Ei mitään..

Ihan alkuun todettakoon, että ei kertakaikkiaan yhtään mitään uutta Walman juoksujen osalta... Herthan juoksut oli ja meni ja samalla hiipui Walmankin valmistelut. Nyt on sormet ja varpaat niin mutkalla jännityksestä, että prinsessa aloittaisi juoksunsa "aikataulussa" 8 kuukautta edellisistä eli tuossa helmikuun alussa. Eihän siihen kovin montaa viikkoa ole, mutta tarpeeksi kuitenkin! ;)

Ei sillä ettei meillä puuhaa riittäisi juoksuja odotellessa. Meidän konkkaronkka meinaan otti ja muutti Klaukkalan keskustaan, epävirallisesti ollaan asuttu osoitteessa Isoseppälä 10 B 20 jo useamman viikon, mutta kun homma näyttäisi toimivan tehtiin viikonloppuna viralliset osoitteenmuutokset ja muut asiaan kuuluvat toimenpiteet. Koirat ovat ottaneet muuton lungisti, olivathan nuo ehtineet harjoitella uudessa kodissa asumista hetken ennen kuin siirrettiin koko omaisuus saman katon alle. Pääasiassa kaikki tärkein on jo Klaukkalassa, Puntosta kuoriutui taas varsinainen tilaihme, kun siihen sai tyhjennettyä koko keittiön + vaate/roina-osastoa. Loppuviikon aikana ajateltiin saada viimeiset roippeet paikoilleen ja hoidettua osa tavaroista säilöön seuraavaa käyttäjää varten. Siivouskin pitäisi hoitaa... ja varmaan täytyy roskasäkit hoitaa kaatopaikalle asti, on meinaan pikkasen kertynyt turhaa säilytettävää molempiin huusholleihin!

Kun ei meille mitään ihmeellisempää kuulu, niin koirat ovat viettäneet aikaansa työpaikallani eläintarvikeliikkeessä. Pääosin porukka ottaa nokkaunia takahuoneessa, mutta satunnaisesti ovat päässeet tervehtimään asiakkaita ja telmimään koira-asiakkaiden kanssa. Lenkkeilyt kotipäässä on jäänyt nyt vähemmälle.. eikä asiaa auta yhtään koirien kanssa tehty syöksylasku liukkaalla, saatika flunssa joka ei oikein ala kunnolla muttei mene poiskaan..

Ja kuten arvata saattaa, meillä ei ole harrastettu minkäänlaisten lajien treenausta viime aikoina, katsastetaan sitä aihetta sitten kun kevät aurinko alkaa paistamaan. ;) Tällä hetkellä meillä on kunnostauduttu vain roskisdyykkareina, Hertha on p*skonut jos jonkinlaista tuotosta... Roope sentään on normaali itsensä, valmistautuu kovasti valtaamaan veteraanikehiä keväämmällä. Ja jos onni suo pappakoirasta tulee isä kahteen kertaan tämän kevään aikana, meillä ei siis oikeastaan ole mielessä mitään muuta kuin pienet suloiset schape-pennut! :)