keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Ristiriitaista

Kiireistä tämä elämä

..että meinaa ressiä pukata. Viime viikonloppu taittui perinteisellä pikkujouluaikaisella koiranhoito-keikalla. Tiibetinterrieri-kolmikko Bertta 12v, Brita 6v ja Bodil 2v ottivat meidät vastaan sopuisasti ja tt-tyyppien sohvan omimista lukuun ottamatta kaikki sujui mainiosti koko viikonlopun. Sulatettiin jopa Bodilin juoksun jälkeinen mökötys ainakin hetkellisesti. :)

Porukkaan sopi mainiosti perjantaina juoksuinen Walma, joka lauantaina vaihtui sitten tyttäreensä Islaan. Melkoinen super sopeutuja koko likka! Päivä Kaapelitehtaalla näyttelyssä, sitten meille höykytettäväksi ja yö aivan uppo-oudossa paikassa ja tyyppi vaan ottaa rennosti ja iloisesti kaiken vastaan.

Vähän piti kasvattajan päästä kokeilemaan pentuturkin laittoa lauantai-illan ratoksi, joka yllätti positiivisesti. Olen vain näkemän perusteella ajatellut, että Islalla on valtava ja pehmeä pentuvilla, että mikähän siitä mahtaa tulla. Mutta lopputulemaksi täytyy sanoa, että tukka on pehmeä, mutta kuitenkin melko harva ja selkälinjassa kasvaa jo uutta karkeampaa karvaa. Lapset on kovaa vauhtia aikuistumassa ja harmaantumassa. Niisk! :(


Jännät paikat

Lauantaina tosiaan ensimmäisen hoitokeikkayön jälkeen hurautin aamulla Espooseen Ipsaa hakemaan ja sieltä sitten navigaattorin opastamana Helsingin Kaapelitehtaalle... minä niin rakastan tuota kaupunkiajoa ja etenkin sitä parkkipaikan etsimistä. Yhtään en tiennyt mikä mahtoi olla parkki pirkkojen linja sinä päivänä, mutta kun muutkin, niin jätin minäkin auton sakkopaikalle pelko persiissä.

Kehää odoteltiin muutama tunti keskenämme. Isla rauhoittui hyvin nukkumaan tuolin viekkuun, kun en laiskana jaksanut häkkiä mukaani ottaa. Esiintymisharjoitukset ennen kehää menivät hyvin, kuten ennenkin Islan kanssa. Kehässä piti sitten näyttää sitä juntturaluonnetta ja välillä sai tyyppiä raahata perässään kuin lehmää konsanaan. Paikallaan pönötti sentää ryhdikkäänä ja iloisena häntä vispaten. Arvostelu itsessään ja tulos ovat ehkä hieman ristiriidassa keskenään... vaikka ehkä tulos ja kuva puhuvat enemmän puolestaan. Ainakaan pituuden ja mataluuden puolesta en allekirjoita tuomarin näkemystä. Kropaltaan Isla on varsin mallikas yksilö, sillä on ikäisekseen mukavasti kurveja: hieno rintakehä ja etuosa ylipäätään, pyöreä runko (jossa toki vähän pentu löysää vielä..) ja mahtava lihaskunto. Kiitos vaan liikkuvaiselle sijoitusperheelle, tytsy saa juoksennella lähes päivittäin metsässä ja pelloilla vapaana Pepin kanssa, vaikka Espoon Mankkaalla asuvatkin. :)

Alla siis Pirjo Aaltosen näkemys:

" Tässä vaiheessa hieman matalan ja pitkän yleisvaikutelman antava. Hyvä runko ja tyypillinen kevyt luusto. Ikään kuuluva karvapeite. Vielä kinnerahtaat takaliikkeet. Liikkuu laiskasti, mutta ajoittain erittäin reippaasti. Käyttää häntäänsä hyvin. " PEK 1 KP ROP-pentu




Kehän jälkeen kaikki tuntui sitten menevän mönkään... Isla pissi kehään kunnon lätäkön ja matkalla autolle astuin suoraan sontaläjään, jota joku mukava koiraihminen ei ollut kerännyt talteen! Tämänkin onnettoman tapahtuman huomasin vasta keskellä vilkasta lauantai-liikennettä jossain päin ydin Helsinkiä matkalla kotiin. Ja tietenkään pysähtyä ei voinut tai muuten eksyy vielä reitiltä jos ajaa sivutielle kenkäänsä putsaamaan.. että loppumatkalla päästeltiin vähän kovempaa pitkin moottoritietä ja akkunat auki.


Voittaja-jännitys

Tällä viikolla ollaan juostu ja juostaan vielä vähän lisää. Joululahjaostokset on suoritettu loppuun eilen ja nyt alkaa se pakkaus urakka. Jouluvalotkin sain asennettua ulos, en tosin siihen pihan puuhun johon ne olisin halunnut... 17,5m ei riittänyt kuin kahteen kierrokseen (eikä ihme jos puolet narusta on pelkkää piuhaa ilman lamppuja!) ja oli pakko laittaa koko härveli pation kaiteeseen.. harmitti aika vietävästi eilen, mutta kyllä se jo aamulla ihan siihen kaiteeseen näytti istuvan. Tuo ainakin valoa koirille iltakakalle. ;)

Loppuviikosta sitten huolletaan Hertha loppuun messukeskuksen koitoksia varten ja kuskaillaan koiria sinne tänne ja tuonne. Otetaan tuo veteraani-kasvattaja Paula hoitoon lauantaina ja laitetaan näyttelykuntoon saunan, hyvien ruokien ja juomien kanssa. Ja ennen kaikkea syvällisten maailmaa parantavien koirakeskusteluiden kautta. ;)

Sen pituinen se, kuullaan ensi viikolla miten meillä meni Herthan, Islan ja Demon kanssa vuoden isoimmissa kinkereissä.



PS. Walman tulevan Rolle-sulhon Reino-poika on käynyt kinttukuvissa tällä viikolla, jännityneenä tuloksia odotellessa. Kuvannut ell arvioi maljat hieman löysiksi, mutta ei mitään muita muutoksia. Vähän jänskättää, mutta oli tulos mikä tahansa niiden monien plussa puolien takia olen edelleen riskin valmis ottamaan. Erinomaisten ja avoimien luonteiden sekä vankan/terveen etuosan puolesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti