Näytillä Ruotsissa

Viikonloppu vierähti Ruotsissa näyttelyissä ja vanhoja sekä uusia tuttavuuksia tavaten. Perjantaina vietettiin tuskallisen pitkä päivä laivassa, nelijalkaiset matkalaiset saivat sentään loikoa häkeissään, itse istuttiin persaus puuduksissa melkein 12h. Koirat yllättivät reippaalla asenteella, koliseva autokansi ja ihmismassa ei hetkauttanut. Roope tosin on jo tottunut matkalainen, mutta ensikertalaiset Walma ja Boogiekin suoriutuivat matkan vaiheista erinomaisesti. Hauskan pieni on maailma kun samalla laiva kyydillä tuli vanhempi pariskunta kahden chow chow'n kanssa ja kun pääsimme Nyköpingiin leirintäalueelle oli samainen seurue sielläkin. Majoittauduimme aivan meren rannalla olevalle leirintäalueelle, mökki oli mukava, mutta pieni miinus oli ulkohuussi ja melko pitkällä sijainnut suihku. Olin ajatellut saavani hienoja merimaisema kuvia koirista, mutta p*skan marjat, toisella puolella rantaa laidunsivat lampaat niin, että meri oli pieni piste horisontissa ja toisella puolella oli ruma venesatama... että se niistä kuvista sitten!

Lauantaina oli lyhyt matka näyttelypaikalle vaan onnistuttiin kyllä silti eksymään mysteerinsen Jupitervägenin etsinnän ansiosta, googlen kartta sanoi että ko. tie kääntyy meidän tulosuuntaan nähden vasemmalle, mutta loppuen lopuksi se tie löytyi oikealta kun haettiin pizzeriasta evästä. Nettikartat on todellakin vain suuntaa antavia.

Näyttelypaikka oli Ruotsille uskolliseen tyyliin ihana iso nurmikenttä missä oli isot tasaiset kehät. Rouva Carnac's oli koirineen paikalla joten korkeimmat sijat oli jaettu jo ennen kehän alkua. Tuomari Per-Erik Wallin oli kyllä todella ihana vaikka sijoittikin ennalta arvattavasti Carnac'sit kärkeen, tuomari jutteli koirille mukavia ja käsitteli niitä todella kauniisti. Roope oli heti voittajan kannassa kiinni ollen toiseksi komein uros. Walma tuntui hurmanneen tuomarin, niin ettei tuomari osannut oikein päättää laittaako sittenkään Carnac'sin junioria voittamaan, pitkän pohdinnan ja juoksuttamisen jälkeen Walma oli kuitenkin toinen ja sai kunniapalkinnon. Kehän ulkopuolella moni ruotsalainen tuli sanomaan ajatukseni ääneen: tuomari pohti enemmän ystävyyttään rouva C:n kanssa, kuin koirien laatua. Boogie esiintyi matomatalana pää nurmikkoa viistäen, että varanartun (ns. paras narttu 5) sijaan täytyy olla tyytyväinen. Roopen morsiamesta Wildasta tuli Ruotsin muotovalio, grattis Anne-Lie o Wilda!

Näyttelyputiikeista mukaan tarttui yksi koirapeitto ja halpa kolmen litran BioGroom WiryCoat pönikkä: lähtö hinta oli noin 45 euroa ja siitä vielä -30% tarjous niin hintaa jäi vain noin 37 euroa. Suomessa samasta määrästä saa maksaa yli 60 euroa!! Riittää vähäksi aikaa pesuainetta kun tuo on vielä laimennettavaa.

Walma lauantaina Nyköpingissä

Näyttelypaikalta päästyämme etsittiin itsellemme ruokaa ja tankattiin auto, sitten nopeasti käymään mökillä ja takaisin reissuun, tällä kertaa Bryngansin kenneltapaamiseen mihin osallistuivat myös neljä Roopen ja Wildan pentua, uros Babar (B. Benny Goodman), nartut Myra (B. Dinah Washington), Molly (B. Nina Simone) ja Pim (B. Sara Vaughan).

Paikalla oli yhteensä 15 koiraa, kaikki tulivat erinomaisesti juttuun keskenään. Pojat olivat sulassa sovussa vaikka Roopen tunteita kuumensikin ihastuttava Siri-neito. Kuumakalle joutuikin sitten lukuisten raiskausyritystensä jälkeen autoon jäähylle. Walma leikitti nätisti pentuja ja ihastutti yleisöä vauhdikkailla spurteillaan, joihin Mille-poikakin yhtyi. Millen isäntä piti taas seuraa meille kertomalla paimennusharrastuksestaan. Kiva kun joku oikeasti tekee mihin rotu on alkujaan tarkoitettu. Kun olisi itselläkin mahdollisuus edes käydä katsomassa miten nämä omat reagoisivat. Nähtiin samalla Paulan kasvatti Buffing Harley Davidson, jolta oli tukka ja miehisyys viety, mutta Harley oli vain niin suloinen kuin aikaisemminkin. Oli ihana nähdä kaikkia niitä ihmisiä ja koiria joita vain on netissä bongaillut, kiitos kaikille mukavasta illasta!

Roope ja rakkauden kohde Siri, Bryngans Santa Helena

Roopen ja Wildan tyttö Pim, Bryngans Sara Vaughan

Boogie ja Walma

Sunnuntaina ajettiin ongelmitta Norrköpingin kansainväliseen näyttelyyn, jossa oli paikalla noin 20 schapea.

Walmaa vastassa oli varsinainen vastaanottokomitea, veljet Aron ja Lotus omistajineen, sisko Sarah Barbron kanssa sekä tietenkin kasvattajat Annette ja Anders. Walpuria vähän hämmensi mitä niin monen ihailijan kanssa pitäisi tehdä, onneksi sentään yksitellen tulivat paijaamaan. Annette oli kovin hämmästynyt Walman pienestä koosta, oli kuvien perusteella luullut sitä isommaksi kuin siskoaan. Sarah on kuulemma 43,5cm ja pentueen pojat 48-50cm. Tyypiltään paikalla olleet sisarukset olivat kyllä hyvin paljon samanlaisia kevyine luustoineen ja kauniine liikkeineen. Siskokset ovat perineet vahvemmin toinen toiselta vanhemmalta ja toinen toiselta: Sarah on aivan Neron mallinen ja näköinen ilmeeltään, kun taas Walma on sekä malliltaan, että käytökseltään kuin ilmetty äitinsä. Yaya rakastaa miehiä, samaten kotona jos pyydän Walmaa halittavaksi se mieluummin menee Aten kainaloon...

Sunnuntain tuomari Leif Ragnar Hjort Norjasta oli myös erittäin mukavan oloinen ja sääkin oli koirille mukavan vilpoinen. Roope oli launtaita pykälää parempi: paras uros ja ROP-kehässä piti taipua naiskauneuden edessä VSP:ksi, kun Walman siskopuoli Iza, SE&FI Mva Chappers Sunny Girl oli ROP. Walmakin pisti paremmaksi edellispäivästä voittaen juniorinartut ja oli loppuen lopuksi varanarttu (tuomari kyllä ohjasi nelospallille, mutta arvostelussa luki toisin...). Boogie taas ei ollut tuomarin mieleen tarpeeksi hyvässä turkissa ja tällä kertaa kakkospalkinto. Walma osallistui myös kasvattajansa ROP-ryhmään ja äiti-Yayan ROP-jälkeläisryhmään. Isoon kehään ei jääty näytille nuorikon kanssa vaan saatiin mekin painua takaisin mökille siivoamaan.

Walma sunnuntaina Norrköpingissä

Chappersit Norrköpingissä: Son Of Fievel, äiti-Yaya, Aron The Great, A Spirit Of Love, Sunny Girl, Walma (kuvasta puuttuu Sarah)

Siivoamiset jäi sikseen kun ajettiin ruokailun jälkeen Sussin luo katsomaan Foppaa ja Suddenia, piti olla vain hetki siellä mutta muutama tunti siihenkin taas kului. Roope joutui vain valitettavasti autoon odottamaan kun Sudden antoi niin hurjaa kyytiä loppuen lopuksi, että Roopella on kyljessä vekki.

Tytöt saivat leikkiä ja juosta kunnolla päivän stressit pois, pojatkaan eivät ahdistelleet niin pahasti ja jos ahdistelivat niin Boogie piti hyvin kovaäänisesti huolta sen loppumisesta. Walma ja Boogie ovat reilu puoli vuotta nähneet toisiaan erilaisissa olosuhteissa, mutta vasta nyt reissun aikana niistä selkeästi tuli hyvät kaverit. Kirmasivat lelut suussa toisiaan karkuun ja kiinni, painivat murinaleikkejä jne.

Walma, Sudden ja Boogie

Maanantai-aamuna oli aikainen herätys, eikä väsymystä auttanut yhtään se että puolen yön aikaan Roope oksensi ja vähän sen jälkeen Walma väänsi ripulit pöydän alle... sen jälkeen sitten Boogie vahti möhisten pieniäkin tuulen aiheuttamia ääniä. Ja klo 4:00 kun piti nousta ja oltiin juuri pääsemässä koirien kanssa ulos, vääntää Walma uudet ripulit, tällä kertaa keskelle mattoa... onneksi matossa on kaksi puolta! Laivalla nukuttiinkin sitten lähes koko matka Tukholmasta Turkuun koko kööri. Röykässä käytiin vain vaihtamassa kotimatkalla autoa ja koiria, kiitos Marille ja Ilkalle Herthan hyvästä hoidosta (ja väsyttämisestä) ja tietenkin auton lainasta!!

Kotiin päästyä käytiin pesemässä koko lauma matkan pölyt pois ja tiistaina sitten suorittiin kaikkien tukat kuntoon. Ja koska tekemistä ei ole ikinä liikaa, käytiin illalla vielä Riihimäellä tokokisoissa. Omat ja koiran tunnelmat oli paremmat kuin aikaisemmin, ehkä reissuväsymyksen johdosta vähän "hällä väliä" -fiilis. Mutta tulosta se ei silti tuottanut, vaan huolimattomuutta puolin ja toisin:

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: 10 (Roope väisti taas samaista tuomarisetää vähän, ei onneksi niin paljon kun viimeksi)
PAIKALLA MAKAAMINEN: 10 (Roope toimi tällä kertaa ensimmäisistä käskyistä)

SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: 7 (Otin itse epähuomiossa hihnan liian kireälle ja tuomarin mielestä hinasin koiraa perässäni)

SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: 7,5 (Alut oli reippaita, kulmat löysiä ja pysähdykset epätarkkoja. Ja kaavio väsyneille aivoille ihan liian vaativa.)

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 0 (Ei vaan kehässä taivu maahan, ulkopuolella kylläkin, onko niin herkkä äänen painoille?)
LUOKSETULO: 9 (Mistä lie rokotti, hyvin meni)

SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 8 (Seuraamisen löysyydestä rokotti)
ESTEHYPPY: 0 (Liikaa käskyjä, Roope tuijotteli kehän ulkopuolen tapahtumia.)
KOKONAISVAIKUTUS: 8

LOPPUPISTEET 135 - 3. tulos

Kokonaiskuva oli kyllä omasta mielestä paljon reippaampi ja rennompi kuin aikaisemmin, itse vain mokailin vaikeassa seuraamiskaaviossa joka meni suunnilleen näin: 10 askelta, käännös vasempaan, 10 askelta, käännös oikeaan, täyskäännös, 10 askelta, täyskäännös, liike seis. Ja siellä eri kohdissa ne kaksi istumista ja juoksu. Tein täyskäännöksiä molemmin päin, steppasin paikallani ja ihmettelin mitä sitä olikaan tekemässä. Ja tuomarilla ja liikkurilla tuntui olevan hirveä kiire pois sateen pelossa, hyvä kun koiraa ehti kiittämään edellisestä kun liikkuriakka kysyi jo oletko valmis seuraavaan. Ei taidettu olla ihan loppuun asti valmiita, nyt taidetaan pitää luova tauko ja katsoa missä kiikastaa ja koittaa saada lisää häiriö treeniä, vaikka omaan jännitykseen ei kyllä tule auttamaan koskaan mikään muu kuin kisaaminen.

Sellaista tänne, väsyneissä tunnelmissa ollaan ja viikonloppuna pitäisi taas lähteä ulkomasmaille Tallinnaan Baltian Voittaja -näyttelyyn. Palataan astialle sen jälkeen!

Walma