maanantai 17. lokakuuta 2011

MH Walma

Läpi mentiin kummatkin

Walma suoritti hyväksytysti MH-luonnekuvauksen Kangasalla viime lauantaina. Kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Marina Bast. Ei tuttuja, ei jännitystä ja kuvaus meni aivan Prinsessan näköisesti.

Alun tervehdykset ja käsittelyharjoitukset olivat tyypillistä Walmaa. Se rakastaa omiaan suurella sydämellä ja vierastaa alkuun uusia tuttavuuksia. Testin ohjaajan mukaan se lähti ja käsitellä antoi kunhan sai tukensa mamman säärestä.
Leikki ei innostanut isolla patukalla ja viisaana se seuraili patukan heittoa sivummalta. Vieheellä sama juttu, ensimmäinen viehe meni pitkän nurmikon vuoksi aika ohi ja toiset kaksi kertaa tuijotellessa ilman suurempaa kiinnostusta saalista kohtaan.
Aktiviteettitasoa mittaillessa seistä tuijotettiin Walman kanssa samassa rintamasuunnassa kolme minuuttia taivaita. Lungi koira, jos mamma jää lenkillä suustaan kiinni..

Etäleikki sama kuin muukin leikki. Vähän katseltiin kiinnostuneena mitä tapahtuu, mutta muuten sai ukko heilua ihan itsekseen patukkansa kanssa.
Ennen haalarille siirtymistä käytiin varovasti moikkaamassa leikittäjää ja pienen tsekkauksen jälkeen asia selvä.

Haalarilla yllätys oli suuri ja aikaisemmin vierastetusta testin ohjaajasta tulikin yhtäkkiä suuri turva. Vaaditussa ajassa Walma ei haalarille tullut, mutta luotto mammaan on suuri ja kun kyykyssä naama haalarissa kutsuin sitä luokse, ei mennyt turhan kauaa kun neito jo heilutteli varovaisesti häntää siinä kainalossa ja nuuski tuota pelottavaa haalari-ilmestystä.
Ohituksilla Walma ei kiinnittänyt mitään huomiota haalariin vaan pomppi iloisena neromaisia hyppyjään tasajalkaa, kun kaikki olikin hyvin.

Räminälaitteella pellin ja metallin räminä oli jo aika paha, Walma sinkosi kuin ammuttu hyvän matkan päähän tarkkailemaan tilannetta. Eikä tässäkään tapauksessa aika riittänyt, mutta edelleen kehujen saattelemana se saapui varovaisesti nuuskuttelemaan tätä vaarallista laitetta jonka puoleen mamma oli taas kääntyneenä.
Ohituskerroilla ei häntä ihan enää niin vapautuneesti noussut tanaan, mutta mitään ylitse vuotavaa stressireaktiotakaan ei saatu aikaiseksi.

Aaveilla saatiin aikaiseksi jo sen verran uhkaa, että Walmasta pääsi murinat ja haukahdukset. Suurimmaksi osaksi neito seisoi takanani vasemmalla sivulla tarkkaillen kumpaakin lähestyvää hahmoa. Kerran se nykäisi hihnassa karkuun lähteäkseen, mutta sai lievästä hihnan nykäisystä (en ehtinyt reagoida ja päästää irti) kuvaaja Bastin mukaan tukea. Ajallaan ei Walma tullut tutustumaan aaveisiinkaan, vaan siihen vaadittiin jo hetken houkuttelua. Nopeasti se kävi haistamassa minua lahkeesta ja perääntyi taas muutaman askeleen päähän.

Loppuleikki ei kiinnostanut, pikemminkin Walma alkoi olla jo sitä mieltä, että nyt autolle ja kotiin. Ammuttiin vain kerran, sillä Walma otti siitä sen verran paisetta jo tämän kuorman jälkeen ettei palannut enää leikkiin, jonka oli pienemmän narulelun kanssa aloittanut jopa ihan innoissaan. Autolle rassu yritti lähteä, eikä ihme, oli kuvauspaikka aika tiivis ja omaan turvalliseen autoon lähes koko ajan näköyhteys. Ennen omaa vuoroa kuullut laukaukset se otti lungisti, eikä edes päätään autossa nostanut.

Tällainen on meidän Walma, vähemmän sosiaalinen, vaatii oman aikansa. Mutta toisaalta taas helppo elää ja harrastaa, kulkee vapaana paikassa kuin paikassa ja on hanskassa hienosti. Suhde omiin ihmisiin on sille tärkeä ja onhan se jo kotosalla huomattu. Esan koiraksi se on alkanut enenevissä määrin muuttumaan.
Hitaampi, mutta ihan paras palautumiskyky.. kun homma oli paketissa, puhuttiin viitisen minuuttia kuvaajan kanssa kuvauksen tapahtumista. Tänä aikana Walma näytti ulkoisesti suht relalta, ei läähätellyt kieli polvissa asti sinisenä roikkuen, kuten edeltävät kaksi koiraa tekivät tässä vaiheessa. Kotiin lähtiessä Walma tuijotteli kyllä kulmien alta sen näköisenä kuin sanoakseen, että "Eukko perhana minkä teit, kerrankin kun pääsin kaksin taas reissuun oli se sitten tällaista kiusaamista...". Loppumatkan se sitten nukkui tyytyväisenä auton etupenkillä ja kotona pullisteltiin ihan, kun oltaisiin oltukin kivassa seurassa.


Omia ajatuksia

Loppu lauantain mielessä pyöri mietteet olisiko sitä voinut itse tehdä asioita toisin Walman pentuaikana sosiaalistumisen osalta. Sen molemmat vanhemmat ovat sosiaalisia tapauksia, vaikka eihän se sitä tarkoita että jälkikasvu on sitä samaa.. toki siinä on suuremmat mahdollisuudet olemassa.
Kuitenkin olen tyytyväinen Walman itsenäiseen luonteeseen ja palautumiskykyyn, vaikka hitaaseen, mutta kuitenkin. Parasta on ettei Walmasta löydy rodulle mielestäni epätyypillistä luonteenpiirrettä: terävyys, joka epävarmaan koiraan yhdistettynä saattaisi olla melko haitallinen yhdistelmä. Pentusuunnitelmissa tämä otettiin jo ensimmäisellä kerralla huomioon ja ihan täyskymppi kakaroita luonteeltaan molemmat, voisiko jopa sanoa, että yltiösosiaalisia.. ;)

Kaikesta huolimatta Walma on perusiloinen pikkukoira, jonka kanssa on erityisen helppo elää. Sillä on omat naiselliset oikkunsa ja sitä täytyy hieman ymmärtää, mutta mahtava persoona vaikka myönnän, että seuraavaksi koirakseni haluan aavistuksen sosiaalisemman version Walmasta itsestään.


Syysaurinkoa ja pentusuunnitelmia

Ja mitä pentusuunnitelmiin kuuluu niin kyllä, meillä on sulho valittu. Voi herättää kysymyksiä tahoilla kuin toisilla, mutta on niitä ihme pentueita muillakin syineen. Meidän seuraavien pupsien isä on meinaan FI MVA Zwolle-Rolle v.h. Rollecaterdeel alias Rolle, jolla - kyllä - on C/B lonkat ja kas niin on Walman veljelläkin. Kaihi-riskiä löytyy, niin kuin varmasti kaikissa linjoissa. Tietämättömien on vain niin helppo sanoa, että terve on.

No anyway, syyt tähän yhdistelmään on luonne, Rolle täydentää itsevarmalla ja tasapainoisella luonteellaan Walman herkkiä puolia. Lisäksi toive on saada pennuille samanlaisia tasapainoisia hyvin kulmautuneita terveitä etuosia, mitä Rollella on Walmaan verrattuna, joka taas on aavistuksen keveytensä vuoksi kapea ja suoralapainen. Lisäksi voin taas hyvällä omatunnolla sanoa tuntevani molempien koirien taustat useamman sukupolven taakse, ja esimerkkinä Rollen äidillä Roefiella on ehkä maailman mahtavin luonne ikinä! Hauska klovnikoira, erinomaisessa kropassa. Ja onhan tuo Rolle toki monimuotoisuustestissä todettu omaavan harvinaisempaa verta Suomen markkinoilla, Walman testautan samasta aiheesta kevään 2012 aikana.

Puppejen aika ei ole vielä, vasta ensi vuoden kesäjuoksuista, joten pentujen syntymä ajoittuu enemmän syksyyn ja luovutus vuoden päähän loppuvuodelle. Siihen asti harrastetaan ulkoilua ja epäsäännöllisen säännöllisesti vaikka näytelmiä ja tottelevaisuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti