Tasmanian tuholainen

..eli pussiahma eli pussipiru eli Sarcophilus harrisii... eli lue: Arska.

Ihan on aavistuksen esiteinillä vaikeeta tämä yksin jääminen. Kerran päivässä onnistuu vielä ihan noin niin kun kohtuullisesti, mutta auta armias jos jätät toisen kerran. Useamman tyynyn köyhtyneenä totean onneksi tuhojen olleen euromääräisesti hieman edullisempia kuin aikaisemmin syödyt kalliit rintaliivit (jep!) kertaa kaksi! Kai nää joskus rauhoittuvat.................


"Siis tiiätsä ku toi tyyny jotenki ihan repes liitoksistaan ja sit toi porttikin meni ihan pois tolaltaan.. mä tiiätsä vaan katoin et mitä hittoo just tapahtu!", sanoo Arska veljensä nyökytellessä rinnalla tarinan vahvistukseksi.


Kohti vihreämpää tulevaisuutta

Ei vaan kaiken järkeilyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että taloudellisesti minun on kannattavampi luopua yksityisautoilusta. Toista päivää julkisilla ja Apostolin kyydillä työmatkaa kulkien täytyy todeta, että eihän se niin vaikeaa olekaan; 7.08 junalla Tikkurilaan, 7.30 junalla Malmille ja kolmen kilometrin matka toimistolle menee toisesta aamulenkistä. Ja kotiinpäin sama reitti toiseen suuntaan. Huhtikuu tätä ja ensi kuussa jotain muuta.

Näyttelyihinkin olen jo katsellut, että kuinka näillä julkisilla pääsee ja mihinkä. Tampere on ensimmäinen koetinkivi, jos ei sitten joku halua lähteä reissuseuraksi. Ei tuo kyllä julkisilla mahdoton olisi, muuten kun kotikoiraksi jäävän Antin kannalta jolle tulee väkisinkin pitkä päivä.


Kerttuli

Pääsiäinen vietettiin yllättäen kotoillessa (okei, okei, vähän juhliessa). Palmusunnuntaina lainattiin sen verran autoa, että käytiin poikain kanssa tervehtimässä Herthaa Espoossa. Samalla trimmattiin pikkuakka kesäkarvaan.

Ei tarvitse murehtia Herthan kodin vaihtoa. En ikinä, ikinä, olisi pystynyt tarjoamaan niin hyvää kotia ja yksilöllistä rakkautta tälle rakkauspakkaukselle. Hertha on ehkä maailman hemmotelluin koira sillain sopivasti koiramaisella tavalla. Sen kanssa harrastetaan, ulkoillaan ja sitä rakastetaan, se osallistuu kaikkeen perheensä toimintaan ja se on niin paljon enemmän kuin pelkkä koira.

Kiitos perhe Puolakka & Valkonen!
Kesemmällä taas nähdään trimmin merkeissä.