Se on jo niiiin lähellä
Välillä on kyllä tuntunut jo siltä ettei Walman hakupäivää koskaan tulekaan, se on vain päivämäärä joka on koko ajan kaukana... Mutta nyt se ihan oikeesti alkaa olemaan käsillä!! Huomenna lähdetään Marin kanssa Helsinki-Vantaan lentokentältä iltapäivällä kohti Norrköpingiä, josta Annette on luvannut tulla hakemaan meidät kotiinsa ja yövyttää luonaan! Ihana kasvattaja! Ja perjantaina iltäpäivästä sitten sama reitti takaisin pennun kanssa! Ihan uskomatonta, Roope saa vihdoin kaverin. Viime viikonloppuna juuri säälittelin kun käytiin ihanana kuura-aamuna futiskentällä juoksemassa niin toinen kirmailee yksinään ja välillä tulee kysymään, että leikkisinkö hänen kanssaan vähän. Kyllähän me sitten juostiin, oli varmaan junamatkalaisilla hauskaa... Onneksi on niinkin tottelevainen koira, että voi melkeen missä vaan pitää vapaana.
Pitäisikö vähän palata taaksepäin vielä. Viime viikonloppuna oli meinaan erikoisnäyttely Vantaalla Lemmikki-messujen yhteydessä (joka oli aika ahterista, jos suoraan saa sanoa). Tilaa ei ollut nimeksikään, häkit laitettiin mihin ne sillä hetkellä saatiin, koko järjestely ontu. Onneksi ensi vuonna on erkkari kesänäyttely, toivottavasti on sitten hyvä sää, siihen kun ei sitten järjestäjille valitus auta.
Itse meidän suoritukseen: joka meni ihan loistavasti, Monsieur Robert esiintyi niiiin upeasti häntä liehuen ja esitteli liikkeitään niinkin hyvin, että tuomarimme Hans kirjoitutti arvosteluun, moves very typical! Kyllä huomaa, että ei Roopea ole roudattu näyttelyissä vähään aikaan liikaa, silloin kun se tuppaa kyllästymään ja on pelkkä perässä vedettävä muuli. Nyt otetaan taas tästä näyttelyttömästä ajasta kaikki irti ja loistetaan sitten taas Voittajassa Bisterin kehässä! ;)
Roope keksi kehän ulkopuolella, omasta mielestään, kivan ajanvietteen... häkistä karkailun. Sieltä se useamman kerran oli kuulemma hiippaillut hiljaa vetoketjuista ulos. Onneksi ei ole mikään tappelun alottaja kyseessä... ja kyllä se aika huvittavan näköinen oli kun itse pääsin näkemään miten se sieltä ensin hiljaa kurkkaa uskaltaako ulos tulla ja kun reitti on tarkistettu niin askel kerrallaan hiljaa hiippaillaan kohti tuntematonta määränpäätä (naisiin siis)...
Että sellaista tällä erää, nyt muutamaksi tunniksi töihin ja sitten metsästämään pentuaitaa ja pakkaamaan tavaroita huomista varten. Palataan viikonloppuna asiaan. ;)
