viisijalkaisena. Annette-kasvattaja kerkesi jo sivuilleen muutamat kuvat laittaa, viikonlopun aikana varmaan sitten lisää. Elikkä osoitteessa www.chappers.se löytyy pentusten kuvia.

Nimi asiaa ollaan tässä pohdittu, tai minä olen, ja Ruska siitä nyt ei tule. Ja pyörrän myös ajatukseni siitä, että kaikkien koirieni nimi tulisi alkamaan R-kirjaimella. Tänään on Valman nimipäivät ja äitini äidin nimi oli Valma. Minulla ei ollut mahdollisuutta tutustua isoäitiini muuta kuin kuvissa ja tarinoissa, joten jotta yhden Valman elämääni saan pennusta tulee Walma (nimenomaa w:llä). Valma on muuten myös erittäin menestyneen Bouviernartun nimi. ;) Virallinen nimi on vielä pohdinnassa, täytyy Annetteltakin kysyä mitä hänellä oli mielessään.

Nyt tämä odotus kyllä vasta jännäksi menee, kahdeksan viikkoa pitäisi tätä kestää. Jos kerran pentuja pääsisi katsomaan ennen itse luovutusta, saisi ainakin varmuuden siitä mitä on hakemassa.. vaikka tuskin se asiaa miksikään muuttaisi, on tämä vaan niin odotettu pentu.

Tico kävi keskiviikkona ensimmäisessä virallisessa trimmissään, lähti siitä ihan kiitettävästi karvaa vaikka se ennen meille tuloa olikin siistitty, eli 2,5 viikkoa aikaisemmin. Ensimmäinen näytelmä onkin sitten ensi kuun alussa ja sitä ennen käydään kuontalo vielä kerran viimeistelemässä.

Muutenpa tässä sitten elämä rullailee enemmän ja vähemmän kiireiden parissa, Roopesta huomaa, että sen on taas hankala tottua yksin olemiseen ja tekemättömyyteen. Lenkit on supistunut lähes minimiin ja aivoaktiviteetti on sisällä pallon heittelyä tai puuhapallon pyörittelyä... tosi kurjaa varmasti kaikkien kesän treenien jälkeen. Kun saisi nyt kuun loppuun mennessä vuosikirjan valmiiksi niin helpottaa pikkasen, ei mene aamut ja illat koneella istuessa niin kuin nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti