Terve(kö?)

Niin tiistaina käytiin viemässä taas pissanäyte, joka oli kiteistä puhdas vihdoin ja viimein. Hieman jotain proteiini sakkaa oli, mutta siitä ei kuulemma huolta kannata kantaa. Sivutuotteena lääkenappuloiden syönnistä saatiin taas toinen vaiva: kuiva iho ja jatkuva kylkien raapiminen. No sekin on jo helpottamaan päin kun päästiin niistä nappuloista ja saatiin kunnolliset raakaruokintaohjeet. Nirsoilusta ei kyllä tuon kuivamuona kuurin jälkeen ole ollut tietoa, kerrankin kiva kun koira syö ilman, että pälyilee koko ajan jotain parempaa ja itse pidättää hengitystä koko ruokailun ajan ettei vain häiritse. Kuka siis tosiaan takaa että kuivaruuasta koira saa kaiken, vaikka kyljessä lukisi mitä? Ja pakko näin julkisesti mainita Malin Ekblomin kirjaa lukiessa esille nousseesta kysymyksestä, jota ei varmaan kovin moni ole tullut ajatelleeksi, en ainakaan minä ennen tätä. Siis koiranruoan valmistajat mainostavat ettei säilöntäaineita ole käytetty heidän sapuskoissaan, juu kuulostaa hyvältä, MUTTA millä he mukamas sitten takaavat että säkissä säilyy vitamiinit ynnä muut lähes tulkoon vuoden verran?!?! Kannatan tilaamaan Malin Ekblomin kirjan "Koiran luonnollinen ruokinta", http://www.amaris.fi/koiranluonnollinenruokinta.htm. Luonnollista ruokintaa noudattaessasi tiedät todella mitä koirasi suuhunsa pistää. ;) Meillä ei siis nappuloita taideta tästä etiä päin nähdä! Alku voi vaikuttaa hankalalta ja aikaa vievältä, mutta ei se sitten loppuen lopuksi sitä ole, eikä mitään ihan hirveän tyyristäkään.

Se koiran ruokintatavoista, ikuinen suo josta saa monta keskustelua aikaiseksi. Viikolla ollaan nautiskeltu reippaasta auringon paisteesta ja aamuisinkin noustu varta vasten aikaisemmin ulkoilemaan. Päivät itsessään on valitettavasti joutunut ihailemaan ikkunan takaa aurinkoa, mutta onneksi tuota nautittavaa on riittänyt vielä pitkälle iltäpäiväänkin. Kuvagalleriassa on useampi uusi galleria aurinkoisia kuvia: http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2009/.

Tänään sekoiltiin aamulla kesäaikaan siirtymisen kanssa, kiitos viikkoa sekoittavan lauantai työpäivän. Oltiin klo 12 sovittu Katin kanssa treffit Mäntsälään ja olin luvannut hakea Juulian koirien kanssa mukaan... Puhelin soi 10:30 (minun ajantajuani), Juulia kysyi missä olen ja ihmettelin että mikäs kiire tässä muka on sunnuntainahan niitä kelloja siirretään. No uskoin kun kun tekstitv:kin näytti olevan tunnin edellä. Vasta kun Juulian hain leikkasi, että nythän eletään sunnuntaita! Kiireellä nappi laudassa ajettiin Mäntsälään ja oltiin kuin oltiinkin vain 15min myöhässä ja vielä ennen Katia kuitenkin.
Hiekkakuopalla pääsi kahdeksanpäinen koiralauma juoksentelemaan vapaana ja sulassa sovussa niin kuin rodulla onkin tapana. Vaikka yksi olikin vääränrotuinen Tico "the Norfolkinpaimenkoira". Kolmisen tuntia meni melkein koiria juoksuttaessa, kerkesi siinä vielä vähän varpaatkin jäätymään. Viikon auringonpaiste ei yltänyt meidän treffeille, tälläkään kertaa, toivottavasti ensi kerralla olisi parempi tuuri. Jotain kuvia sentään saatiin, ylempänä mainitusta linkistä pääsee niitäkin katsastamaan. Väsynyttä oli porukka kun kotiin päästiin, kerrankin!!

Ensi viikolla sitten korkataan Walman näyttelyura Helsingin messukeskuksessa, 4 schapepentua on kilpaan ilmoitettu. Kaksi varmaa Walman lisäksi tiedetään, jännä nähdä kuka se neljäs kaveri on. Jännitys alkaa jo pukkaamaan pintaan, vaikka pitäisi Roopen jälkeen olla niin rutinoitunut näyttelyissä kävijä. Silloin lisää, nyt nautitaan vielä muutamasta vapaapäivästä. :)