maanantai 22. helmikuuta 2010

Koiran elämää vai koiraelämää?


Juu että näin, meidän lauma on taas hetkellisesti kasvattanut kokoaan kun napattiin viime viikonlopun Tampereen reissusta Amelie "laihdutusleirille". Amelie-Sofie on ollut tosi helppo hoitolainen, menee tässä laumassa kun olisi aina ollut. Pitää Herthan kurissa ja nuhteessa, Roope saa tehdä mitä lystää, ja Walma taas ei ole ihan varma antaisiko vanhan rouvan kukkoilla rauhassa vai pitäskö sitä omaa reviiriään puolustaa..? Reppana yrittää murista mummokoiralle takasin ja kiertelee ja kaartelee, kuin kissa kuumaa puuroa. Sekin pieni yritys puolustaa omaa murenee kun Amalia-Kamalia ärähtää miehekkääseen tyyliinsä. Saa nähdä miten tässä käy, on ne jo muutamaan kertaan hammasta esitelleet toisilleen, kun homma lähtee lapasesta esim. ulos lähtiessä. Itseasiassa mä olen tyytyväinen tähän, että meidän poppoosta rupee löytymään enemmän sitä niin sanottua munaa, vaikka naisia ollaankin! ;)

Reipas viikko sitten ajeltiin Tampereelle ulkomuototuomarit ry:n järjestämään tukinäyttelyyn, johon rotua oli kutsuttu tuomitsemaan hollantilainen, aivan ihana herra, Jan de Gids. Olen aivan rakastunut tähän tuomariin, vaikka muutamassa viime näyttelyssä omat rakkineet onkin saaneet "vain" laatuarvosanan erittäin hyvä. Tällä kertaa keskityin itse valokuvaajan hommiin ja melkein kaikista koirista taisinkin saada kuvan otettua, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Hertha esiintyi hienosti ensimmäisen kerran junnuluokassa Miitan kanssa, iso kiitos Pertsan viemisestä! Junnutyttöjä oli paikalla kahdeksan kappaletta ja ainoastaan yksi sai pinkin nauhan, onnea Tiina & Mandi, kateeksi käy (Mandista siis)! ;) Perttu sai EH:n ja jäi sijoittumatta, arvostelu oli kuitenkin hyvä ja olen tyytyväinen:

"Nice bitch that has to mature. Good head and expression. Good ears, eyes and teeth. Light boned and light bodied. Good coat and tail. Movement according to her age."

Ensi kerralla katson tarkemmin mihin ilmoittaudun, meinaan itselle selvisi vasta numerolapun tultua, että näyttelypaikka on ratsastuskeskus.. oli varpaat kotimatkalla niiiiin jäässä, ettei meinannu pedaaleja tuntea jalkojen alla! Kiitos kaikille mukavasta näyttelypäivästä kylmyydestä huolimatta, mukava oli taas nähdä paljon vanhoja ja uusia tuttuja! Ja kiitos tuomarille haastattelusta kehän jälkeen, saatte schapeihmiset sitten lehdestä lukea pätkän mitä mieltä Jan oli rodustamme tuon päivän näkemän perusteella.

Tänä viikonloppuna oltiinkin sitten taas Tampesterin suunnalla tai siitä vielä vähän ohikin Sastamalan Kiikassa Paulaa ja Q-pentuja katsomassa. Torstaina haettiin illalla töiden jälkeen Urho Nummelasta mukaan ja perjantaina startattiin heti kl0 7 matkaan. Ei ole hetkeen tullut herättyä niin aikaisin.. vähän meinasi silmä painaa suoralla tiellä, muttei viitsinyt turvallisuus syistä valita kyllä sitä mutkasempaakaan vaihtoehtoa. Meitä vastassa oli vain Paula, Seita ja pennut, muut koirat olivat jo aikaisemmin aamulla lähteneet Riitan ja Jussin mukaan "maanpakoon" Paulan kotiin Suodenniemelle. Hyvin meni lauman kohtaaminen ja saivat meidän porukkakin hyvin käydä pentuja katsomassa Seidan vahtimisesta huolimatta. Urho jopa leikitytti pentuja, kuin Rolle aikanaan: selällään pentuhuoneen lattialla ja pennut päällä pomppien ja tukasta kiskoen, ihana pieni mies ja niin sopeutuvainen, kotona siellä missä muutkin!

Reissun kohokohta oli ehdottomasti Onno ja Leonie Folkersien tapaaminen, he siis omistavat sekä Paulan viimeisimmän pentueen uroksen Stoffelin sekä Urhon isän Zwabberin. Heidän koiriensa nimillä on muuten hauskat ja "rotutyypilliset" merkitykset: kaiken alku Zwabber tarkoittaa moppia ja kun koko nimi on vielä Malle Zwabber on se iso moppi. Stoffel taas on vääntynyt sanasta stoffer, joka tarkoittaa rikkalapiota, koko nimen etuliite Nilus taas tulee heidän vävypoikansa nimestä, koska pentue alkoi tuolloin N-kirjaimella. Seuraava koira tulee Leonien mukaan olemaan sitten Swiffer (Suomessakin mainostettu pölyhuiska).

Vietettiin mukava perjantai Folkersien kanssa pentuja kuvaillen ja kahvitellen. Urhosta olivat ihastuksissaan ja sanoivat sen muistuttavan kovin isäänsä pienenä. Mukaansa sen olisivat ottaneet jos olisin antanut, ei onnistu on se sen verran hiano mies, että kyllä siitä vielä meille iloa on, ja Lindalle ja Miikalle toki nyt jo perheenjäsenenä. Illalla he vielä tarjosivat suomalaisen illallisen Vammalan seurahuoneella, kiitos Onno & Leonie! Oli itselle ihan yhtä kokemus syödä kanttarellisoppaa kuin hollantilaisillekin.. pureksimatta alas, niin kyllä ne "limaklimpit" upposi, muuten kyllä maistui ihan mainiolle täytyy sanoa. :)

Lauantaina kestittiin vielä aamupäivästä kertaalleen Folkersit ennen kuin he jatkoivat matkaansa TomTomin opastuksella Tampereelle. Puolen päivän jälkeen olivat sitten parit pennun ostajat.. ei tarvinnut käyttää kovin paljo myyntipuheita Pässilän perheeseen, että saadaan Fiinan kaveriksi "poika nimeltä Päivi" = pentu jota luultiin kaksi viikkoiseksi asti urokseksi, kun ell oli niin keisarinleikkauksessa sanonut, että uroksia 6 ja narttuja 3. JOS se vaan olisi sattunut olemaan vielä vapaana, meidän laumaan olisi kyllä oikeen hyvin mahtunut neljäs koira... se oli niin syötävän sulonen pakkaus!

Poika nimeltä Päivi, Buffing Quintessa


Kotimatkalle päästiin kolmen jälkeen ja Nummelan kautta matkaan meni melkein nelisen tuntia, käytiin palauttamassa lainakoira Urho kotiinsa, Miikan seuraksi olympialaisia katsomaan. Hyvin mahtui viisi koiraa sopuisasti Punton takapenkille, eikä purnausta kuulunut. Tosin Hertha matkusti (tosi turvallisesti) hattuhyllyllä ja Amelie jalkatilassa. Isompi auto oli pop, Paulan Focus oli niin ihana ajaa, että semmosen voisin ottaa.

Semmosia meidän (koira)elämään.. hyvä syy kiertää pidempiä lenkkejä, kun on tuommoinen "projektikoira". Muu vapaa-aika sitten meneekin taas vuosikirjan merkeissä kun alkoi taas tämä arvosteluiden puhtaaksi kirjoittamisrumba... siinä välissä sitten joskus töissäkin kun käy kääntymässä. Tulevaa ei olla kovinkaan suunniteltu, tokoiluinnostus sammahti taas kiireisiin ja pakkasiin.. katsotaan myöhemmin keväällä uudestaan, jos ei hukuta lumien joskus sulaessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti