Lahden muotovalio

toukokuuta 29, 2017

Lahden muotovalio

Morris on kokeillut viimeistä sertiään
muutamissa kinkereissä, mutta reipas
koko on rokottanut tuloksia.
Kuva Laura Pulli.

Marisa aka Ripa/Riisi/Riesen... valioitui vappupäivänä Lahden ryhmänäyttelyssä tiukkaakin tiukemmalla Soile Bisterillä, joka heitteli koiria tyydyttävästä lähtien kaikella mahdollisella ulos kehästä. Tästä syystä neidin arvostelu on aika muikeaa luettavaa.

Lahti rn 1.5.2017, Soile Bister
Hyvin kaunis ja tasapainoinen feminiininen narttu. Oikeat mittasuhteet. Kaunis ylälinja. Hyvä pää ja ilme. Hyvät raajat ja häntä. Toivoisin lisää volyymia runkoon. Kaunis karva. Erittäin hyvät liikkeet. Ihastuttava luonne. AVO ERI 1 SA PN 1 SERT ROP > FI MVA

Ennen ja jälkeen valiojuhlien käytiin Imatran ja Tampereen kansainvälisissä näyttelyissä ottamassa kakkostila hyvässä kilpailussa. Tampereella Arska pääsi pitkästä aikaa kehään myös, vähän treenaamaan ennen Viron ja Norjan reissuja.

Imatra kv 15.4.2017, Marco Ljutic, Kroatia

Marisa - Excellent 3 (eli 2v) years old female. Excellent temperament. Excellent head, shape of eyes and pigment. Not heavy at all. Excellent front, topline and typical rear. Very good tail carriage. Excellent color and coat texture. Moving balance. AVO ERI 1 SA PN 2 VASERT VACA

Tampere kv 6.5.2017, Hans van den Berg, Alankomaat

Arska - Excellent in type. I like him a lot. Excellent size, not heavy in body. Good eyes. I like his head. Good lenght of muzzle. Ear carriage could be better. Good lenght of body. Excellent coat. Excellent mover. VAL ERI 3 SA PU 3

Marisa - Excellent in type. Very nice head shape and broad skull. Ear carriage could be better. Strong muzzle. She needs more angulation in front. Excellent level topline. Sufficient body. Nice coat. Good tail carriage. AVO ERI 1 SA PN 2 CACIB

Soile Bister pohtimassa tuomiotaan. Kuva Laura Pulli.

Kasvattajatuomari

Kun Suomeen saadaan kasvattajatuomari arvostelemaan rotua on minusta väärin olla ilmoittamatta koiriaan kehään ihan silkan kannatuksen vuoksi. Osallistujamääristä ne näyttelytoimikunnat näkevät vetikö tuomari rotua paikalle vai ei. Sen lisäksi koen, että kasvattajatuomarilla on suuremmat edellytykset tuntea rotu läpikotaisin kuin tavan tuomarilla. Siitäkin huolimatta, että jokaisella meillä on se oma tulkintamme rotumääritelmästä ja siitä mikä/mitkä ominaisuudet nousevat ylitse muiden. Salon ryhmänäyttelyssä oli yhtä ilahduttava määrä koiria kuin viikkoa aiemmin Tampereella, noin 30 kappaletta, plusmiinus poissa olleet koirat.

Salo rn 13.5.2017, Godelieve de Wit-Bazelmans, Alankomaat (Korte Toren)
Arska - 3 years, brown roar. Excellent type, size and proportions. Beautiful head, broad skull and thin ears. Good eyes & dentition. Steep shoulder, correct angulation behind. Would like more forechest. Good depth of chest. Light bones. Tail could be longer. Regular movement. Good coat. Nice temperament. VAL ERI 4

Marisa - 2 years. Excellent size, type, proportion. Very feminine head. Could be broader in skull. Well carried ears.Beautiful eyes. Correct bite. Abandoned topknot. (noottia runsaasta otsatukasta ja sen nyörittämisestä vapaa-ajalla). Could have more filling by elbows. Thin bones. Excellent movement. Typical tail carriage. Excellent coat. Nice like picture. Good temperament. AVO ERI 2 PN 2

Elämää näyttelykehien ulkopuolella
Kiivain näyttelyrumba on siis näytelty ja nyt keskitytään muutamaan ulkomaan reissuun, kesätöihin ja nauttimaan kesästä. Stora Enson leivissä saa polkea kaasupoljinta kilometrin, jos toisenkin taimikonhoitotarpeiden, omavalvonnan tarkistusten ynnä muun mukavan merkeissä.

Alkujaan ajattelin, että jes, kesällä pääsee koirat paljon metsään höntsäämään töiden ohessa. Mutta. Tässä on joutunut (tai päässyt..) sulattamaan yhteen saman harrastuksen kahden eri katsantakannan näkemyksiä koirien irtipidosta. Laki sanoo toki kaikille yhteisesti, että koirat on pidettävä kytkettynä maaliskuun alusta elokuun puoliväliin. Kyseessä on siis pesintärauhan antaminen metsäneläimille. Tähän asti en ole paljoa korvaa lotkauttanut moiselle lakiasialle.

Alkujaan syy olla ottamatta koiria mukaan maastoon tänä keväänä oli laiskuus. En jaksa joka jorpakossa uivia koiria puunata joka ikinen päivä; kuraa, hakkuutähteitä, kanervaa jne. jne. Sitten sattui se kohtaaminen mikä kirvoitti ajattelemaan omaa napaa pidemmälle, kun eräällä työmaalla lehahti pesästään teeri karkuun. Pelästyttiin molemmat varmasti yhtä paljon. Tuon kohtaamisen jälkeen olen ajatellut vähän enemmän pesimärauhaa ja koirat saavat viettää työpäivät kotona. Ei niillä kivaa olisi kuumassa ilmastoimattomassa autossakaan körötellä pitkin maakuntaa.

Ei me silti ihan hihnassa visusti vain ulkoilla jatkossakaan. Katsotaan vaan vähän tarkemmin missä rallatellaan vapaana. Kaupunkimetsissä, metsäteillä, hiekkakuopilla, kyllä niillä kärsii käydä lenkkeilemässä. Ja sitten taas Juhannuksen jälkeen pahimman pesimäkauden jälkeen rennommin kaikkialla. Schappari onneksi harvemmin niin kovin kaukana omistajastaan juoksenteleekaan. Sen sijaan vältetään niitä avohakkuualoja ja taimikoita, joista parhaat pesimäpaikat löytyvät mm. niille maassa pesiville linnuille.

Et sellaista Mikkeliin tällä erää. Loppuun pieni kuvapäivitys.