Harjoitus tekee mestarin...
...kuuluu sanonta, ja harjoituksia ollaan toteutettu nyt peräti kolmena päivänä perättäin. Lauantai aamusta reenailtiin omissa oloissa lähi kentällä. Ei mitään varsinaista ihmeellistä kerrottavaa tästä treenistä, otettiin alokasluokan liikkeet läpi ja jatkettiin jäljen keppien merkkausharjoituksia. Hyvin meni koko homma Roopen kanssa (jos ei oteta lukuun sitä että yhden koiran se siinä pääsi haukkumaan...). Walman kanssa otettiin istumisia ja maahan menoja naksun kanssa ja lopuksi neitokaisen niin rakastamaan kosketusalustaa! Hienosti neiti pysyy alustan luona vaikka välimatkaa oli jo reipas kolme metriä. Harjoituksen jälkeen molemmat ansaitsivat, ainakin sillä hetkellä, vapautensa ja kirmailtiin pururadan metsässä hetki ennen kuin jatkettiin matkaa. Roope ei ehkä olisi vapauttaan ansainnut kun korvat hukkuivat samantien naisten hajuihin, naapuruston naisilla taitaa kerralla olla juoksut, kun yhtäkin puskaa piti erikseen merkkailla useampaan otteeseen.
Sunnuntaina aamusta iski siivousvimma ja pistettiin pieni, mutta erittäin pölyinen, huusholli kuntoon. Pesin peräti ikkunatkin, oli muuten aika likaiset. Ihmettelen miten noista on ulos nähnytkään... olisko syynä tuo ikkunaprinssi-Roope jonka lempi puuhaa on roikkua ikkunalaudan varassa takajaloillaan ja katsella lintujen lentoa (ja vähän haukkua ulkoilijoitakin...) No mutta pääasia on että nyt on taas siistiä, vähän aikaa. Kunnes Walma pääsee puuhailemaan keskenään, johan tuo tänään vartin yksinolon aikana ehti levittää treenirepun sisällön ja kaluamaan Roopen jälkikeppejä. Taitaa löytyä illalla sängystä puusilppua, sen normaalin hiekan lisäksi.
Mutta siis takaisin sunnuntaihin, jolloin haettiin Juulia, Olli ja Ticokin mukaan treenaamaan. Tällä kertaa ajettiin Röykkään asti. Ensin kuvattiin Beatles-lapset ja tänä aikana Roope kulutti itsensä ihan puhki kosiskelemalla Banjoa, joten siinä meni herran treenit.
Siirryttiin lyhyen matkan päähän kentälle treenaamaan lähinnä Juuliaa ja Ollia, joilla koittaa ensimmäinen avoimenluokan kisa kesäkuun alussa. Rauhallisin mielin saavat kisoihin lähteä, mitään suurta vikaa missään liikkeessä ei ole. Muistuttelee vain ennen kisaa miten ne liikkeet menikään. Kaukkarit ja luoksetulon pysäytyksen onnistuu takapalkalla erinomaisesti, hyppy sujuu vanhalta agilitykoiralta hyvin ja malttia löytyy tarpeeksi. Voi kun itsekin saisi Ollin kanssa treenata, se on niiiin helpon näköistä ja mielekästä hommaa. Roopen kanssa saa aina pikkasen jännittää mikä on vire minäkin hetkenä.
Walman kanssa otettiin porukalla näyttelyharjoituksia ja kontakti ja istumisharjoituksia. Niin hyvin meni, kuin tuollaisen pikakiitäjän kanssa vaan voi mennä. Marian sanoikin, että olen sen verran rauhallinen ohjaaja, että nyt tuollainen energinen menijä tuottaa vaikeuksia. Roopella on oikein passeli tempo mammalle. :)
Varsinaisten treenien jälkeen käytiin vielä viereisellä agilitykentällä katsomassa esteitä ja kokeilemassa kuka mitäkin. Olli konkari näytti miten homma hoidetaan.
Ja vielä kaiken treenaamisen jälkeen Marian hieroi Ollin isoimmat lihakset ja kyllähän tuosta jäykkiksestä jumejä löytyi. Takareidet, ristiselkä ja lavat olivat pahimmat paikat. Lauantaina käydään uudestaan hieronnassa ja reenaamassakin mikäli ehtii.
Tänään taas sain nauttia pitkään nukkumisesta kun Atte hoiti kiltisti koirien aamupissatuksen. Ylös päästyäni hoidinkin sitten lehden loppukasauksen ja sain sen postiinkin ajoissa. Jee, yksi asia vähemmän!! :) Ette uskokaan kuinka vapauttava tunne on saada joku isompi juttu päätökseen, vaikka toki lehden tekoajan täyttää nyt muut hommat, silti se on yksi isompi tehtävä vähemmän. :)
Illasta ajettiin pitkästä aikaa Viikkin schape-treeneihin jossa olikin mukava osallistuja joukko, 9 ihmistä ja 10 koiraa. Jännitin aivan pirun paljon etukäteen muille "esiintymistä", mutta huoli oli (onneksi) turha. Walman kanssa ei paineita toki ollutkaan kun ei tuo mitään vielä osaakaan sen ihmeellisemmin, Roopen kanssa asia oli eri. Kiitos kiltille yleisölle joka ei syönytkään meitä elävältä ja kommentitkin oli mieltä lämmittäviä. Ja kiitos Roopelle, että pitkästä odottelusta ja louskutuksesta huolimatta löytyi virtaa tehdä niinkin hyvin. Isoakin isompi kivi putosi sydämeltä ja nyt voidaan huolettomammin osallistua muutamiin mölleihin vielä ennen virallisia kokeita. Ja se hyppyhän on edelleen harjoittelematta, tässä on vielä pari vapaapäivää aikaa hioa enemmän liikkeitä ennen kun taas työt vievät päivisin aikaa.
Mukavat fiilikset jäi treeneistä ja kyllä noissa koiramenoissa vaan viihtyy, niin väittää ainakin kello. Tänään oltiin kolmisen tuntia Viikissä ja sunnuntaina Röykässä vierähti peräti viisi tuntia. Joskus vieläkin enemmän, mutta ei sitä ajan kulua edes huomaa näissä puuhissa. Homma vie vaan totaalisesti mukanaan, niin ihanaa tämä on vaikka välillä se onkin hammasten kiristelyä. Esimerkiksi silloin kun Walma keksii näitä puuhastelujaan yksin ollessaan, aurinkolaseja, treenikamojen levittelyä, kirjojen lukemista ja sitä kaikista ihaninta lempihommaa... vaatekaapin tyhjennystä. Aina se keksii jotain vaikka kuinka yrittää lähtiessään minimoida vahingot. Kekseliäs pikku piru! Mutta niin pirun ihana, ettei tuolle osaa suuttuakaan. :)
Sunnuntaina aamusta iski siivousvimma ja pistettiin pieni, mutta erittäin pölyinen, huusholli kuntoon. Pesin peräti ikkunatkin, oli muuten aika likaiset. Ihmettelen miten noista on ulos nähnytkään... olisko syynä tuo ikkunaprinssi-Roope jonka lempi puuhaa on roikkua ikkunalaudan varassa takajaloillaan ja katsella lintujen lentoa (ja vähän haukkua ulkoilijoitakin...) No mutta pääasia on että nyt on taas siistiä, vähän aikaa. Kunnes Walma pääsee puuhailemaan keskenään, johan tuo tänään vartin yksinolon aikana ehti levittää treenirepun sisällön ja kaluamaan Roopen jälkikeppejä. Taitaa löytyä illalla sängystä puusilppua, sen normaalin hiekan lisäksi.
Mutta siis takaisin sunnuntaihin, jolloin haettiin Juulia, Olli ja Ticokin mukaan treenaamaan. Tällä kertaa ajettiin Röykkään asti. Ensin kuvattiin Beatles-lapset ja tänä aikana Roope kulutti itsensä ihan puhki kosiskelemalla Banjoa, joten siinä meni herran treenit.
Siirryttiin lyhyen matkan päähän kentälle treenaamaan lähinnä Juuliaa ja Ollia, joilla koittaa ensimmäinen avoimenluokan kisa kesäkuun alussa. Rauhallisin mielin saavat kisoihin lähteä, mitään suurta vikaa missään liikkeessä ei ole. Muistuttelee vain ennen kisaa miten ne liikkeet menikään. Kaukkarit ja luoksetulon pysäytyksen onnistuu takapalkalla erinomaisesti, hyppy sujuu vanhalta agilitykoiralta hyvin ja malttia löytyy tarpeeksi. Voi kun itsekin saisi Ollin kanssa treenata, se on niiiin helpon näköistä ja mielekästä hommaa. Roopen kanssa saa aina pikkasen jännittää mikä on vire minäkin hetkenä.
Walman kanssa otettiin porukalla näyttelyharjoituksia ja kontakti ja istumisharjoituksia. Niin hyvin meni, kuin tuollaisen pikakiitäjän kanssa vaan voi mennä. Marian sanoikin, että olen sen verran rauhallinen ohjaaja, että nyt tuollainen energinen menijä tuottaa vaikeuksia. Roopella on oikein passeli tempo mammalle. :)
Varsinaisten treenien jälkeen käytiin vielä viereisellä agilitykentällä katsomassa esteitä ja kokeilemassa kuka mitäkin. Olli konkari näytti miten homma hoidetaan.
Ja vielä kaiken treenaamisen jälkeen Marian hieroi Ollin isoimmat lihakset ja kyllähän tuosta jäykkiksestä jumejä löytyi. Takareidet, ristiselkä ja lavat olivat pahimmat paikat. Lauantaina käydään uudestaan hieronnassa ja reenaamassakin mikäli ehtii.
Tänään taas sain nauttia pitkään nukkumisesta kun Atte hoiti kiltisti koirien aamupissatuksen. Ylös päästyäni hoidinkin sitten lehden loppukasauksen ja sain sen postiinkin ajoissa. Jee, yksi asia vähemmän!! :) Ette uskokaan kuinka vapauttava tunne on saada joku isompi juttu päätökseen, vaikka toki lehden tekoajan täyttää nyt muut hommat, silti se on yksi isompi tehtävä vähemmän. :)
Illasta ajettiin pitkästä aikaa Viikkin schape-treeneihin jossa olikin mukava osallistuja joukko, 9 ihmistä ja 10 koiraa. Jännitin aivan pirun paljon etukäteen muille "esiintymistä", mutta huoli oli (onneksi) turha. Walman kanssa ei paineita toki ollutkaan kun ei tuo mitään vielä osaakaan sen ihmeellisemmin, Roopen kanssa asia oli eri. Kiitos kiltille yleisölle joka ei syönytkään meitä elävältä ja kommentitkin oli mieltä lämmittäviä. Ja kiitos Roopelle, että pitkästä odottelusta ja louskutuksesta huolimatta löytyi virtaa tehdä niinkin hyvin. Isoakin isompi kivi putosi sydämeltä ja nyt voidaan huolettomammin osallistua muutamiin mölleihin vielä ennen virallisia kokeita. Ja se hyppyhän on edelleen harjoittelematta, tässä on vielä pari vapaapäivää aikaa hioa enemmän liikkeitä ennen kun taas työt vievät päivisin aikaa.
Mukavat fiilikset jäi treeneistä ja kyllä noissa koiramenoissa vaan viihtyy, niin väittää ainakin kello. Tänään oltiin kolmisen tuntia Viikissä ja sunnuntaina Röykässä vierähti peräti viisi tuntia. Joskus vieläkin enemmän, mutta ei sitä ajan kulua edes huomaa näissä puuhissa. Homma vie vaan totaalisesti mukanaan, niin ihanaa tämä on vaikka välillä se onkin hammasten kiristelyä. Esimerkiksi silloin kun Walma keksii näitä puuhastelujaan yksin ollessaan, aurinkolaseja, treenikamojen levittelyä, kirjojen lukemista ja sitä kaikista ihaninta lempihommaa... vaatekaapin tyhjennystä. Aina se keksii jotain vaikka kuinka yrittää lähtiessään minimoida vahingot. Kekseliäs pikku piru! Mutta niin pirun ihana, ettei tuolle osaa suuttuakaan. :)