Onnea Olli 8v!
Paljon onnea 8-vuotiaalle Olli sisaruksineen!! Veteraani-ikä on saavutettu, mutta Olli ei ihan vielä Piu-siskon tapaan jää eläkkeelle vaan vielä löytyy muutama tavoite tokon puolelta. Kovasti ollaan pidetty harjoituksia yllä, eilen käytiin uudestaan treenaamassa Pornaisissa. Roope muisti hypyn!!! Jee!! Ei se ihan paukapää olekaan, nyt melkeen jo hyvillä mielin voisin sen kisoihin ilmoittaa. Varsinkin kun muutaman päivän on luoksetuloakin hinkannut niin sekin sujuu jo melko hyvin, joskin sivulle tulo on hidasta, mutta onneksi melko tarkkaa (jos ei tarvitse istua märälle...).
Kuumuus tuotti sen verran hikeä kaikille, että leikeltiin ensin Ollin tukka lyhyeksi ja lähdettiin koko viiden lauman kanssa uimaan. Onneksi lapsiperhe päätti juuri sillä hetkellä lähteä kotiin kun me rynnittiin paikalle, saatiin olla hiekkarannassa omalla porukalla. Kaikki koirat vähintään kävivät vedessä. Olli joutui urheilemaan liivit päällä vedessä vähän enemmän, samaten Roope the panikoija sai uida liivit päällä, ilman liivejä se ui ihan pysty asennossa niin kuin yrittäisi saada varpaita yltämään pohjaan ja etujalkojen aiheuttama pärske on melkonen, siinä kastuu kaikki vähintään viiden metrin etäisyydellä.
Walma ei ennen ollut vettä nähnyt ja juoksi (vielä) luottavaisena laiturille ja kun ei tajunnut mitä laiturin loputtua tulee juoksi se suoraan veteen... hämmästyksissään lähti vielä uimaan ulapalle päin, onneksi kääntyi huutamalla, olisi muuten emäntäkin joutunut talviturkkinsa heittämään. Tämän episodin jälkeen ei Walma taida suosiolla enää uida, ei taida lelunkaan voima olla niin suuri että se saisi prinsessan veteen. Yksi hienohelma lisää siis.
Tico se taisi eniten vedessä luhrata, vaikka ei itse uskaltanut vielä uimaan lähteäkään niin ei se pelästynyt kun se kannettiin kerta toisensa perään pidemmältä uimaan rantaa. Lisää se vaan odotti. Häntä pyöri kuin perämoottori, kuvagallerian kuvat ei ihan tee oikeutta tilanteen hauskuudelle, mutta jotain kuitenkin.
Kerran nostin Herthankin veteen, mutta se on selvästi perinyt vanhempiensa hienohelma-geenit, se ei näyttänyt kiinnostustakaan vettä kohtaan ja rannalle päästyään puisteli vain itsensä ja käveli kauemmas katsomaan tilannetta. Itsekkäästä luonteestaan kertonee myös keskelle jalkakäytävää pissaaminen, siis asfaltille, mitä Walma eikä hyvin hyvin moni muukaan tuntemani narttu tee, Roopen äiti Amelie on kyllä sellainen, että se lorottaa vaikka laivan metallikannelle... niin kuin taannoin matkalla Hollantiin. ;) Sieltä se taitaa olla perittyä.
Tänään sitten ollaan nautiskeltu sisätiloista enemmän päivä aikaan, aamusta käytiin lenkin yhteydessä ottamassa pienet treenit: Hertha = luoksetuloa, Walma = kontaktia/seuraamista ja Roope = luoksetuloja, hihnassa seuraamista ja jättöjä. Hyvin meni koko porukalla, Walma on juuri oppinut odottamaan hiljaa omaa vuoroaan niin Hertha piti hirveää älämölöä, vaikka Atte pitikin seuraa odottaville osapuolille. Hullu tuo pentu on muutenkin, reippaasti se tutustuu kaikkeen uuteen, käy pienillä lenkeillä jo mukana ja on ihan niin kuin aikuinen koira... paitsi sisäsiisteyden kanssa, nyt se on keksinyt että keittiön matolle on kaikista paras pissiä. Paperille osuneet taitaa olla vahinkoja (tai sitten keittiön matossa ei ole enää yhtää puhdasta kohtaa mihin tehdä asiansa).
Illasta käytiin lenkkeilemässä uusissa maisemissa voimalinjan hakkuu alueella, jossa olikin yllättävän upeat ulkoilumaastot. Käärmekammoisena en vaan yksin kovin kauaa viitsinyt olla, millä sitä olis autolle selvinnyt itse ja kolmen koiran kanssa jos jotakuta olis kärmes pistänyt. Hui! Mutta sen verran oli pakko kameran uutta objektiivia päästä kokeilemaan, että jonnekin piti päästä koiria pitämään vapaana ja tässä muutama ensiotos uutukaisella (jatketaan harjoituksia):
Kuumuus tuotti sen verran hikeä kaikille, että leikeltiin ensin Ollin tukka lyhyeksi ja lähdettiin koko viiden lauman kanssa uimaan. Onneksi lapsiperhe päätti juuri sillä hetkellä lähteä kotiin kun me rynnittiin paikalle, saatiin olla hiekkarannassa omalla porukalla. Kaikki koirat vähintään kävivät vedessä. Olli joutui urheilemaan liivit päällä vedessä vähän enemmän, samaten Roope the panikoija sai uida liivit päällä, ilman liivejä se ui ihan pysty asennossa niin kuin yrittäisi saada varpaita yltämään pohjaan ja etujalkojen aiheuttama pärske on melkonen, siinä kastuu kaikki vähintään viiden metrin etäisyydellä.
Walma ei ennen ollut vettä nähnyt ja juoksi (vielä) luottavaisena laiturille ja kun ei tajunnut mitä laiturin loputtua tulee juoksi se suoraan veteen... hämmästyksissään lähti vielä uimaan ulapalle päin, onneksi kääntyi huutamalla, olisi muuten emäntäkin joutunut talviturkkinsa heittämään. Tämän episodin jälkeen ei Walma taida suosiolla enää uida, ei taida lelunkaan voima olla niin suuri että se saisi prinsessan veteen. Yksi hienohelma lisää siis.
Tico se taisi eniten vedessä luhrata, vaikka ei itse uskaltanut vielä uimaan lähteäkään niin ei se pelästynyt kun se kannettiin kerta toisensa perään pidemmältä uimaan rantaa. Lisää se vaan odotti. Häntä pyöri kuin perämoottori, kuvagallerian kuvat ei ihan tee oikeutta tilanteen hauskuudelle, mutta jotain kuitenkin.
Kerran nostin Herthankin veteen, mutta se on selvästi perinyt vanhempiensa hienohelma-geenit, se ei näyttänyt kiinnostustakaan vettä kohtaan ja rannalle päästyään puisteli vain itsensä ja käveli kauemmas katsomaan tilannetta. Itsekkäästä luonteestaan kertonee myös keskelle jalkakäytävää pissaaminen, siis asfaltille, mitä Walma eikä hyvin hyvin moni muukaan tuntemani narttu tee, Roopen äiti Amelie on kyllä sellainen, että se lorottaa vaikka laivan metallikannelle... niin kuin taannoin matkalla Hollantiin. ;) Sieltä se taitaa olla perittyä.
Tänään sitten ollaan nautiskeltu sisätiloista enemmän päivä aikaan, aamusta käytiin lenkin yhteydessä ottamassa pienet treenit: Hertha = luoksetuloa, Walma = kontaktia/seuraamista ja Roope = luoksetuloja, hihnassa seuraamista ja jättöjä. Hyvin meni koko porukalla, Walma on juuri oppinut odottamaan hiljaa omaa vuoroaan niin Hertha piti hirveää älämölöä, vaikka Atte pitikin seuraa odottaville osapuolille. Hullu tuo pentu on muutenkin, reippaasti se tutustuu kaikkeen uuteen, käy pienillä lenkeillä jo mukana ja on ihan niin kuin aikuinen koira... paitsi sisäsiisteyden kanssa, nyt se on keksinyt että keittiön matolle on kaikista paras pissiä. Paperille osuneet taitaa olla vahinkoja (tai sitten keittiön matossa ei ole enää yhtää puhdasta kohtaa mihin tehdä asiansa).
Illasta käytiin lenkkeilemässä uusissa maisemissa voimalinjan hakkuu alueella, jossa olikin yllättävän upeat ulkoilumaastot. Käärmekammoisena en vaan yksin kovin kauaa viitsinyt olla, millä sitä olis autolle selvinnyt itse ja kolmen koiran kanssa jos jotakuta olis kärmes pistänyt. Hui! Mutta sen verran oli pakko kameran uutta objektiivia päästä kokeilemaan, että jonnekin piti päästä koiria pitämään vapaana ja tässä muutama ensiotos uutukaisella (jatketaan harjoituksia):
