keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Liikenne käyttäytyminen

Vaara vaanii liikenteessä

Viime viikkoina on tuntunut sattuvan ja tapahtuvan liikenteessä.. tai sitten olen itse ollut harvinaisen skarppina liikkeellä. Enkä puhu nyt pelkästään autolla liikkuessa vaan ihan koirien kanssa kävelyteitä tallaillessa tulee nähtyä (ja kuultua) kaikenlaista. Eräskin pyörällä liikkeellä ollut nainen kommentoi ohi mennessään "..tuollainen lauma..", ja selvästi oli työn ja tuskan takana vaihtaa pyörän liikerataa edes puolikasta metriä vasemmalle, ettei tule yhteen törmäystä risteysalueella. Ja mikä ihme siinä on, että kaupunkilaiset ovat niin juurtuneita oikeanpuoleiseen liikenteeseen vaikka ohje on, että yhdistetyllä jalkakäytävällä ja pyörätiellä (joita Järvenpäässä kaikki väylät ovat) jalankulkija kulkee JOKO vasemmassa tai oikeassa reunassa, jotta pyörä pääsee ohi KESKELTÄ. Autotiellä kulkiessa suositellaan käytettäväksi tien vasenta reunaa.

Olettaisin, että pyörä tai vaikka vain ne kaksi jalkaa olisi helpompi liikuttaa väistämään, kuin että minä siirryn kolmen koirani kanssa vasemmasta oikeaan reunaan. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että koirani valtaavat puolitietä kävellessään keskellä latua.
Törkein tapaus sattui eräs aamu, kun olimme tulossa sivutieltä ja valmistelin omia koiriani ohittamaan edes jokseenkin kauniisti naapurimme kuuliaisen pk colliepojan ja hieman hankalasti liikkuvan isäntänsä. Isäntä tuli koiransa kanssa kävelytien vasenta laitaa, niin kuin (kunnon) koiraihmisen kuuluukin. Toiselta sivutieltä kurvasi tällainen ylpeä urheilufillaristi suoraan isäntää kohti omaa oikeaa puoltaan ja moinen (anteeksi) kusipää viitsi väistää vasta, kun yhteen törmäys oli varmasti alle metrin päässä. Jos olisi tullut meitä päin olisin ensinnäkin puhkunut pääpunaisena ja vähintään työntänyt pyöränsä kanssa ojaan kuravettä nielemään. Vieläkin saan pelkästä tilanteen ajattelusta posket punaiseksi suuttumuksesta.

Joustavuus liikenteessä helpottaisi, tekisi mukavammaksi ja etenkin turvallisemmaksi jalankulkijan liikkua liikenteessä. Mitä isommalla välineellä olet liikenteessä, sitä varovaisempi ja kunnioittavampi pienempiä kohtaa pitäisi olla. Tiedetään, ei se aina kiireessä helppoa ole, mutta kuka siihen kiireeseen on syyllinen... voin myöntää, että ainakin minä itse omaani (pitää lopettaa aamusiivoilut, ettei tarvitse kaahata töihin).


Ratti raivo

Olen ajatellut, että tämä kohdistuu lähinnä autoilijalta autoilijalle, ei niinkään kävelijöihin.. tai ainakaan sitä ei osoiteta niin räikeästi hitaammin suojatietä ylittävälle rollaattori-mummolle. Vaan tulipa tähänkin se poikkeus joka vahvistaa säännön. Viime viikolla oltiin suojatiellä jäädä koirien kanssa oikeasti auton alle, kun selvästi aamukiireessään hra ja rva Opel tulivat suojatielle renkaat kirskuen ja torvea soittaen. Hämmästyksissäni en edes käsimerkkiä muistanut pariskunnalle näyttää, levittelin vain käsiäni ja kirosin ääneen.

Tunnistan raivon piirteet itsestäni kyllä satunnaisesti liikenteessä. Viimeksi tänään aamulla kiireessä ärsytti vanha pakun rotisko jolla jurnutettiin 10km/h alinopeutta koooko matkan eikä ohitusmahdollisuuksista tietoakaan. Tuolla liikenteen seassa kävellessä ja läheltä-piti-tilanteita kokiessa olen alkanut työstämään omaa liikenne käyttäytymistäni ja toivottavasti se luonnistuu koko ajan turvallisemmin ja joustavammin, ilman kiirettä.

Liikenneturvan sivuilta ohjeita liikkujille.
http://www.liikenneturva.fi/vanhat/862/Jalkankulkija%20suomi.pdf


Lisää näkyvyyttä!!

Ulkona on pimeääkin pimeämpää juuri niinä aikoina, kun toimistotyöaikaiset lemmikkejään ulkoiluttavat ja tapahtuipa ulkoilu sitten maanteiden varsilla tai kaupungissa, niin heijastimet heilumaan. Mielellään vielä vaikka heijastinliivi päälle ja otsalamppu vilkkumaan. Ei ainakaan voida silloin meitä tulla syyttämään jos autoilijat eivät "näe" muita kanssaliikkujia. Mukavia ulkoiluhetkiä kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti