Leikkaus
 |
| Leikkuualue (jota pääsi jo pari kertaa raapimaan) |
Aamulla kahdeksan jälkeen oltiin Aistissa ja päästiin ajallaan ortopedi Silvia Jauernigin vastaanotolle, jossa katsottiin Antin liikkumista, taivuteltiin kinttuja ja katsottiin röntgenkuvia. Kipu löytyi samasta paikkaa kuin Taikatassussa vaikka nyt ei saatukaan Antista ontumisnäytettä syötyjen kipulääkkeiden vuoksi. Odottelin Antin kanssa sen aikaa, että se oli rauhoitettu ja valmis siirrettäväksi leikkaussaliin. Eläinlääkäristä ja hoitajasta jäi niin mukava fiilis, että työpäivä meni melko helposti murehtimatta.
Puolenpäivän jälkeen tuli soitto, että leikkaus on mennyt hyvin ja koiran voi noutaa klo 16 aikaan. Töissä hommat siihen malliin, että kehtaa jäädä tulevaksi viikoksi yhdistetylle talvi-, kesä- ja sairaslomalle. Luonnollisesti joku oli onnistunut aiheuttamaan peräänajon Hämeenlinnan väylällä ja siellä seistiin hyvä tovi kädet hikoillen ja kello tikittäen. Onneksi oli eläinlääkärimme myös myöhässä hätäleikkauksen takia, että odottelin vielä vastaanotolla hyvän tovin Antin saamista.
Kotiin päästiin vasta monen mutkan kautta, kun määrättyä tulehduskipulääkettä (Previcox) ei saanutkaan Järvenpäästä ja lähin mistä sitä löytyi yksi paketti oli Helsingin ydinkeskustan Yliopistollisesta apteekista... minä kun niin tykkään tuosta Helsingissä ajamisesta! Mitä sitä ei rakkaan koiransa eteen tekisi, serkku kyytiin henkiseksi tueksi ja muutaman ylimääräisen mutkan kautta auto rautatieaseman parkkiin ja apteekin reseptijonoon. Arvatkaa löysinkö ensimmäisellä edes oikeaa apteekkia? Kaivopihan Yliopistollinen apteekki ei luonnollisesti ole sama kuin Mannerheimintie viiden apteekki... Viidessä tunnissa töistä kotiin eläinlääkärin ja apteekin kautta, vähän väsytti molempia.
 |
| Todellisuudessa leikattua aluetta ei juuri edes näy, hoitaja oli letittänyt kiltisti päälikarvat turvaan trimmikoneelta! |
Kadonnut irtopala
Tähystyksessä OCD epäilys osoittautui aiheelliseksi ja luusta löytyi kraateri ja ympäröivä kudos oli melkoisen tulehtunutta. Jälkimmäisestä syystä koira siis lähinnä on myös kipeä ja ontuu, ei niinkään puuttuvan luunpalan takia. Valitettavasti irtopalaa ei löytynyt tähystyksen yhteydessä ja nyt sitten toivotaan kädet kyynärpäitä myöden ristissä, että se koteloituu jonnekin harmittomaan paikkaan ja ei päätä tulevaisuudessa tulla aiheuttamaan meille enempää ongelmia. Tästä ei Jauernig ollut kirjoituttanut kuitenkaan mitään toimenpidekertomukseen, mutta asiasta puhuttiin ennen kuin meidät passitettiin kotiin lepäämään.
Oikean olkanivelen artroskopia: "Iso ja pitkälle ulottuva osteokondroosi kaudaalisesti olkaluun päässä. Rustoinen irtopala poistettiin artroskopian aikana ja vaurioituneet alueet puhdistettiin ja poikkeava rustomateriaali ja luu poistettiin, jolloin Antilla on mahdollisuus kehittää tälle alueelle uutta arpikudosta. Nivel huuhdottiin suurella määrällä steriiliä nestettä. Pienet haavat suljettiin itsestään sulavin ja ihonalaisin ompelein."
 |
| Vuorokausi leikkauksesta ja Antti on jo oma onnellinen itsensä |
Jep. Irtopala tapauksista 98% ovat Jauernigin sanojen mukaan perinnöllisiä vaikka onnettomuuden osuutta ei voida tietenkään sulkea pois, mutta onnettomuuden tulee olla merkittävä tai koirassa on jo oltava jonkinlainen "valmistusvirhe", että se kärsii pienemmästä vahingosta irtopalan verran. Antin muutos oli normaaleihin tapauksiin verrattuna vähäinen, siksi se ilmenikin vasta myöhemmällä iällä, mutta kuitenkin näillä puheilla se ei ole jalostuskoira ainakaan tässä kohdassa. Rodulle se olisi luonteeltaan 120% täydellinen jalostuskoira, joten niissä puitteissa sen jalostuskäyttöä omalla riskillä voisimme harkita, mutta aika näyttää onko edes sellaista kumppania jolle sitä voisi käyttää. Henkilökohtaisesti itseäni ei tällä hetkellä nappaa minkäänlainen kasvatustyö, jos näin alkuun hoitaisi oman itsensä kuntoon koirineen ennen kuin alkaa hyysäämään muita.
Kohti parempaa
Seuraavat kuusi viikkoa otetaan levon kannalta, remmissä ulkoillen. Ensimmäisellä viikolla 6-8 kertaa vuorokaudessa viiden minuutin ajan omassa pihassa. Seuraavalla viikolla aikaa nostetaan 10 minuuttiin mikäli leikkauksen jälkeinen ontuminen on selvästi vähentynyt. Tätä enintään 10 minuuttia per kerta jatketaan 16.5. olevaan kontrolliaikaan asti, jolloin eläinlääkäri arvioi Antin liikkumisen, jatkohoidon ja mahdollisen fysioterapian tarpeen, jos ei sitten saada ensimmäistä fyssaria yhdistettyä jo tähän kontrollikäyntiin.
Toipuminen olkapääleikkauksesta täysin normaaliin rarjoittamattomaan elämään on parempi mikäli koira pidetään riittävässä levossa; ei juoksua, ei hyppimistä, ei leikkiä. Siksi näin alkuun mennään häkkilevossa ja sitten jossain kohtaa siirrytään sellaiseen huonetilaan jossa ei ole mitään mille hyppiä, mutta vapaata liikkumatilaa on hieman enemmän. Raja on hiuksen hieno, uutta kudosta voi kehittyä vain jos koira on riittävässä levossa, mutta sen täytyy myös liikkua, jotta nivelnesteet kiertävät ja alkavat muodostamaan tätä haluttua uutta kudosta.
Tulehduskipulääkettä syödään seuraavat 2-3 viikkoa, jonka jälkeen lääkityksen voi koiran kunnon mukaan yrittää lopettaa.
 |
| Antin seuraneiti ja vahtikoira Otso |
 |
| Roope joutuu ihmettelemään Anttia välimatkan päästä Otson vahtivuorolla |
 |
| Tässä me majaillaan tiiviisti ainakin ensi viikko |