Itsenäinen ja itsepäinen

Itsenäinen ja todellakin p*rkeleen itsepäinen mukula! Walma on kehittänyt kiinniottamisestaan varsinaisen leikin. Luoksekutsuessa, maanitellessa, uhkaillessa jne, neiti juoksee häntä kaarella ympärillä ja hyökkii sellaiselle etäisyydelle ettei varmasti vahingossakaan jää kiinni. Joskus se erehtyy tulemaan harjoitellessa Roopen perässä mun luokse ottamaan palkkansa, mutta toisaalta ne korvat on taas ihan pelkät koristeet ja perse vaan vilkkuu kun pikkuakka katoaa pusikkoon omille reissuilleen. Ihan se ja sama vaikka muut olisi vaikka kuinka kaukana, ei paljoa likan päätä palella. Ollaan nyt sitten otettu tämä muutama vapaapäivä harjoittelun kannalta. Luoksetuloja sisällä ja ulkona alvariinsa. Tänään odotettiin Roopen kanssa valehtelematta vartti, että neiti lopettaa riehumisensa ja viitsii edes napata pikaisesti namin kädestä... sitte taas sama "hauska" ralli käyntiin.
Tuota edellistä lukuunottamatta muuten kuuluu ihan hyvää. Yskät on voitettu ja eilen Roope söi viimeiset antibiootit. Walma ei onneksi köhinyt kun muutaman päivän, limaa kyllä tuli aika paljon. Keskenään ovat osanneet olla ihan hiljaa ja nätisti... Roope vaan tuppaa omimaan pennulle tarkoitetut täytetyt maitopurkit, vessapaperirullat, kogit ja sen sellaset. Se hautoo niitä pedissään ja murisee ipanalle. Niin kun ipana enää kauheesti tuon sanomisesta välittäisi, ulkona Walma "taluttaa" Roopea erittäin asiantuntevasti hihnassa ja kiltti kun Roope on niin sehän menee sinne minne hihna vetää. Roopen hyviin mittoihin kasvaneet karvatkin alkaa olemaan vaarassa kun tuo suvereenisti vaan alkaa kiskomaan hännästä tai hyppää suoraan päin naamaa jne. Raukalta tuo Roope välillä näyttää, mutta voi olla että se jossain kovan kuorensa sisällä oikeesti nauttiikin seurastaan.

Roopen kanssa ollaan kaksi kertaa naksuteltu kapulaa. Ei kauheasti, mutta eipä ole ollut ihan hirveesti ylimäärästä aikaa. No joka tapauksessa, hyvin on mennyt. Kapula nousee jo hyvin maasta ja pitoa on sen verran, että saan käden alle ennen kuin kapula kalahtaa lattiaan. Ei meillä varsinaista kilpatavotetta ole, kunhan vähän aktivoidaan aivoja.
Kotipesässä Olli sairastaa edelleen sitkeää yskäänsä, ei enää niin voimakkaasti, mutta kuitenkin. Tico köhi vain muutaman päivän. Treenit on siis jääneet vähälle, Tico yrittää hahmottaa seisomisen ja maahan menon eron... kommentoiden samalla terrierimäisellä tavallaan koko prosessin ajan. Messarissa sitten nähdään seisotaanko vai maataanko kehässä... ja kuka sinne kehään menee kun aikataulut on osuneet juuri niin, että schapet on arvioitu alkamaan klo 11.45 ja folkit 12.15. Onneksi kehät on suht lähekkäin ainakin numeroiden perusteella, 45 ja 47. Schapeja onkin ilmoittautunut melko vähän, 23kpl, vaikuttaneeko tuomari asiaa. Folkkeja oli saksalaiselle tuomarilleen ilmoittautunut 20kpl, saa nähdä onko Tico saanut jo terrierin luonnettaan esiin... tähän asti se ainakin on ollut ihan paimenkoiramainen.

Eilen oltiin Banjon ja Boogien kanssa Ainolan futiskentällä leikkimässä. Roope oli ihan innoissaan ja tytöt juoksuttikin kosiskelijan läkähdyksiin. Ja lapsikin sai osansa kun Banjo erityisesti pyöritti pientä nurmikossa. Boogiekin hienosti osasi leikkiä pennun kanssa ja Walmakin osaa rauhoitella tilanteen jos menee liian hurjaksi... omistaja sai nautintoa katsellessaan kun joku sentään pistää pikkuakan ruotuun! ;) Alla joitain kuvatuksia eiliseltä ja lisää löytyy kotisivuilta galleriasta. Nauttikaa ruudun siltä puolen, täällä puskee hiki otsaan jo pelkästä ajatuksesta miten paljoa tuo vaatiikaan hommaa että siitä saadaan sivistynyt kansalainen.

Banjo & Walma

Banjo

Walma

Banjo, Boogie & Roope