Prinsessa Walma
No niin, prinsessamme on pitkän ja välillä niin piinallisen odotuksen jälkeen täällä. Nyt huolellisesti väsytettynä, jotta saa/kerkiää kirjoittamaan rauhassa. Pitäisiköhän sitä aloittaa ihan ensiksi tuosta itse hakumatkasta... tapahtumarikkaasta sellaisesta! ;)
Torstaina siis oli lähtö ja koko aamupäivä meni siivotessa, jotta sai hermonsa pidettyä kurissa. Jännitti niin pirusti, että millainen lapsi on livenä ja etenkin sen lentäminen, tämähän siis oli se minun ensimmäinen lentokerta.
Mari koukkasi minut kyytiinsä ja ajeltiin hyvissä ajoinlentokentälle. Ensimmäinen kommellus oli jo itsessään lentokentällä parkkipaikan löytäminen. Kaksi kertaa ajettiin ulos koko lentokentältä, kolmannella vasta osuttiin oikealle kaistalle ja löydettiin lyhytmatkalaisten parkkipaikat. Matkatavarat kantoon ja lähtöselvitykseen, joka tehtiinkin hyvin kätevästi e-lipuilla, eli mentiin masiinan luo, valittiin lentoyhtiö, kirjoitettiin lennon varausnumero, valittiin matkalaiset, matkatavararoiden määrä ja liput tulostuivat valintojen jälkeen, kätevää! Aikaa oli ruhtinaallisesti ennen lennon lähtöä, joten mentiin sitten ensin vähän shoppailemaan ja syömään. Syömässä ollessamme naureskeltiin, kun kuuluttettiin välillä hyvinkin tiukkaan sävyyn myöhässä olevia matkalaisia kiiruhtamaan koneeseen. Hymy hyytyi kyllä siinä vaiheessa kun katseltiin lentojen lähtöporttitaulukkoa ja oman lennon kohdalla luki hyvin selkeästi: VIIMEINEN KUULUTUS!! Juoksujalkaa kerettiin nipin napin portille ennen kun meitä ruvettiin kuuluttelemaan, oli jo nainen puhelimessa kertomassa lennon - ja meidän tietoja kuuluttajalle... pilkka osui todella omaan nilkkaan! Saimme bussi kyydin koneelle, jossa hymy hyytyi todella. Lentokone oli niiiiin pieni, yksi käytävä jonka molemmin puolin oli penkit. Kylmäkin siellä oli, mutta yllätys oli mukava kun lentäjä todella osasi hommansa sekä lähtö, että lasku olivat ensikertalaiselle miellyttävän helppoja.
Norrköpingissä oltiin tunnissa ja vastassa oli Annette ja Yaya&Iza. Tunnin verran ajeltiin Motalaan, jännitys tiheni sitä mukaa mitä navigaattorissa kilometrit väheni. Perillä maltettiin sen verran, että vietiin kamat asuntovaunuun jossa yövyimme, mutta siitä sitten suoraan sisälle pentuihin tutustumaan. Walma löytyi laatikosta, mutta neiti näyttikin heti luonteensa ja ensi silmäyksen jälkeen painui paperille tekemään asiansa... mielenosoitus?! Ehkä. :) Vauhdikas pentue ja taisteluntahtoa löytyi paljon. Iza sai raahata lelun perässä pentuja ihan mielinmäärin kun mukulat eivät halunneet irti päästää. Ilta kului pentuja ihastellessa, sopimuksia kirjoitettaessa sekä pentuja kuvatessa. Unille mentiin kaikki ajoissa, jopa pennut. Annette on tehnyt ihan uskomatonta työtä; pennut olivat päivät keittiössä ja illalla klo 21 ne siirrettiin unille toiseen huoneeseen, jossa ne sitten pussuttelivat unta aina sinne hieman yli seitsemään aamulla.
Torstaina siis oli lähtö ja koko aamupäivä meni siivotessa, jotta sai hermonsa pidettyä kurissa. Jännitti niin pirusti, että millainen lapsi on livenä ja etenkin sen lentäminen, tämähän siis oli se minun ensimmäinen lentokerta.
Mari koukkasi minut kyytiinsä ja ajeltiin hyvissä ajoinlentokentälle. Ensimmäinen kommellus oli jo itsessään lentokentällä parkkipaikan löytäminen. Kaksi kertaa ajettiin ulos koko lentokentältä, kolmannella vasta osuttiin oikealle kaistalle ja löydettiin lyhytmatkalaisten parkkipaikat. Matkatavarat kantoon ja lähtöselvitykseen, joka tehtiinkin hyvin kätevästi e-lipuilla, eli mentiin masiinan luo, valittiin lentoyhtiö, kirjoitettiin lennon varausnumero, valittiin matkalaiset, matkatavararoiden määrä ja liput tulostuivat valintojen jälkeen, kätevää! Aikaa oli ruhtinaallisesti ennen lennon lähtöä, joten mentiin sitten ensin vähän shoppailemaan ja syömään. Syömässä ollessamme naureskeltiin, kun kuuluttettiin välillä hyvinkin tiukkaan sävyyn myöhässä olevia matkalaisia kiiruhtamaan koneeseen. Hymy hyytyi kyllä siinä vaiheessa kun katseltiin lentojen lähtöporttitaulukkoa ja oman lennon kohdalla luki hyvin selkeästi: VIIMEINEN KUULUTUS!! Juoksujalkaa kerettiin nipin napin portille ennen kun meitä ruvettiin kuuluttelemaan, oli jo nainen puhelimessa kertomassa lennon - ja meidän tietoja kuuluttajalle... pilkka osui todella omaan nilkkaan! Saimme bussi kyydin koneelle, jossa hymy hyytyi todella. Lentokone oli niiiiin pieni, yksi käytävä jonka molemmin puolin oli penkit. Kylmäkin siellä oli, mutta yllätys oli mukava kun lentäjä todella osasi hommansa sekä lähtö, että lasku olivat ensikertalaiselle miellyttävän helppoja.
Norrköpingissä oltiin tunnissa ja vastassa oli Annette ja Yaya&Iza. Tunnin verran ajeltiin Motalaan, jännitys tiheni sitä mukaa mitä navigaattorissa kilometrit väheni. Perillä maltettiin sen verran, että vietiin kamat asuntovaunuun jossa yövyimme, mutta siitä sitten suoraan sisälle pentuihin tutustumaan. Walma löytyi laatikosta, mutta neiti näyttikin heti luonteensa ja ensi silmäyksen jälkeen painui paperille tekemään asiansa... mielenosoitus?! Ehkä. :) Vauhdikas pentue ja taisteluntahtoa löytyi paljon. Iza sai raahata lelun perässä pentuja ihan mielinmäärin kun mukulat eivät halunneet irti päästää. Ilta kului pentuja ihastellessa, sopimuksia kirjoitettaessa sekä pentuja kuvatessa. Unille mentiin kaikki ajoissa, jopa pennut. Annette on tehnyt ihan uskomatonta työtä; pennut olivat päivät keittiössä ja illalla klo 21 ne siirrettiin unille toiseen huoneeseen, jossa ne sitten pussuttelivat unta aina sinne hieman yli seitsemään aamulla.
Walma tasan 8 viikkoa vanhanaAamulla sitten kuvailtiin pennut ja suoritettiin matkatavaroiden kasaamiset, jostain syystä saan aina tavarani levitettyä muutamassa sekunnissa.
Automatkan alussa Walma protestoi ensimmäiset 5min kovaäänisesti, mutta rauhoittui nukkumaan hyvin. Ja kävi pissatauolla tekemässä asiansakin, hyvä juttu! Kävi hyvä tuuri kentällä kun lähtöselvityksessä oli nuorilikka, joka ei tajunnut koiran papereista mitään, selaili vain tarkan näköisenä. Haki siihen vielä jonkun äijän katsomaan tilannetta, muttei sekään mitään tajunnut... koiran matkasta emme siis loppuen lopuksi maksaneet yhtään mitään! Säästettiin siinä sellainen 50-60e, tarkkaa summaa en edes tiedä. Vasta siinä kun koneeseen oltiin menossa alkoi vanhempi nainen kysyä miksi koirasta ei ole otettu hintaa... moka oli jo tapahtunut, sääliksi kyllä kävi tätä nuorta tyttöä, joka mokan teki. Mahtoi olla mukava loppu ilta töissä. Kentällä Walma sai ihailijoilta rapsutuksia ja koneessa se sitten uinui hyvin, vähän pää nousi ilmaan noustessa ja laskeutuessa. Suomen päässä sitten tullissa ei ollut ketään, koitettiin siinä jotain kutsunappia painella. Näin siis tuodaan koiria Suomeen. Käveltiin ulos lentokentältä ja Mari ajoi meidät vielä Järvenpäähän. Matka meni siis muutamia kommelluksia lukuunottamatta hyvin ja kätevästi kävi kyllä pennun haku kun ei lennot olleet sen pidempiä ja ajomatka Motalaanki oli vain reipas tunti. Kiitos Marille miljoonasti matkaseurasta ja avusta!!!
Roope kohtasi Walman ensin ulkona, haistoi pikaisesti ja kävi merkkaamassa reviirinsä. Vähän se oli jännittynyt moisesta ipanasta ja ilta menikin Roopella aika tiiviisti sängyn viimeisimmässä nurkassa piilossa pennulta. Yö meni suhteellisen hyvin, pikkasen se ulvahteli puolen yön jälkeen ja nukuttiin vuorotellen Aten kanssa sen kanssa sitten lattialla. Ensi yönä toivottavasti saisi jo nukkua omassa sängyssään, on meinaan selkä aika jumissa! Ruokahalu on yhtä hyvän kun Motalasta lähtiessä, kuppi tyhjenee hetkessä ja ulkovaatteet saa olla päällä jo ruuan anto hetkellä, muuten tuo suoraputki tekee asiansa sisälle ennen kuin neljännestä kerroksesta kerkiää hissilläkään alas. Muutamat vahingot on käynyt sisälle, mutta aika hyvin toi ulos osaa asiansa hoitaa, joka kerta tulee ulkona jotain.
Tänään kävästiin aamusta ajelemassa pikkasen autolla ja samalla pysähdyttiin ulkoilemaan Ainolan futiskentälle. Walma intoutui leikkimään nahkahanskalla oikein ja juoksentelemaan turvallisen matkan päästä Roopesta. Autoilu alkoi taas pienellä vikinällä, mutta äkkiä se hiljeni, makkaran voima on ihmeellinen. ;)
Iltapäivä vietettiin Pornaisissa äipän synttäreillä, taisi itse synttärisankari jäädä kakkoseksi kun pieni vei kaiken huomion. Sai Walma hyvää kokemusta kaiken ikäisistä ihmisistä, lapset käsittelivät tosi nätisti, vaikka Walma menikin vähän omia reittejään eikä ollut niin kiinnostunut ihmisistä kuin poikien luista. Untakin tuo veteli kaiken hälyn keskellä lähes 1,5h putkeen, ei se vielä täällä ole putkeen päivisin niin pitkään nukkunut.
Kotosalla riittikin sitten virtaa millä riehua, jonka seurauksena sitten sattui pissa- ja kakkavahinko sisälle. Kohta puoliin alkaa lapsi varmaan heräilemään taas touhuisinsa ja ruokitaan mukula ja lähdetään taas ulkoilemaan.
Tyytyväinen ole kaikin puolin, ulkomuoto on parempi kuin uskalsin toivoa ja luonne on jääräpäisen reipas. Hihnassa kävely on pienoista tahtojen taistoa, niin kauan menee hyvin kun pikkuneiti saa päättää reitin, mutta jos rupeaa ehdottamaan muuta seuraa siitä totaali stoppi ja hirveä riuhtominen. Vastahan tuo vuorokauden tässä on ollut joten ei kiirehditä, vaikka pilliä ollaan jo pikkasen harjoteltukin. Onneksi tuo on ahne possu!! ;)
