Polttavan kuumaa.

Ei saisi valittaa, mutta ei tämä kuumuus enää mitään herkkua ole.. ei ainakaan kun on polttanut nahkansa ja käytellyt ilmastointia sisällä niin kylmällä, että kurkku on karheana. Koiruudet makaavat reporankana sisällä vaan, ulos ei ole paljoa asiaa. Treenailut on jäänyt vähälle, taitaa olla useampi viikko edellisestä kerrasta jo. Ja jätettiin me yhdet tokotkin väliin, ei vain yksinkertaisesti jaksa tällä säällä.. ehkä sitten syksyllä suoraan avoimiin Roopen kanssa.

Viime aikoina vaikka noin koirien itsensä kanssa ollaan eletty hiljaiseloa niin kaikkialla muualla tapahtuu. Yhdistykselle järjestettiin epäviralliset tokokilpailut Vantaan Ojangossa, jossa kerättiin varoja schapendoesien monimuotoisuustutkimukseen. Ihan mukava summa saatiin kassaan ja jo ruvettiin puhumaan josko syksymmällä uusiksi, kun niin hyvin selvittiin tällä pienellä ydinporukallamme.


Kaikissa meissä on jotain vikaa
Sunnuntaina taas huristeltiin Karjaalle koiranäyttelyyn. Polttavan kuuma sää aukealla nurmikentällä, vaikka noin muuten hyvä näyttelypaikka Sisu Areena onkin. Virolainen Maret Kärdi oli todella tiukalla päällä ja Urho aloitti rotumme sekä oman uransa laatuarvosanalla hyvä.. kovin montaa kaunista sanaa ei tuomaritäti Urtsista sanonut, mutta ei me sentään turhaan ajeltu sinne asti: Walpuri oli toinen ainoista laatuarvosanan erinomainen saaneista koirista ja koska toinen ERIn saanut olit veteraani, serti oli jo varmistettu. Siihen päälle vielä punavalkoinen ROP-ruusuke ja ryhmien odotus alkakoon. Onneksi oltiin vasta iltapäivästä kehässä niin ei kovin kauaa tarvinnut odotella, muuten oltaisiin varmaan lähdetty kotimatkalle viilentymään.

Ryhmäkilpailuista tuttu "kiitos ja näkemiin", ei oltu Rainer Vuorisen makuun.. mutta ei se mitään, Walma on kyllä semmonen showdog, että sen kanssa on ilo käydä edes näytillä!

Walman arvostelu: 22 kk. Erinomaista tyyppiä, mutta vielä runko on leveyttä kaipaava. Ryhdikäs ja pirteästi esiintyvä narttu. Erinomainen pää ja ilme. Korrekti hampaisto. Riittävän tummat silmät. Oikeasentoiset hiukan kookkaat korvat. Hyvin kannettu kaula, hyvä ylälinja ja oikea-asentoinen häntä. Juuri riittävät kulmaukset, hieman korkea kinner ja vielä litteäkylkinen rintakehä. Erinomaiset sivuliikkeet, kapeahkot edestä ja takaa katsottuna. Oikeanlaatuinen karvapeite. NUO ERI 1, PN 1, SERT, ROP

Urhon arvostelu: Hiukan raskaantekoinen ja hieman pitkänomaiselta vaikuttava nuori uros, jolla etuasentoiset eturaajat eivät tue riittävästi runkoa ja rintakehä "roikkuu" lapojen välissä. Hyvin rakennettu takaosa. Hiukan tukevatekoinen pää, ilmettävä häiritsevät alas kiinnittyneet suuret korvat. Korrekti hampaisto. Oikeanlaatuinen karvapeite. Pirteä luonne. Puuttuva tasapainoisuus etu- ja takaliikkeiden välillä. JUN H

Semmoiset tuomiot siis. Pakko kommentoida, että Walman korvat on kyllä pienimmästä päästä mitä olen nähnyt, mutta tuomarilla taisi muutenkin olla sellainen päivä, että joko jotain on liikaa tai liian vähän. Urho taas ei mistään suunnasta ollut hyvä ja kyllä mä sen allekirjoitan, että sen kehitys vaatii tooodella paljon aikaa. Löysä ja epätasapainoinen liikunta on fakta, mutta siihen ei auta kuin se kuuluisa aika. Ja pitkähkö selkä sillä on, ihan niin kuin pienestä asti on tiedetty mitä otettiin. Positiivinen yllätys oli, että kauan sahannut hampaisto oli vihdoin kunnossa, vajaa 10kk iässä. Annetaan pojalle aikaa. :)

Niin ja se miksi otsikoin Karjaan näyttelyn näin, johtui siitä kun kiitin kauniisti tuomaria ROPista, hän tokaisi hieman tylyyn sävyyn, että "kaikissa niissä jotain vikaa oli..". Anteeksi kauheasti, mutta itse siitä ROPin kuitenkin teit.. hemmetti kun siitäkään olisi ilmeisesti saanut iloita.


Hoitolapsi
Urho-poika lähti Karjaan kuumuudesta meille viikon reissulle ja päivät sen kanssa on mennyt ihan mukavasti. Niillä pienillä lenkeillä mitä tässä helteessä on viitsinyt tehdä pojat nostavat kilpaa koipeaan.. tytöt pitävät kuria ja järjestystä, Roope taas menee mieluummin alta pois omaan rauhaansa kun Urtsi saa hepulin.
Yksinolot on sujunut hienosti, ainakin kun töihin lähden ja töistä tulen on ihan hiljaista. Jotain pientä ovat Herthan kanssa keksineet päivisin, mutta ei mitään sen kummempaa onneksi.

Lauantaina olisi Mäntsälän näyttely jonne Urtsi on ilmotettu, saa vaan nähdä päästäänkö kehään asti kun se linkkaa etujalkaansa... kasvukipuja (toivottavasti) kun ei ell mitään vikaa löytänyt ja itsekin tuota on väännelty ja mistään kohti sitä arista. Nyt otetaan ilta rauhassa ja koitetaan saada liike kuntoon. :)