Pentupäiväkirja PART 1.
Väinölässä..
Tästä se sitten lähtee. Eilen käytiin tsekkaamassa Walman esikoispentueen tuleva isukki Väinö, virallisesti papereissa lukee Buffing Henkie Smit. Väinö on meidän Roopen velipuoli ja Ollin veljenpoika.. sukua siis ollaan ja sen huomasi, Väbä oli paitsi ulkoisesti myös luonteeltaan aivan samanlainen kuin Olli. Juuri sellainen itsevarma, tasapainoinen ja rauhallinen uros, joka tietää oman paikkansa, eikä turhista hötky. :)
Väinön takaa löytyy paitsi ihastuttava matami-mimmi Amelie-Sofie, niin sieltä löytyy myös muumimamma Siiri ja komea Karl-Elvis. Rakenteeltaan se täydentää Walpurin kapeita linjoja täydellisesti, vahvalla rungolla ja leveällä täyteläisellä rintakehällään toivon sen tuovan hieman "volyymia" kroppaan.
Terveystarkastuksille ollaan varattu aika torstaille 30.9., jolloin silmätarkastuksille pääsevät Walma, Urho ja Väinö, lisäksi kaikista otetaan maksa- ja munuaisarvot ja Väinö pääsee lonkka- ja kyynärkuviin. Lisäksi Urhosta lähetetään verta Saksaan PRA-geenitestiä varten.
Kiitos Marille, Väinölle, Veetille ja Maxille mukavasta vierailusta! :)
Erikoisnäytelmä..
Ja niin kuin on usein todettu: niinä viikon ainoina vapaa-aamuina on aina joku kissanristiäinen sovittuna ja niinpä viikko sitten sunnuntaina karautettiin Puntolla Heinolaan rodun erikoisnäyttelyyn. Aamusta tutustuttiin Roopen ja Boogien 6kk vanhoihin lapsukaisiin joista oli hyvä prosentti paikalla, kolme neljästä. Tarmo ja Dana kävivät pikkupentujen kehässä ja saivat mukavat arvostelut Kristiina Niemelältä. Sälli ajeli Hyvinkäältä sitten turistiksi vain moikkaamaan sisaruksiaan.. niin ja isukkiaan, joka ei tosin edelleenkään ollut vakuuttunut siitä että ne on hänen tekosiaan. Hauskan näköisiä lapsukaisia, kevyitä kuin vanhempansakin, hauskat ruskeat sävyt löytyi pojilta kintuista ja Dana oli pysynyt sievän mustavalkoisena. Toivottavasti tavataan taas kaikki Aurinkokeijun -pentutreffeillä muutaman viikon päästä.
Urho pääsi siis kehään sitten Karjaan, Mäntsälässä kun tuo ontui etujalkaansa... tosin näyttelyn eläinlääkärin mukaan "Joo, ontuu selvästi takajalkaansa.". Noh, se siitä kisasta.
Tällä kertaa hollantilainen erikoistuomarimme ei ollut niin ihastunut Urhon luuston vahvuuteen vaan piti sitä hyvinkin suurena virheenä, lisäksi Urholla on kokoonsa nähden hieman kapea kallo. That's true. Allekirjoitan kaiken, mutta oli kyllä varmaan mun "urani" ensimmäinen sininen nauha jonka arvosteluun olin tyytyväinen.. sen lisäksi riemuitsin vielä tietty siitä, että Urtsi esiintyi niiin loistavasti (no jos nyt muutama perkele pääsi ennen kehään menoa..).
Nartuissa "jouduin" ensin kilpailemaan junnuissa Selman kanssa, jonka esitin jo Mäntsälässä vara-sertin ja ROP-juniorin verran, eikä nytkään yhtään pahemmin kun nostettiin toukokuusta tulosta punaisesta nauhasta pinkkiin. :)
Walpuri kisasi kovassa seurassa 9 muun nuortenluokan nartun kanssa. Erinomainen ja luokassaan kolmas ja hyvä arvostelu, liika kepeys/kapeus hieman häiritsee, kun on sillä keveydelläkin ne rajansa..
Näyttelyn päätteeksi oli vielä perinteinen jalostustarkastus, jossa koira arvioidaan milli milliltä läpi ja kaavakkeeseen merkataan kohdittain laatuarvosanat: extraordinary (b), good (g), sufficient (v) ja jotain, ei mun tarvii muistaa huonompia, mullahan on niin hyvät koirat... ;)
Asiaan: Walma osallistui jalostustarkastukseen joka oli päivän ehdoton kohokohta. Rodunomaisesta yleisilmeestään Walma sai extraordinaryn ja sitä ei ihan hepposesti anneta, yleensä rivi on tylsää g:tä ja v:tä. Pikkasen olen leijunut sen jälkeen ja nyt odotellaan kopiota koko tarkastuspaperista, jotta pääse tarkistamaan mitä muuta siellä oli, mitä kuulin/muistan muutama muukin kohta oli b:tä ja olihan siellä v:tä seassa myös. Jalostustarkastustulokset kertovat kyllä niin paljon enemmän, kuin mitkään arvostelut.. ja niitä tässä viime aikoina on tullut kirjoitettua puhtaaksi melkoinen nippu. Ei sillä, kyllä niistäkin oppii ja niiden avulla on tullut raakattua pois koiria omista jalostusvalinnoistaan.
Semmottista erkkarista. Paula-mummua itketettiin urakalla, kun Buffing-kasvatit olivat sekä pentujen, että aikuisten ROP & VSP + molempien sukupuolten sertit vielä! Onnea P-mummu ja tietty kaikki voittajakoirat kaksijalkaisineen! Meillä oli mukana, pitkä, aurinkoinen erkkaripäivä!
Mitä muuta..
No ei oikeastaan muuta, tässä tää arki pyörii. Heinäkuun alusta on ollut melkoinen määrä oikeita töitä ja siihen päälle vuosikirja, lehti ja kotisivujen päivitykset.. maanista koneella istumista siis. Tosi tervettä. Nyt ollaan päästy ihan hyvään vaiheeseen lehden ja vuosikirjan teossa, että ollaan alettu taas, ilmojen mukavasti viilennyttyä, lenkkeilemään pidemmän kaavan mukaan. Treenaamiseen ei ole aika riittänyt, voi olla että menee taas ensi kevääseen ennen kun inspiraatio iskee uudestaan.. vaikka silloin toivottavasti aika menee pentuja hoidellessa.
Tästä se sitten lähtee. Eilen käytiin tsekkaamassa Walman esikoispentueen tuleva isukki Väinö, virallisesti papereissa lukee Buffing Henkie Smit. Väinö on meidän Roopen velipuoli ja Ollin veljenpoika.. sukua siis ollaan ja sen huomasi, Väbä oli paitsi ulkoisesti myös luonteeltaan aivan samanlainen kuin Olli. Juuri sellainen itsevarma, tasapainoinen ja rauhallinen uros, joka tietää oman paikkansa, eikä turhista hötky. :)
Väinön takaa löytyy paitsi ihastuttava matami-mimmi Amelie-Sofie, niin sieltä löytyy myös muumimamma Siiri ja komea Karl-Elvis. Rakenteeltaan se täydentää Walpurin kapeita linjoja täydellisesti, vahvalla rungolla ja leveällä täyteläisellä rintakehällään toivon sen tuovan hieman "volyymia" kroppaan.
Terveystarkastuksille ollaan varattu aika torstaille 30.9., jolloin silmätarkastuksille pääsevät Walma, Urho ja Väinö, lisäksi kaikista otetaan maksa- ja munuaisarvot ja Väinö pääsee lonkka- ja kyynärkuviin. Lisäksi Urhosta lähetetään verta Saksaan PRA-geenitestiä varten.
Kiitos Marille, Väinölle, Veetille ja Maxille mukavasta vierailusta! :)
Erikoisnäytelmä..
Ja niin kuin on usein todettu: niinä viikon ainoina vapaa-aamuina on aina joku kissanristiäinen sovittuna ja niinpä viikko sitten sunnuntaina karautettiin Puntolla Heinolaan rodun erikoisnäyttelyyn. Aamusta tutustuttiin Roopen ja Boogien 6kk vanhoihin lapsukaisiin joista oli hyvä prosentti paikalla, kolme neljästä. Tarmo ja Dana kävivät pikkupentujen kehässä ja saivat mukavat arvostelut Kristiina Niemelältä. Sälli ajeli Hyvinkäältä sitten turistiksi vain moikkaamaan sisaruksiaan.. niin ja isukkiaan, joka ei tosin edelleenkään ollut vakuuttunut siitä että ne on hänen tekosiaan. Hauskan näköisiä lapsukaisia, kevyitä kuin vanhempansakin, hauskat ruskeat sävyt löytyi pojilta kintuista ja Dana oli pysynyt sievän mustavalkoisena. Toivottavasti tavataan taas kaikki Aurinkokeijun -pentutreffeillä muutaman viikon päästä.
Urho pääsi siis kehään sitten Karjaan, Mäntsälässä kun tuo ontui etujalkaansa... tosin näyttelyn eläinlääkärin mukaan "Joo, ontuu selvästi takajalkaansa.". Noh, se siitä kisasta.
Tällä kertaa hollantilainen erikoistuomarimme ei ollut niin ihastunut Urhon luuston vahvuuteen vaan piti sitä hyvinkin suurena virheenä, lisäksi Urholla on kokoonsa nähden hieman kapea kallo. That's true. Allekirjoitan kaiken, mutta oli kyllä varmaan mun "urani" ensimmäinen sininen nauha jonka arvosteluun olin tyytyväinen.. sen lisäksi riemuitsin vielä tietty siitä, että Urtsi esiintyi niiin loistavasti (no jos nyt muutama perkele pääsi ennen kehään menoa..).
Nartuissa "jouduin" ensin kilpailemaan junnuissa Selman kanssa, jonka esitin jo Mäntsälässä vara-sertin ja ROP-juniorin verran, eikä nytkään yhtään pahemmin kun nostettiin toukokuusta tulosta punaisesta nauhasta pinkkiin. :)
Walpuri kisasi kovassa seurassa 9 muun nuortenluokan nartun kanssa. Erinomainen ja luokassaan kolmas ja hyvä arvostelu, liika kepeys/kapeus hieman häiritsee, kun on sillä keveydelläkin ne rajansa..
Näyttelyn päätteeksi oli vielä perinteinen jalostustarkastus, jossa koira arvioidaan milli milliltä läpi ja kaavakkeeseen merkataan kohdittain laatuarvosanat: extraordinary (b), good (g), sufficient (v) ja jotain, ei mun tarvii muistaa huonompia, mullahan on niin hyvät koirat... ;)
Asiaan: Walma osallistui jalostustarkastukseen joka oli päivän ehdoton kohokohta. Rodunomaisesta yleisilmeestään Walma sai extraordinaryn ja sitä ei ihan hepposesti anneta, yleensä rivi on tylsää g:tä ja v:tä. Pikkasen olen leijunut sen jälkeen ja nyt odotellaan kopiota koko tarkastuspaperista, jotta pääse tarkistamaan mitä muuta siellä oli, mitä kuulin/muistan muutama muukin kohta oli b:tä ja olihan siellä v:tä seassa myös. Jalostustarkastustulokset kertovat kyllä niin paljon enemmän, kuin mitkään arvostelut.. ja niitä tässä viime aikoina on tullut kirjoitettua puhtaaksi melkoinen nippu. Ei sillä, kyllä niistäkin oppii ja niiden avulla on tullut raakattua pois koiria omista jalostusvalinnoistaan.
Semmottista erkkarista. Paula-mummua itketettiin urakalla, kun Buffing-kasvatit olivat sekä pentujen, että aikuisten ROP & VSP + molempien sukupuolten sertit vielä! Onnea P-mummu ja tietty kaikki voittajakoirat kaksijalkaisineen! Meillä oli mukana, pitkä, aurinkoinen erkkaripäivä!
Mitä muuta..
No ei oikeastaan muuta, tässä tää arki pyörii. Heinäkuun alusta on ollut melkoinen määrä oikeita töitä ja siihen päälle vuosikirja, lehti ja kotisivujen päivitykset.. maanista koneella istumista siis. Tosi tervettä. Nyt ollaan päästy ihan hyvään vaiheeseen lehden ja vuosikirjan teossa, että ollaan alettu taas, ilmojen mukavasti viilennyttyä, lenkkeilemään pidemmän kaavan mukaan. Treenaamiseen ei ole aika riittänyt, voi olla että menee taas ensi kevääseen ennen kun inspiraatio iskee uudestaan.. vaikka silloin toivottavasti aika menee pentuja hoidellessa.