keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Ruotsissa on lapsia!

Eilen saatiin aamulla herättiin mukavaan tekstiviestiin, joka tuli Ruotsista. Wildan ja Roopen pennut olivat syntyneet aamuyöstä, yhteensä pentulaatikossa Wilda-mamman helmoissa pussuttelee yhdeksän kirjavaa pupsia, joista viisi on poikaa ja neljä tyttöä. Grattis till valparna Inga-Brit och Anne-Lie! Harmillisesti kesän Ruotsin matka ei osu niin, että olisi koko pesueen päässyt näkemään, mutta jos edes kuvia pääsisi ihailemaan usein. :) Roopen Neropapan periyttämä eripari takajalat, toinen jalka musta ja toinen valkoinen/harmaa, näkyy periytyneen tähänkin pentueeseen.


Pentu-uutisista iloisina pistettiin siivousvälineet heilumaan, jotta kehtasi Paulaa kutsua sisälle asti. Vaikka eipä se puhtaus näkynyt kuin hetken kun Walma on taas suolistanut pehmolelujaan ja nyhtänyt Roopea... johan ne villakoirat vähemmästäkin alkaa nurkissa pyörimään. Riitu siis lähti eilen Paulan matkaan ja tänään on nauttinut kotona suunnattomasti auringosta ja omasta pihasta. Onhan tämä kerrostalossa asuminen tälläistä koppielämää, että mielellään sitä oman pihan ottaisi jos vaan mahdollisuus olisi.
Kyllä se kolmas koira lisäelämää taloon toi, meinaan hiljaista on. Kukaan ei koputa hännällään lattiaa kun ohi kävelee (tai aamuyöstä hiemankin kylkeä kääntää...)

Hommat eivät vähentyneet koiramäärän pienentyessä, Paula toi matkassaan puhtaaksikirjoitettavia näyttelyarvosteluja vuosikirjaa varten. Alkuun piti vain kokeilla miten se kirjoittaminen lähtee luonnistumaan, mutta nyt on puhtaaksi kirjoitettuna jo lähes puolet saadusta pinosta eli 11 näyttelyä. Kuulostaa vähältä, mutta on se tehtyyn tuntimäärään nähden melko paljon. Täytynee kuitenkin jättää nämä nyt hetkeksi ja kasata lehti ensin alta pois, sitten taas sen jälkeen keskittyä puhtaaksi kirjoittamiseen. Kaikenlaista muutakin pikku sälää olisi tehtävänä, kun vain ehtisi kaikkeen hommaan tarttua. Syksyllä voisi pikkasen rauhoittaa hommaa ja koittaa keskittyä koirien kanssa treenaamiseen ja mahdollisesti kilpailemiseenkin.

Tänään käytiin heti aamulenkin yhteydessä viereisellä kentällä treenaamassa. Otettiin Walman kanssa alkuun näyttelytreeniä, seisominen sujuu erinomaisesti, asettelee jo hienosti itseään, ja liikkuminen menee hyvin lukuunottamatta sitä etujalkojen steppailua silloin kun ottaa kontaktia. Tätä ongelmaa pohdiskelin jonkun aikaa ja voi hyvin olla, että olen joskus alkuun kävellyt harjoitellessa prinsessan yli ja siitä tämä ympyrällä kontaktin tarjoaminen johtuisi, ympyrällähän kuitenkin tavallaan juoksen koko ajan sitä päin. Suoralla tätä ongelmaa ei ole ja silloin liikkeet näyttääkin siltä miltä pitää. Ei auta ottaa kun urheilun kannalta ja ottaa ympyrällä juokseminen työn alle, pari viikkoa seuraavaan näyttelyyn.
Lisäksi otettiin naksulla muistutusta mitä se istuminen liikkeenä oikein tarkoittikaan, tarjoaisi mieluummin maahan menoja joka tilanteeseen. Muutaman naksun jälkeen homma oli selvä ja siirryttiin kosketusalustaan, johon pentu on ihan hulluna. Hyvin se jo jaksaa pysyä metrinkin päässä alustalla sinne mentyään, ens kerralla voitaisiin jo kokeilla pidemmälläkin matkalla. Kuulostaa helpoilta ja maailman yksinkertasimmilta asioilta joidenkin korvaan, mutta tarvitseeko 8kk vanhan pennun niin paljoa osatakaan. Etenkin kun tuo on vähän tuommoinen ADHD, edetään hitaasti ja katsotaan mihin rahkeet riittää milläkin kerralla. Tavoitteet on kuitenkin asetettu melko korkealle, joten mokata ei haluta, mieluummin vähän varman päälle.

Riittää Walman harjoituksista, tehtiinhän me Roopenkin kanssa. Jälkitreenit saatiin sekä heinäpellossa, että hiekalla. Tällä kertaa otettiin kepit jo janalle, viime kerrallahan siis kokeiltiin ruutua. Täytyy sanoa, että meni aivan perhanan hyvin ollakseen toiset ulkotreenit vasta tällä tekniikalla. Nyt ei etsitty makkaroita vaan keppejä, toisella jäljellä huomasi jo selkeästi varsinaista jäljestämistäkin eikä vain katseella keppien etsimistä. Ja viime kerralla Roope merkkasi kepit kyllä oikein maahan menemällä, mutta joka kerta kääntyi naama minuun päin, tällä kertaa muutaman palkansuunnan korjauksen jälkeen oli enää kylki minun suuntaan!!! :) Loppuun otettiin muutaman minuutin tottis-sessio, seuraamista, liikkeestä maahan, - istu ja luoksetulo. Hyvät oli aamun treenit, äärimmäisen tyytyväinen olo jäi koko hommasta.

Niin ja eilenhän me huristettiin vielä illalla Pornaisiin lenkkeilemään Ollin ja Ticon kanssa, kun ei täältä kaupungista meinannut löytyä paikkaa missä olisi saanut pitää koiruuksia hetken edes vapaana. Walma kyllä otti ilon irti ja sai sellasia hepuleita, että muistikortille ei tarttunut kun harmaamusta raita aina silloin tällöin. Lisää kuvia reissusta löytyy galleriasta.


Huomenna sitten töihin pitkästä aikaa, onneksi aurinko ei laske aikaisin niin ehditään vielä treenailemaan töiden jälkeenkin. :) Treenikärpänen pääsi puraisemaan taas, hyvä niin! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti