keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kyllä autot tietää

BOB, BBI, BIR, CCC...

Aivan selviä merkkejä taas koko viime viikon ennen Vantaan kr-näyttelyä, kyllä ne rekisterikilvet vaan osaa ennustaa. Ja jos ei joku ymmärrä tuota kolmen C:n riviä niin sehän tarkoittaa nimenomaa sitä itseään, meinaan kolmen sertin putkea, nyt niitä on jo kaksi!
Ja huom. kyllä minä sitä tietäkin katson ettei tarvitse liikenteessä pelätä törmäävänsä kirjaimellisesti minuun... ;)

Lauantaina kipaistiin Hakunilan urheilupuistoon näyttelemään isän ja tyttären kanssa. Molemmat hoitivat osuutensa niin kuin on harjoiteltu, Pappakoira oli rotunsa paras kaikista mahdollisista kategorioista ja tyttärensä oli peräti ainut SA:n saanut neitokoira rodussa, joten toinen serti plakkarissa putkeen. Ensi viikonloppuna on sitten ensimmäinen mahdollisuus valioitua, jos äitinsä temput toistaa niin sertin pitäisi tulla. Banjo meinaan tuli kesän 2008 aikana muotovalioksi kolmella perättäisellä näyttelyllä.
Rodun arvosteli uudempi suomalainen tuomari Veli-Pekka Kumpumäki, joka yllätti positiivisesti arvostelemalla koirat pöydällä ja antoi huolelliset ja tarkat arviot koirista. Allekirjoitan omien koirieni arvostelut täysin, mm. huomautus Roopen pienistä silmistä, siitä on jo sanonut aikanaan Hollannin erikoisnäyttelyssä 2004 Jan de Gids, että toivoisi herralla näkyvän hieman vähemmän valkuaista. Rodulla kun ei kuuluisi näkyä yhtään valkuaista koiran katsoessa suoraan eteensä. Vaaleista silmistäkin Kumpumäki valitteli, joten rotumääritelmää on selvästi tankattu! Mielelläni menen tämän tuomarin kehään uudestaan, mukava rauhallinen ja ystävällinen tapa käsitellä koiria! Kiitos ja kumarrus, tällaisia lisää!

Alla omien kirjalliset arvostelut ja rodun tulokset kokonaisuudessaa.

Roopen arvostelu: 8,5-vuotias, mittasuhteiltaan erinomainen hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Sopiva luuston vahvuus. Hieman pienet silmät, mutta hyvä pää. Kaunis ylälinja ja oikein kiinnittynyt häntä. Hyvät kulmaukset. Hyvä runko. Ihanat vapaat liikkeet, jossa oikea rytmi. Todella mallikas.

Herthan arvostelu: Miellyttävä narttumainen kokonaisuus. Hyvät vapaat liikkeet ja mukava olemus. Kaunisilmeinen narttumainen pää, jossa hyvä kallo ja kuono-osa. Kaunis ylälinja. Sopiva luusto. Hyvä runko. Hyvin kannettu häntä. Erittäin hyvä karvapeite.


Urokset valioluokka:
ERI 1 SA PU 2 Trasseli Coco Mocoma

Urokset veteraaniluokka:
ERI 1 SA PU 1 ROP ROP-VET Buffing Pilviparta
ERI 2 SA PU 3 Trasseli Oikosulku

Nartut nuortenluokka:
EH Buffing Quintessa
H La Familia's Chakka Tosca Tosela

Nartut avoinluokka:
ERI 1 SA PN 1 SERT VSP Aurinkokeijun Please Please Me

Nartut veteraaniluokka:
ERI 1 VSP-VET Boisterous Quilatera


Kuningatar on poissa

Maanantaina ikiuneen nukutettiin Roopen Kuningataräiti. Amelie-Sofie oli liki 12-vuotias, kun kasvaimet ottivat ylivallan elämän ilosta ja viimeinen päätös oli aika tehdä. Amelie oli maailman kaunein ja iloisin musta schapendoes, samanveroista ei maa päällään kanna, pientä briardia jonka mielestä kaikki vieraat olivat tulleet vain häntä katsomaan.

Kiitos tuhannesti Amelie elämäni koirasta, esikoispentueesi pojasta. Paulalle paljon haleja ja lämpimiä ajatuksia, nyt on aika surra, mutta kultaiset muistot jäävät lämmittämään mieltä.

Hyvää matkaa Amelie-Sofie rakas!


Pentutreffit iskän luona

Jos ei jotain surullista niin vähän iloistakin. Käytiin eilen treffaamassa omien kasvattieni, Amelien lastenlasten, kanssa Väinö-iskän luona Klaukkalassa. Kasvattaja itse saapui tyylikkäästi viimeisenä paikalle.. mitenkäs muuten.

Niin niin ylpeä voin olla näistä ihmekaksosista, reippaita ja iloisia vauvoja! Islalla tosin hetki kesti lämmetä veikan hurjille juoksu/törmäys leikeille.. eikä Hertha lämmennyt niille illan loppuun mennessäkään. Molemmat ovat kehittyneet lupaavasti, vaikka kaksi aivan eri tyyppiä selkeästi ovatkin. Demo on tullut äitiinsä pitkine säärineen ja ohuemmalla turkilla, väritys on säilynyt toistaiseksi hyvin mustana, mutta niin se oli Väinölläkin ennen kuin alkoi harmaantumaan. Isla taas on isänsä ja nyt edesmenneen isoäitinsä kaunis kopio, turkki näytti veljensä rinnalla kokonaan ruskealta ja harmaata juurikasvua alkaa olla melko reippaasti. Isla on myös luonteeltaan kuin isänsä, rauhallinen ja keskittymiskykyinen, kun taas Demo on tullut äitiinsä ja on hauska höseltää mukana koko ajan täysillä.. arvaatte varmaan kummalta sujui pienet näyttelytreenit paremmin. ;)
Näyttelyistä tuli mieleen, että nyt sen uskaltaa ääneen sanoa kun itse on asian omin silmin todistanut. Demo-pojan purenta on kunnossa!! Täydellinen saksipurenta hampaiden vaihduttua, aivan mielettömän hienoa ja poitsu pääseekin jo syyskuun lopussa Tampereelle pentunäyttelyyn treenaamaan. :) Islaa odottaa ennen näyttelyuran alkua napatyräleikkaus, aivan kuin isoäitiäänkin aikanaan.

Kasvattaja-täti ei voi kun maireana hymyillä, laatu todella korvaa määrän!! Eikä kyllä helpota omaa pentukuumetta treffailla näitä ihanuuksia! ;) Tosin Walman seuraavat mahdolliset pennut tulevat vasta vuodelle 2013 ja sellainen tavallista parempi mieskoira on hakusessa ulkomasmailta tällä hetkellä. Sellaista tällä erää, palataan astialle viikonlopun näytelmien jälkeen.. jos meillä vaikka juhlittaisiin uutta muotovaliota. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti