Poronpolulla
Poronpolulla
Pidettiin perhetreffit Lopella ulkoillen reipas viikko sitten 23. lokakuuta. Kierrettiin 12 neli- ja 7 kaksijalkaisen kanssa hieman vajaan 10 kilometrin lenkki. Hitaasti edeten ja mitä nyt sumulta nähtiin niin kauniita harju-/suomaisemia ihaillen. Mukana oli omien koirieni lisäksi molemmat kasvattini sekä Väinö-isukki perheineen, Väinön naapurischape Mosku (Buffing McMosku) sekä isäni eräoppaana Ollin ja Ticon kanssa. Sää suosi sinänsä näin isoa laumaa ja saatiin melko rauhassa ulkoilla ja koirat nauttia vapaudestaan, hieman pistettiin vauhtia muutamaan ulkoilijaan kun paahdettiin niskaan ehtivän laumamme kanssa.
Porukka tuli erinomaisesti juttuun keskenään, vaikka mukana oli 4 narttu ja 8 urosta... ainoastaan Tico hämmensi kosiskelemalla mixausterrierishitzu-Maxia niin, että jossain vaiheessa tahtoi palaa terrierin käpy Maxilta.
Viikkoa myöhemmin lähdettiin taas isukin mukaan metsiä tarpomaan, ensin oli tarkoitus lainata vain Herthaa mukaan, mutta kunnianhimo iski ja oli itse pakko kammeta ylös sängystä reippailemaan. Pitkään siinä reippailtiinkin, askelmittarin mukaan matkaa kertyi reilut 26 kilometria ja aikaa moisen matkan suorittamiseen meni reipas viisi tuntia, miinus evästauko.
Olen tässä jo hetken miettinyt mitä sitä jaksaisi näiden karvalapsien kanssa harrastaa, kunnes tajusin, että onhan meillä jo hieno harrastus. Lenkkeillään pitkiä ja rentouttavia reittejä hihnassa ja ilman, huonoimpanakin viikkona kilometrejä kertyy noin 60 ja parhaimmillaan jopa 100 kilometriin päästään. Eipä me muuta olla ehditty viime aikoina, eikä kyllä tarvitsekaan, tämähän se on terveintä koiraharrastusta parhaimmillaan. :)
Mitä isoveikka edellä, sitä pikkusisko perässä
Eilen kasvattini ja sijoituskoirani Isla, Walman Actually I'm The One, debytoi näytelmäkehässä Lahdessa. Rotua oli ilmoitettu paikalla neljä kappaletta, Isla ja kolme Roopen keväistä pentua Miisu, Jupe ja Mökö. Tuomarina Päivi Eerola.
Miisu oli päivän ROP-pentu ja Jupe VSP-pentu, Isla tuli toiseksi kunniapalkinnon kera ja Mökö toiseksi heti Jupen perään. Islaa rokotettiin iloisen korkeista etuliikkeistä ja puutteellisista etukulmauksista, hieman takaakin oli ahdas... mutta mitä voi odottaa puolivuotta vanhalta koiranpennulta. Kaikista tärkeintä oli, että Isla oli reipas koko pitkän päivän ja esiintyi reippaasti! Se on kaiken A ja O! Alla Issikan arvostelu:
" Kauniilla tavalla edukseen esiintyvä, voisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Hyvä narttumainen pää, loiva otsapenger. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko, vahva luusto. Kapeat takaliikkeet, etuaskeleet nousee hyvin voimakkaasti. Avoin ja ystävällinen. "
Onnea pupeille, sekä omalle kasvatille, että Roopen muksuille! :)
Eipä tänne Järvenpään rauhaan sitten oikeastaan tämän kummallisempia kuulu, alla kuvakimaraa viikon takaisilta perhetreffeiltä. Pakkasia odotellessa niin loppuisi tuo kuran kulkeminen sänkyyn...
Pidettiin perhetreffit Lopella ulkoillen reipas viikko sitten 23. lokakuuta. Kierrettiin 12 neli- ja 7 kaksijalkaisen kanssa hieman vajaan 10 kilometrin lenkki. Hitaasti edeten ja mitä nyt sumulta nähtiin niin kauniita harju-/suomaisemia ihaillen. Mukana oli omien koirieni lisäksi molemmat kasvattini sekä Väinö-isukki perheineen, Väinön naapurischape Mosku (Buffing McMosku) sekä isäni eräoppaana Ollin ja Ticon kanssa. Sää suosi sinänsä näin isoa laumaa ja saatiin melko rauhassa ulkoilla ja koirat nauttia vapaudestaan, hieman pistettiin vauhtia muutamaan ulkoilijaan kun paahdettiin niskaan ehtivän laumamme kanssa.
Porukka tuli erinomaisesti juttuun keskenään, vaikka mukana oli 4 narttu ja 8 urosta... ainoastaan Tico hämmensi kosiskelemalla mixausterrierishitzu-Maxia niin, että jossain vaiheessa tahtoi palaa terrierin käpy Maxilta.
Viikkoa myöhemmin lähdettiin taas isukin mukaan metsiä tarpomaan, ensin oli tarkoitus lainata vain Herthaa mukaan, mutta kunnianhimo iski ja oli itse pakko kammeta ylös sängystä reippailemaan. Pitkään siinä reippailtiinkin, askelmittarin mukaan matkaa kertyi reilut 26 kilometria ja aikaa moisen matkan suorittamiseen meni reipas viisi tuntia, miinus evästauko.
Olen tässä jo hetken miettinyt mitä sitä jaksaisi näiden karvalapsien kanssa harrastaa, kunnes tajusin, että onhan meillä jo hieno harrastus. Lenkkeillään pitkiä ja rentouttavia reittejä hihnassa ja ilman, huonoimpanakin viikkona kilometrejä kertyy noin 60 ja parhaimmillaan jopa 100 kilometriin päästään. Eipä me muuta olla ehditty viime aikoina, eikä kyllä tarvitsekaan, tämähän se on terveintä koiraharrastusta parhaimmillaan. :)
Mitä isoveikka edellä, sitä pikkusisko perässä
Eilen kasvattini ja sijoituskoirani Isla, Walman Actually I'm The One, debytoi näytelmäkehässä Lahdessa. Rotua oli ilmoitettu paikalla neljä kappaletta, Isla ja kolme Roopen keväistä pentua Miisu, Jupe ja Mökö. Tuomarina Päivi Eerola.
Miisu oli päivän ROP-pentu ja Jupe VSP-pentu, Isla tuli toiseksi kunniapalkinnon kera ja Mökö toiseksi heti Jupen perään. Islaa rokotettiin iloisen korkeista etuliikkeistä ja puutteellisista etukulmauksista, hieman takaakin oli ahdas... mutta mitä voi odottaa puolivuotta vanhalta koiranpennulta. Kaikista tärkeintä oli, että Isla oli reipas koko pitkän päivän ja esiintyi reippaasti! Se on kaiken A ja O! Alla Issikan arvostelu:
" Kauniilla tavalla edukseen esiintyvä, voisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Hyvä narttumainen pää, loiva otsapenger. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko, vahva luusto. Kapeat takaliikkeet, etuaskeleet nousee hyvin voimakkaasti. Avoin ja ystävällinen. "
Onnea pupeille, sekä omalle kasvatille, että Roopen muksuille! :)
Eipä tänne Järvenpään rauhaan sitten oikeastaan tämän kummallisempia kuulu, alla kuvakimaraa viikon takaisilta perhetreffeiltä. Pakkasia odotellessa niin loppuisi tuo kuran kulkeminen sänkyyn...
Porojen jäljillä
Sunnuntain 23.10.2011 lenkkitreffit
Sumuisten vuorten gorillat... eikun miten se meni..?!
Ihme(rimppakinttu)kaksoset Isla ja Demo
Hertha
Back on track,