keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Odota!

Meillä havahduttiin yksinolon haasteisiin tässä taannoin... tai okei, on se ollut tiedossa ja siihen helpoin ratkaisu on ollut rontata koirapoikia mukanaan. Nyt otetaan pientä välimatkaa ja A&A opettelee olemaan yksin - ainakin kotona. 

Mukaan pääsemiseen tottuneet koirani saivat hepulin joka kerta, kun aloin valmistella mitään lähtöön liittyvää. Nyt pojat ovat jääneet kotiin reilun viikon verran aina, kun lähtö ei liity niiden tarpeisiin. Tällä viikolla olen jo huomannut, että aamuisin töihin lähtiessä eteisessä ei ole jaloissa pyörimässä kahta ärsyttävää, joka paikkaan tunkevaa, karvakasaa vaan ne odottelevat sovinnolla (olo)huoneen puolella "lähtökeksejään".

Se mitä kotona päivän aikana tapahtuu on täysi arvoitus. Ei ainakaan toistaiseksi luvattomia tuhoja, mutta eteisen matto on usein tuhannen rullalla, eli ainakin jonkinlaista rallia siellä vedetään... mutta haukkuen ovelle vai ei? Ulko-oven eteen laitan pentuaitaa lähtiessäni pidemmäksi aikaa pois, jotta Arska ei ärsyttävän tapansa mukaisesti kaivaisi itseään ovesta läpi. Viime viikolla jaksoin muutamana päivänä virittää myös haukunestopannan aitaan, jotta mahdollinen ovella räksyttäjä saisi ansaitsemansa palautteen. Pannan säiliö ei ollut tyhjännyt merkittävästi päivien aikana, joten tällä viikkoa ovat saaneet olla ilman ja toivottavasti haukkumatta. Ainakin yhdessä kotona ollessamme ne eivät juurikaan reagoi rappukäytävästä/naapurista kuuluviin ääniin.

Vielä kun selätettäisiin tuo kotiin tulemisen riemu (not fun!). Olisi kiva päästä ovesta sisään ilman, että elukat repii vaatteet päältä. Tähän ollaan käytetty huomioimattomuutta ja ulos on lähdetty vasta kun malttavat hetken olla omissa oloissaan. Antti tämän jo ymmärtääkin nopeasti, mutta onpa tosi hauska katsoa koiraa joka tärisee ja huohottaa... innosta vai stressistä... en tiedä?! Rauhattomuutta lisää se, että meillä on pidetty lenkit minimissä jalka- ja selkävaivoja välttääksemme. Nämä liukkaat kurakelit vaan saisi painua nopsaan sinne missä pippuri kasvaa!


Digital Dogsitter

Messarissa jo bongasin tällaisen Digital Dogsitter -ständin, mutten kiinnittänyt huomiota asiaan sen enempää. Nyt sama asia tuli vastaan naamakirjassa ja aloin tutkimaan asiaa. Harmi vaan ettei tätä ainakaan toistaiseksi ole saatavilla kuin Windowsille. Tulossa on Online-versio, jota sitten toivottavasti pääsisin testaamaan, sillä olisi harvinaisen mielenkiintoista nähdä mitä ne koiruudet päivänä aikana duunaavat. Toisaalta se voi myös olla hermoja raastavaa mikäli ilmenee luvattomuuksia...

Miten Digital Dogsitter toimii:

1) Nauhoita omaa ääntäsi ohjelmaan
2) Digital Dogsitte kuuntelee koiraasi mikrofonin kautta
3) Kun koira haukkuu, sinun äänesi saa koiran rauhoittumaan

Nettisivuilta ja naamakirjasta löytyvän palautteen perusteella ihmiset ovat olleet tyytyväisiä kokeiluunsa ja ohjelmalla on jo satoja käyttäjiä ympäri maapallon. Ohjelman ovat kehittäneet suomalaiset Juuso Kaari ja Eero Mäkelä, Juuson Väinö-koiran eroahdistusongelman ideoimana.

Lue lisää osoitteesta www.digitaldogsitter.com


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti