maanantai 13. huhtikuuta 2009

Pääsiäisviikko

Pääsiäisviikko alkaa olemaan takanapäin, samaten se niin hartaasti odotettu neljän päivän vapaa... miksei aikaa voi pysäyttää? Kaikenlaista on taas kerennyt sattumaan ja tapahtumaan, vaikka alkuviikko vierähti hyvin tiiviisti työn merkeissä ollaan otettu itseämme niskasta kiinni ja herätty aamulla aikaisemmin ihan puhtaasti liikkumaan, eihän se herätys silti aikainen ole, mutta kuitenkin. Koulutussuunnitelmia viikonlopun vapaille oli enemmänkin, mutta vain murto-osa niistä saatiin toteutettua... perhanan ihmiset heräävät talvihorroksestaan ja valtaavat kaikki hyvät ulkoilutus/koulutuspaikat lennokkikerhoillaan sun muilla harrastuksillaan ja heti tulee kitinää kun koiran kanssa ilmaantuu paikalle.

No joo itse asiaan, uusimmassa Canis-lehdessä (vinkkinä vaan) hyvä juttu jäljen opettamisesta takaperin ketjuttamalla. Ollaan saatu Roopen kanssa homma aluilleen, käyty pienimässä koivun oksa kymmenen sentin paloihin ja muutaman kerran harjoituksen jälkeen siellä aivoissa jo hieman on alkanut yhdistymään, että jollain konstia tuo kepukka ja maahan meno yhteen liittyvät, jatkamme harjoituksia. Roopen kanssa on aikanaan kyllä jo makkarajäljellä aloitettu tätä hommaa, mutta vaihdetaan taktiikkaa, kun muutenkin olen tuon naksuttelun omaksunut helpommaksi ja koiralle mielekkäämmäksi tekemismuodoksi. Pikkasen otettiin Roopen kanssa myös kosketusalustaa, sillä silmällä että päästään harjoittelemaan kesällä alokasluokan hyppy kuntoon. Reipastui kummasti herrakoiran mieli, muutaman viikon on toinen ollut niin apaattinen: nukkuu, ulkoilee ja syö. Kevät vaikuttaa kummasti, lisää valoa, lisää energiaa kaikille.
Walman kanssa junnataan maahan menon kanssa, kyllä se käskyn osaa ja yleistettykin asiaa ollaan sopivan rauhallisissa paikoissa, mutta vielä ovat korvat kovin vilkkaat ja keskittyminen herpaantuu nopeasti. Kestoa sen sijaan ollaan saatu jo ettei heti maahan pamahdettuaan kellahda kankulleen. Istumiset sujuu jo melkolailla missä vaan ja hyvällä tahdilla. Vapaa-sanan merkityksen se on oppinut täydellisesti ja luoksetulot sujuu 99,9% varmuudella. Lenkillä kontakti löytyy mukavasti ja näistä ollaan palkattu oma-aloitteisuudestaan, nyt täytyisi alkaa siirtämään sitä kontaktin tarjontaa niihin ohituksiin... Sivulletuloa olisi tarkoitus alkaa harjoitella, kosketuskepin kanssa ollaan jo yritetty, mutta keppi saa semmoisen hulluuskohtauksen aikaan ettei keskittyminen riitä. Täytyypi vaihtaa kosketuskeppi sormeen, sitten joskus. Ei kiire, antaa lapsen kasvaa ja ennen kaikkea kasvattaa keskittymiskykyään.
Viikolla päästiin vähemmän juoksemaan vapaana niin otettiin tätä virhettä kiinni sitten viikonloppuna, käytiin pariin otteeseen Ainolassa heittelemässä palloa ja kerran hiekkakuopalla ottamassa mäkitreeniä. Roope näytti taas että omaa edes jonkinlaiset aivolohkot, Walma pöljänä juoksi hakemaan pallon, mutta innostuksissaan heitti sen vaan jalkoihin jolloin Roope nappasi nopeasti pallon ja toimitti sen polleasti käteen asti: "Kato mamma, kyl mä viel muistan!"... ei ole viime kesän opetus mennyt hukkaan ja pakkohan niistä oli palkita. Walma parka katsoi hölmistyneenä vieressä, että mistäs tuo nyt palkkaa sai. Muutamaan kertaan sekin sai tuotua pallon käteen asti ja ansaitsi palkkansa, liekö rauhottunut päättömästä kirmailusta vai ottanut mallia velipojasta.


Tänään käytiin Pornaisissa vaihdattamassa kesärenkaat alle, nyt luulisi olevan turvallisempi ajaa kun ei tarvitse kytätä jatkuvasti jo kertaalleen puhjennutta ja paikattua rengasta joka mystisesti näytti jatkuvasti vaativan lisää ilmaa vaikka mittari näyttikin ihan oikeaa lukua. Koirat sai taas sellaisen mekkalan aikaan kun Walma kiusasi Ticoa ja Tico Roopea ja Olli komensi vieressä nuorisoa rauhoittumaan.

Mielenkiintoinen viikko tulossa, kun napattiin Tico mukaan kaupunkilaistumaan viikoksi. Juuri tultiin puolentoista tunnin kaupunkilenkiltä, alkuun pää ja korvat pyöri autojen paljoudesta, mutta eipä tuo muuhun reagoinut sen kummemmin. Koirien ohitukset meni paremmin kuin omilla koirilla, vaikka hienosti on Roope rauhoittunut ja ottaa kontaktia hyvin kunhan välimatkat ovat siedettävät. Walma taas ei oikein tiedä kumpi olisi kivempaa pyrkiä leikkimään kaverin kanssa vai syödä namit ulkoiluttajan sormien kera.
Ruokakin maistui pitkän lenkin päätteeksi, paitsi Roopelle joka on taas sitä mieltä että elää siivillä vallan mainiosti. Siipiä ei vain tipu ennen kuin se entinen lihamönjä on syöty. Lusikalla sain sen eilen vähän syömään, toivottavasti ei ole takanapäin se aika kun söi hyvin ihan itse omasta kupistaan. Sellaista siis tällä kertaa.

PS. Irmeli, Ticon trimmeri, yritetään ottaa parempi kuva kotisivuille tällä viikolla ;)


On se niin söpö....

...mutta löytyy siitä tarpeentullen terrieriäkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti