Kovan onnen koira
Alpon epäonni elämässä alkoi jo parin päivän ikäisenä, kun sen emä sairastui kohtutulehdukseen, eikä enää kovien lääkkeiden jälkeen pystynyt pentuja imettämään. Piti etsiä sijaisemo. Sattuman kaupalla sellainen löytyi omilta appivanhemmiltani, joille syntyi viiden päivän ikäerolla suomenajokoiran pennut. Minttu-ajokki hyväksyi pennut omiensa joukkoon, hoidettavana oli nyt neljä omaa ja kuusi ottolasta.
Kyllä tuollaisen porukan kanssa sai tehdä töitä narttu, mutta myös hoitajat. Punnittiin, lisäruokittiin, siivottiin, koitettiin pitää kaikki elämässä kiinni ja siinä onnistuttiin!
 |
| Minttu ja pienet |
 |
| Alpo, pentulaatikossa työnimeltään Kalsari-Kalle, arvaatko miksi? |
Kuukauden päivät ennätettiin nauttia uudesta pennusta, käytiin paljon tutustumassa uusiin juttuihin ja oltiin helpottuneita, että se kevään penturumba on ohi. Siis oikeasti, vaikka pennut on kuin söpöjä ja kivoja, niin se työmäärä on ihan kauhea. Varsinkin, kun käyt samalla töissä muualla, on perhe ja talouden muut eläimet. Pitikö siinä jossain välissä muistaa huolehtia itsestään? 😅
No joo, sitten päästiin siihen kesäkuun alkuun. Alpo oli päivää vailla kolme kuukautta, kun se jäi aamulla ulos mennessä isompien koirien jalkoihin portaissa, putosi ja naps. Reisiluu poikki. Kouvolan Evidensia otti meidät vastaan ja Alpo pääsi ortopedin parsittavaksi.
 |
| Siinä se on, reisiluun murtuma |
 |
| Korjaustoimenpiteen jälkeen. |
 |
| Metallia sisällä ja ulkona. |
 |
| Siinä nukuttiin ensimmäinen viikko, selkä ei ole toipunut varmaan vieläkään. Viikon jälkeen todettiin, että rauhoitutaan kaikki varmaan paremmin nukkumaan, kun nukutaan omissa huoneissamme. |
Ensimmäinen kontrolli oli heti neljä päivää myöhemmin, jolloin katsottiin haavan puhdistusta ja jalan jumppaamista yhdessä lääkärin kanssa. Jalan jumppaaminen oli erittäin tärkeää, ettei reisilihas lähde surkastumaan, se on kuulemma haasteellinen saada palautumaan ennalleen.
Takapakkia saatiin toisen viikon kohdalla, kun ulkoinen tuki jäi ilmeisesti häkin pinnojen väliin ja irtosi toisesta päästä. Ei muuta kun keskiviikko-iltana päivystykseen katsomaan mitä on tehtävissä. Vasta olin ajatellut, että pitäisi laittaa pinnasängyn reunapehmuste sinne sisäpuolelle suojaksi. En ehtinyt. Ulkoinen tuki poistettiin kokonaan, haava puhdistettiin ja meille määrättiin toinen antibioottikuuri perään. Vaihdettiin kokoa pienempään häkkiin, koska lisätuen puuttuessa olisi vieläkin tärkeämpää pysyä mahdollisimman aloillaan.
 | ||
| Pari viikkoa se kesti kiinni, tuki jäi todennäköisesti häkin pinnojen väliin jumiin ja irtosi.
|
Seuraava kontrolli ja tikkien poisto oli suunnitellusti kolmen viikon kohdalla, eli viikko tuen irroituksesta, juhannusviikolla. Tilanteeseen nähden kaikki näytti hyvältä ja jatketaan tiukasti rajoitettua eloa.
Pari viikkoa odotettuun viiden viikon kontrolliin tuntui matelevan niiiin hitaasti. Jokainen päivä tuntui selviytymistaistelulta. Mutta kyllä se päivä koitti ja luojan kiitos saimme hyviä uutisia, reisiluu oli luutunut hyvin ja saatiin lupa harjoitella normaaliin elämään paluuta.
 |
| Viisi viikkoa leikkauksesta, luutunut on. Varovaisen toiveikasta, että kyllä tämä tästä. |
Normaaliin elämään palattiin asteittain hyvin varovaisesti liikuntaa lisäämällä, jotta ylitse pursuavan energinen ja elämän iloa täynnä oleva 4,5 kuukauden ikäinen pentu ei vahingoita itseään jollain muulla tapaa. Ulkoiltiin remmissä alkuun 15-30min rauhallisia lenkkejä tai niin rauhallisia kuin mahdollista. Välillä Alpo oli enemmän ilmassa kuin maassa. Parin viikon kohdalla uskalsin päästää sen juoksentelemaan vapaana itsekseen, sitten rauhallisen Ripan kanssa ja myöhemmin se on saanut ulkoilla vapaasti kaikkien meidän koirien kanssa.
Ihan viimeinen ortopedin kontrolli oli vielä kuukausi edellisestä eli elokuun alussa, jolloin eläinlääkäri vielä ulkoisesti tarkisti koiran liikkumisen ja jalan liikeradat. Kaikki kunnossa. Alpon elämää rakastava asenne hurmasi hoitohenkilökunnan joka kerta.
Kaikkinensa leikkaukseen liittyvät eläinlääkärikäynnit ovat kustantaneet yhteensä 4885 euroa. Muutama fyssarikäynti tähän päälle, niin päästään kokonaisuudessa yli 5000 euroon. Kyllä tämä on taloutta kurittanut, eikä tästä ihan omin avuin ole selvitty. Tahdonvoimaa, kekseliäisyyttä ja hyviä ihmisiä ympärillä, niin kyllä tämä tästä.
Ja koska seilataan meidän tuurilla, niin johan Alpo ontui on-offina reilun viikon oikeaa etujalkaansakin. Hevosilla kävi kotona eläinlääkäri tänään, joka samalla tsekkasi Alpon - taivutteli ja otettiin kuvat. Pienet reaktiot taivutellessa oli toivottavasti lihasperäistä, kun kuvat näissä olosuhteissa katsottuna ihan ok. Seuraava fyssari on parin viikon päästä ja silloin tarkemmin tarkoitus katsoa etupäätä. Viikon verran Alpo on kyllä jo kestänyt normaalia elämää, että jospa se vika löytyisi sieltä lihaksista.
Koitetaan uskaltaa elää, uudet kuvat sitten paremmassa paikassa, jos vaiva uusii tai viimeistään heti 1v synttärien aikaan virallisiin kuviin. Niiden kanssa ei odoteta yhtään enempää kuin pakko.
 |
| Kieli poskella ja uusia onnettomuuksia väistellen. |
 |
| Metsäasiantuntijan paras työkaveri harjoittelussa. |