Kaverikoira

Kesäkuun alku on mennyt vilkkaaseen tahtiin. Skipattiin Jämsän näyttely ja vietettiin viikonloppu Enossa. Osa teki metsähommia tuulenkaatojen parissa... itsehän keskityin kuvaamaan lähinnä herbaariota. Minimivaatimus, jos ainakin lähelle täysiin pisteisiin meinaa, on 70 kasvia. Lopputulos riippuu sitten kasvien ja kasvupaikan tunnistamisen sekä kuvien laadusta. Yllättävän kivuttomasti tuo määrä kasveja tuli täyteen, mutta on niistä vielä varmaan puolet tunnistamatta, saa nähdä täytyykö lähteä uudelle kuvausreissulle vielä kuvaamaan helpompia kasveja. Onneksi on hyvät kuvausmaastot tässä Mikkelin kotinurkillakin.

Enosta ajettiin sitten "etelän lomalle" ja vietettiin viikkoa Järvenpäässä. Alkuviikosta töissä tiimipäivää Rantasipi Airportissa hyvien eväiden äärellä ja tiistaina Espoon toimistolla. Loppuviikosta pystytettiin kotitoimisto ja nautittiin mummin täysylläpidosta.

Antti ja Robban kiikutettiin kesäleirille Latvian reissua varten, josta Antille laatuarvosana erittäin hyvä ja Robbanille Latvian Juniori Voittaja 2016 -titteli sekä VSP & junioriserti. Antin siskosta ensimmäinen Exåress C.I.B + ROP & Latvian muotovalio sekä aikuisten voittajatitteli ja RipaRakas Latvian ja Baltian juniorimuotovalio junnuvoittajan lisäksi! Onnea ja kiitos kasvistädille!








Kaverikoira ®

Huristettiin Arskan kanssa viime lauantaina puolimaratonin verran kävellyn aamulenkin ja kaverin valmistujaisjuhlien jälkeen nukkumaan kotiin Mikkeliin ja sunnuntaina aamupäivästä osallistuttiin Mikkelin Seudun Kaverikoirien testitilaisuuteen. En tiedä oliko Kääpiöllä (lue: Arska) reissuväsymystä, kun oli niin apeana ja normaalisti niin sosiaalinen koira yrmyili vaan omissa oloissaan. Alkuluennon ajan häkissä vedetyt tirsat ilmeisesti auttoi, koska itse testissä elämä oli taas peruskivaa. "Testissä" katsottiin koiran reaktiota erilaisiin kulkupeleihin, kuten kävelykeppeihin, rollaattoriin ja pyörätuoliin. Näyttelykoiralle peruskopelointi ei ole uusi juttu, peace of nakki. Kulkupelit jäi suunnilleen huomiotta, kun tärkeintä oli päästä moikkaamaan niitä ajavia henkilöitä. Ryhmässäkin Arska toimi hyvin vaikka lenkillä sillä onkin remmirähjän taipumusta, pikemminkin piti toppuutella keskittymään "asiakkaisiin" eikä kosiskelemaan pyreneittenkoira Adaa.

Loppukommenteissa tuli kiitosta hyvästä yhteistyöstä ja luottamussuhteesta. Arska on helposti hallittavissa ja soveltuu mainiosti tulevaan tehtäväänsä kaverikoirana. Ensimmäiset koirattomat harjoittelut on sovittu ja jos sitten loppukesästä päästäisiin jo Arskan kanssa harjoituskäynneille. Työhuivi ansaitaan todennäköisesti syksyn kuluessa, kunhan hiljaisemmasta kesäkaudesta päästään. Kiva päästä "harrastamaan" pitkästä aikaa jotain yleishyödyllistä näyttelyiden ja lenkkien ohessa, samalla tuoda sitä iloa muiden elämään.




Ja mitäpä ei koirien eteen tekisi. Kaverikoirahommien jälkeen ajettiin Klaukkalaan hakemaan Latvian reissulaista kotiin ja palauttamaan laina-autoa Mäntsälään. Kaikkine odotteluineen kotimatka julkisilla venyi kuuteen tuntiin.. vähän kysyi huumoria odotella Mäntsälässä 1,5h junaa ja tunnin verran Lahdessa bussia. Olisihan sitä juoksemalla ehtinyt aiempaankin junaan, mutta sama kai se missä sitä bussia odotti, kun ei aiempaankaan olisi ennättänyt. Onneksi on tottuneet matkakaverit ja ollaan voitu palautua tekemällä töitä kotosalla tämä alkuviikko.