tiistai 18. maaliskuuta 2014

Crufts - maailman isoin koiranäyttely

Kohta siitä viimeisimmästä reissusta on jo kaksi viikkoa, ajalla on tosiaan siivet! Äippä maksoi itselleen 55v lahjaksi matkan Englantiin ja koska reissussa on aina hauskempaa kaksin oli siskoksista meikäläisen vuoro päästä mukaan. Pääasiassa vietettiin aikaa Lontoon katuja tallaillen, mutta perjantaina 7. maaliskuuta päästiin katsastamaan maailman suurin koiranäyttely Crufts.

The NEC Birmingham

Tapahtuman pääsponsori!

Viisi hallia tätä...

Suomessa messukeskuksessa oli tällainen koppisysteemi, mitä 80-luvulla?


Ehkä yksi maailman suurimmista koira-
tapahtumista, mutta ehkä maailman
alkeellisin koirien "ulkoilutusalue"!
Maailman suurin koiranäyttely Crufts järjestetään Iso-Britannian isoimmassa messukeskuksessa - The NEC - Birminghamissa. Tänä vuonna näyttelyssä kilpaili neljän päivän aikana hieman vajaa 22 000 koiraa, viidessä eri hallissa! Näyttelyn lisäksi Crufts on paljon muuta, ihan niin kuin meidänkin Koira-tapahtuma joulukuussa; tokoa, agilitya, koiratanssia, flyballia, luentoja ja-niin-edelleen.

Näyttely on järjestetty aina vuodesta 1891 lähtien, pois lukien toisen maailmansodan aika sekä muutamat muut satunnaiset vuodet. Se on saanut nimen perustajansa Charles Cruftin mukaan ja hänen kuoltuaan vuonna 1938 vaimonsa myi näyttelyn nimen Kennel Clubille. Näyttelyn kasvettua nelipäiväiseksi suurtapahtumaksi se siirrettiin vuonna 1991 pidettäväksi nykyiselle paikalleen Birminghamiin.

Huom! Koira2013 -tapahtumassa esiteltiin 23 000 koiraa kolmen päivän aikana, toki kolmessa eri näyttelyssä ja iso osa koirista kilpaili kaikkina kolmena päivänä, mutta kyllä meilläkin osataan, että maailmanvoittajaa odotellessa!



Ch. Roxway Direct Line
(pienellä varauksella)
Pääasiassa lähdettiin tutustumaan paikalliseen norfolkinterrieritarjontaan, rotua oli ilmoitettu näyttelyyn reilu 80 koiraa, joista kuitenkin joka luokasta tahtoi olla jokunen poissa eli loppu lukemaltaan nähtiin ehkä noin 70 koiraa. Näyttelyn kulku on aika erilainen ja luokatkin vaati hieman ihmettelyä; Veteran, Special Puppy, Special Junior, Yearling, Post Graduate, Limit, Open ja Good Dog Citizen. Joista viimeinen on kyllä suoraan sanottuna ihan "haista paska" luokka, sellainen Junior/Senior Handler luokka, jossa koirat eivät ole niitä ihan rotunsa parhaita, mutta on haluttu tulla mukaan kuitenkin. Niin ja koiria voi ilmoittaa useampaan luokkaan, folkeissa nähtiin mm. Saksasta kilpailemaan tullut uros sekä Limit, että Open luokassa.

Koirat eivät saa laatuarvosanoja, viisi sijoitetaan luokassa, joista kolmesta ensimmäisestä kirjoitetaan jonkinlainen arvostelu, jota ei kuitenkaan annettu koiralle mukaan. Luokkavoittajat (myös pennut) kilpailevat sertistä eli sukupuolensa voitosta, kun voittaja on valittu tuli voittajan luokasta toiseksi tullut kilpailemaan varasertistä. Suomalaisen mielestä kovin mälsää, kun kaikki jännitys viedään heti kättelyssä, kun koirat valitaan voittajista häntäpään sijoittujiin.

Lyhyesti ja ytimekkäästi, hieno kokemus, mutta ei niin tyylikäs kun meidän Messari! Viisi hallia myyntikojuja, joissa oli kuitenkin aika vähän ostettavaa, paljon oli näitä peruskojuja ulkoluvälineineen ja leluineen, samanlaisia tauluja myytiin useammassa kojussa ja kehiä ympäröi valtavat koppijärjestelmät, ettei oikein tahtonut väkisinkään eksyä muiden rotujen kehän laidalle katsomaan, jos ei erikseen ottanut asiakseen.

Uudestaan täytyy päästä ja pieni kipinä iski josko se kerta olisi sitten oman terriäisen kanssa, ei nämä meidän suomalaiset koirut kuitenkaan niin paljoa eroa paikallisesta kannasta, jossa siinäkin oli kirjavaa kokoa, näköä ja trimmiä. Itseasiassa narttujen voittajasta - Villassa Cherry Ripple - tuli hyvin paljon pään ilmeestä mieleen meidän oma Otso.

Paras narttu Ch. Villassa Cherry Ripple

Oli hienoa nähdä ryhmäkilpailussa jatkossa norfolkinterriereiden voittaja - Belleville Seduction - vaikkei se tällä erää pidemmälle vienytkään. Vuonna 2005 koko näyttelynhän voitti norfolkinterrierinarttu Coco, UK AM CH Cracknor Cause Celebre (1998-2011).
Ja onpa meidän Otson äitikoira Jaeva Fallen Angelkin rodun voittanut Cruftsissa vuonna 2009.

ROP Belleville Seduction


Perusturistirysät

Lauantaina kierrettiin aika haipakkaa Lontoota jalan ja bussilla, välillä shoppaillen ja välillä nähtävyyksiä katsellen. Viime kerralla vuonna 2010 ihailin vain ulkoa Toweria ja Westminster Abbeyn kirkkoa, tällä kertaa päästiin sisälle asti. Abbey oli varsinainen hautakammio lattiasta kattoon; kuninkaalliset aina 1700-luvulle asti ja niiden lisäksi mm. Darwin, Newton, Shakespeare ja Hardy! Kauhean epätodellista kävellä näiden hautojen ympäröimänä ja lukea hautakivistä historiantunneilta tuttuja nimiä (okei oli siellä myös aika monta nimeä mitkä eivät kilkuttaneet minkäänlaista kelloa).

Tower taas oli kokemus konsanaan, siellä ihan kuulkaa näyttelijät luovat aitoa tunnelmaa entisajoista. Kruununjalokivet taisivat olla ihan niitä itsejään turvajärjestelyistä päätellen ja kierros kyseisessä rakennuksessa oli kyllä elämys konsanaan!

Molemmissa kohteissa oli kyllä hyvin toteutettu tämä Ikea-tyyppinen kiertely, mistään ei tahdo päästä oikaisemaan vaan kaikki on huolellisesti käytävä läpi (miten niin malttamaton?). Ja luonnollisesti kaikki parhaimmat paikat olivat kuvaamiselta kiellettyjä, mutta ihan riittämiin niissäkin mitä sai kuvata oli läpikäymistä.

Reissukuvia


Sunnuntaina suoritettiin itsemme aamusta Victoria Stationille, josta myöhemmin iltapäivällä junailtiin takaisin Gatwickin lentokentälle Norwegianin halpalennolle. Sitä ennen kierrettiin vielä Buckinghamin palatsi, kiivettiin Wellington Archille kurkkimaan kuninkaallista puutarhaa ja vielä Harrodsin kautta takaisin asemalle.

Kotona vähän ennen klo 23 ja seuraavana aamuna töihin lepäämään.




Aurinkoa riitti ja lämmintä paluupäivänä oli auringossa helposti +20! Onneksi saatiin kotiinpaluun jälkeen nauttia moisesta lämpöaallosta kotonakin, ennen kuin palattiin takaisin talveen.

Cheers! Mukavaa kesän odotusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti