Siivoojat.
Taas ehti kuu vaihtua ennen kuin ehdin tänne rustata lisää kuulumisia. Vaikka mitä erikoista tässä oikeastaan on edes tapahtunut...? Ollaan lenkkeilty ahkerasti jotta saataisiin nelijalkaiset ystävät timmiin kuntoon ja itsellä painokäyrän nokka osottamaan lattiaa. Muu aika on mennyt lehteä ja vuosikirjaa vuorotellen kasatessa, niin ja oon mä oikeissa töissäkin siinä välissä käynyt. ;) Lehti lähti painoon viikko sitten, joten eiköhän se tämän kuun puolessa välissä tipahda jäsenistön postiluukkuihin. Facebookissa lehden julkaisin pdf:nä ja sähköinen versio saikin yllättävän positiivisen vastaanoton, vaikka en siis tarkoittanutkaan että tästä mitään tapaa tulisi.. kunhan muissa asioissa siirsin sen nettiin luettavaksi. Mutta kai tätäkin ideaa voisi kehittää jatkossa, saisi ainakin ne himoitut värit.. :) Vuosikatsaus -09 alkaa olla aika hyvissä kantimissa ja on enää vailla näyttelyarvosteluiden taittoa.. siinäkin hommassa mennään jo kirjaimessa H.
Hertha on kehittänyt itselleen hauskan leikin. Töistä tullessani päästän ne yleensä valtoimenaan juoksemaan pihalle ja jätän oven auki (lue: tuuletan märän koiran hajua pois). Sillä välin kun saan itselleni lenkkivarusteet päälle Hertha on kantanut koko lelukorin sisällön pihalle, ja minua yhtään tuntevat tietävät että meidän mussukoilla leluja riittää... Reippaasti olen niitä jaksanut keräillä, mutta eilen oli sitten itsellä "huono päivä" niin saivat itse opetella siivoamaan lelunsa takaisin sisälle. Ei ehkä ihan oikeaoppista naksutella kaikille kolmelle yhtä aikaa, mutta hyvin tuntui menevän jakeluun mistä niitä palkkioita saa. Roope-pappa oli ihan innoissaan tästä uudesta tavasta ansaita nameja.. täytyy vaan jalostaa hieman tätä toimintaa siihen, että lelut vietäisiin sinne koriin asti, eikä niin että ne nopeasti vaan sylkäistään mamman jalkoihin ja ruvetaan odottamaan palkkiota. Nyt viskoin ne vaan äkkiä ovesta sisään ja ovi kiinni ettei Hertha hae niitä uudestaan ulos. Täytyy kyllä myöntää, että mieli koheni huomattavasti tästä siivous-leikistä ja lähdettiin lenkille hyvillä mielin puhelin korvalla (as usual..).
Mitään varsinaisia treenejä ei olla tehty, mitä nyt lehdestä eroon päästyä pari kertaa olen Roopea seuruuttanut ja ottanut luoksetulot ennen lenkille lähtöä. Innoissaan papparainen seuraa niin että etujalat nousee, kuin parhaalla Wienin-ratsastuskoulun ratsulla. Eilen kokeiltiin jopa miltä avoimenluokan kaukkarit näyttää...................... tässä kohtaa Roopen on täytynyt tehdä omia salaisia treenejään: otin heti alkuun maasta istumaan nousun noin kolmen metrin etäisyydellä (hyvä kun on onnistunut ennen niin että olen 50cm päässä) ja SE ONNISTUI!!!! :D Ei edes peppu liikkunut paikoiltaan! Ja kun ahne on niin pitihän sitä sitten kokeilla koko liikesarjakin läpi (istu-maahan-istu-maahan); ONNISTU!! Wau! Roopen kanssa pitäs selkeesti lähteä kisoihin pitkän treenitauon päätteeksi.. ei ehkä nyt enää syksyllä mutta jos sitten ens keväänä katselis jos mahdollisilta pennuilta ehtisi avoimeen osallistua. Roope on kyllä niin mainio pappakoira, parempaa treenikaveria ei kyllä ole, se on niin hauskan kekseliäs tapaus! Ei Walma ja Herthakaan varmasti huonoja olisi, mutta kun osaisi alkaa treenaamaan koiraa jolla ei ole käsitystä siitä mitä siltä halutaan.. nyt tytöt on saanu häröillä vieressä omiaan kun ollaan Roopen kanssa tehty pikku juttuja. Jos niiden kanssakin sitten vasta kun ne on vanhoja ja viisaita? ;)
Viikon päästä lauantaina osallistutaan Aurinkokeijun-pentutreffeille ja siitä viikon päästä perjantaina Tampereen kautta Saksan Bremeniin ja sieltä Hollantiin Paula-mummia ja muita ystäviä tapaamaan! Ihana, varmasti tapahtumarikas matka tulossa.. ainakin rouvat ovat siellä suunnitelleet mitä kaikkea sitä pitäisi ehtiäkään. Viikonloput on pyhitetty koirille kun ensimmäisenä viikonloppuna osallistutaan Schapendoesien viikonlopun viettoon, jossa jalostustarkastuksia, leikkimielisiä kilpailuja ja mukavaa yhdessä oleskelua. Ja seuraavana viikonloppuna ajetaan aivan alas Maastrichtiin näyttelyyn, jonne Seita ja Quibus on ilmoitettu.
Pornaisten porukkakin on vielä hengissä vaikkei niistä mitään ole tullut kirjoitettua. Tico ja Ulla-sisko olivat "napit vastakkain" Tervakoskella viikko takaperin, Ulla-neiti on sen verran uhkea, että pikku-Ticsin oli tyytyminen VSP:hen. Mutta toinen Suomen cacib tuli ja muutaman kuukauden päästä lähdetään Viroon kokeilemaan onneamme.
Olli on kesän aikana vanhentunut ja jos nyt harmaasta koirasta voi sanoa, niin harmaantunut lisää. Jäykkyysongelmat ovat palanneet, mutta eihän tuo lapsenmielinen sitä tajua vaan mennä loikkii reippaasti, niin että jo yksi vahinko on sattunut ja lepokuurille joutui tultuaan alas metrin korkeudesta. BOTti kuuria vaan niin jos se siitä taas.
Semmosia meille tällä kertaa, ihanat syksyiset ilmat ovat saapuneet! <3
Hertha on kehittänyt itselleen hauskan leikin. Töistä tullessani päästän ne yleensä valtoimenaan juoksemaan pihalle ja jätän oven auki (lue: tuuletan märän koiran hajua pois). Sillä välin kun saan itselleni lenkkivarusteet päälle Hertha on kantanut koko lelukorin sisällön pihalle, ja minua yhtään tuntevat tietävät että meidän mussukoilla leluja riittää... Reippaasti olen niitä jaksanut keräillä, mutta eilen oli sitten itsellä "huono päivä" niin saivat itse opetella siivoamaan lelunsa takaisin sisälle. Ei ehkä ihan oikeaoppista naksutella kaikille kolmelle yhtä aikaa, mutta hyvin tuntui menevän jakeluun mistä niitä palkkioita saa. Roope-pappa oli ihan innoissaan tästä uudesta tavasta ansaita nameja.. täytyy vaan jalostaa hieman tätä toimintaa siihen, että lelut vietäisiin sinne koriin asti, eikä niin että ne nopeasti vaan sylkäistään mamman jalkoihin ja ruvetaan odottamaan palkkiota. Nyt viskoin ne vaan äkkiä ovesta sisään ja ovi kiinni ettei Hertha hae niitä uudestaan ulos. Täytyy kyllä myöntää, että mieli koheni huomattavasti tästä siivous-leikistä ja lähdettiin lenkille hyvillä mielin puhelin korvalla (as usual..).
Mitään varsinaisia treenejä ei olla tehty, mitä nyt lehdestä eroon päästyä pari kertaa olen Roopea seuruuttanut ja ottanut luoksetulot ennen lenkille lähtöä. Innoissaan papparainen seuraa niin että etujalat nousee, kuin parhaalla Wienin-ratsastuskoulun ratsulla. Eilen kokeiltiin jopa miltä avoimenluokan kaukkarit näyttää...................... tässä kohtaa Roopen on täytynyt tehdä omia salaisia treenejään: otin heti alkuun maasta istumaan nousun noin kolmen metrin etäisyydellä (hyvä kun on onnistunut ennen niin että olen 50cm päässä) ja SE ONNISTUI!!!! :D Ei edes peppu liikkunut paikoiltaan! Ja kun ahne on niin pitihän sitä sitten kokeilla koko liikesarjakin läpi (istu-maahan-istu-maahan); ONNISTU!! Wau! Roopen kanssa pitäs selkeesti lähteä kisoihin pitkän treenitauon päätteeksi.. ei ehkä nyt enää syksyllä mutta jos sitten ens keväänä katselis jos mahdollisilta pennuilta ehtisi avoimeen osallistua. Roope on kyllä niin mainio pappakoira, parempaa treenikaveria ei kyllä ole, se on niin hauskan kekseliäs tapaus! Ei Walma ja Herthakaan varmasti huonoja olisi, mutta kun osaisi alkaa treenaamaan koiraa jolla ei ole käsitystä siitä mitä siltä halutaan.. nyt tytöt on saanu häröillä vieressä omiaan kun ollaan Roopen kanssa tehty pikku juttuja. Jos niiden kanssakin sitten vasta kun ne on vanhoja ja viisaita? ;)
Viikon päästä lauantaina osallistutaan Aurinkokeijun-pentutreffeille ja siitä viikon päästä perjantaina Tampereen kautta Saksan Bremeniin ja sieltä Hollantiin Paula-mummia ja muita ystäviä tapaamaan! Ihana, varmasti tapahtumarikas matka tulossa.. ainakin rouvat ovat siellä suunnitelleet mitä kaikkea sitä pitäisi ehtiäkään. Viikonloput on pyhitetty koirille kun ensimmäisenä viikonloppuna osallistutaan Schapendoesien viikonlopun viettoon, jossa jalostustarkastuksia, leikkimielisiä kilpailuja ja mukavaa yhdessä oleskelua. Ja seuraavana viikonloppuna ajetaan aivan alas Maastrichtiin näyttelyyn, jonne Seita ja Quibus on ilmoitettu.
Pornaisten porukkakin on vielä hengissä vaikkei niistä mitään ole tullut kirjoitettua. Tico ja Ulla-sisko olivat "napit vastakkain" Tervakoskella viikko takaperin, Ulla-neiti on sen verran uhkea, että pikku-Ticsin oli tyytyminen VSP:hen. Mutta toinen Suomen cacib tuli ja muutaman kuukauden päästä lähdetään Viroon kokeilemaan onneamme.
Olli on kesän aikana vanhentunut ja jos nyt harmaasta koirasta voi sanoa, niin harmaantunut lisää. Jäykkyysongelmat ovat palanneet, mutta eihän tuo lapsenmielinen sitä tajua vaan mennä loikkii reippaasti, niin että jo yksi vahinko on sattunut ja lepokuurille joutui tultuaan alas metrin korkeudesta. BOTti kuuria vaan niin jos se siitä taas.
Semmosia meille tällä kertaa, ihanat syksyiset ilmat ovat saapuneet! <3